Lue keskustelun säännöt.
Elämä täynnä vastoinkäymisiä - kuinka selvitä tästä tilanteesta?
14.04.2013 |
Jäin työttömäksi viime kuussa - en ole saanut uutta työtä. Talous ihan kuralla, ei rahaa mihinkään.
Vanha leikattu nilkanmurtuma on tullut kipeäksi, kävelykin hankalaa, samoin selkä on kipeä (siellä on joku nikaman madaltuma). Lisäksi pohdinnassa pitäisikö minulta hoitaa gynekologinen laskeuma, tutkimukset tehty, odotan aikaa kirurgille. Hampaat hajoaa suuhun, juuri aloitettu juurihoito ja kaksi vanhaa paikkaa murtunut vieden mukanaan taas kerran osan myös hampaasta. Olen lihonut, kun en voi enkä jaksa liikkua, harmittaa.
Parisuhde miesystävän kanssa pahasti katkolla. Ei olla tavattu pariin viikkoon, soiteltu pari kertaa. Sillä on ryyppyputki päällä, en jaksa sitä katsoa.
Ei ole ystäviä tässä lähellä, eikä rahaa matkustamiseen.
Kämppä on kuin pommin jäljiltä, en jaksa siivota, en yksinkertaisesti saa itseäni liikkeelle.
Huoh.
Kommentit (21)
Sanon samat neuvot kuin edeltäjä, aloita asunnosta, saat voimaa kun huomaat saavasi siistiä jälkeä. Unohda mies, jos sillä kerta tuollainen ongelma. Nyt sun täytyy kuulostella vain itseäsi, älä ota miehen ongelmia omiesi lisäksi. Käy koko asuntosi läpi, järjestä kaikki mutta pienin erin, eli vain yksi lipaston laatikko tms kerrallaan. Kävele kykysi mukaan joka päivä hetki ulkona raittiissa ilmassa. Sairauksille et voi mitään. Saatko ansiosidonnaista, jospa sitten pystyt hoidattamaan hampaasi. Tekemättömyys ja passiivinen oleminen eivät vie mihinkään, tee jotakin vaikka kuinka vähäpätöiseltä tuntuvaa. Mene vaikka kirjastoon lukemaan lehtiä, käy lähimetsässä, ota mustikanvarpuja maljakkoon, kirjoita joka päivä ylös yksi hyvä asia mitä päivässäsi on ollut. Tsemppiä, mulla työttömyyttä kohta kaksi vuotta...joten kokemusta löytyy. Muista, sinä selviydyt. Selviydyt, koska päätät niin. Vain omaan asenteeseen voit vaikuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisiltä olet saanut tosi hyviä neuvoja. Lisäisin vielä, että jos tilanne jatkuu tai pahenee, voisit mainita myös mielentilastasi lääkärille. Kuulostat mun mielestä masentuneelta :( Toisaalta jos saat edes osan elämää vähän parempaan järjestykseen, saattaa se mielikin muuttua posittivisemmaksi sen myötä. Voimia! Kuulostaa rankalta!
Hyviä neuvoja. Itse aloittaisin ulkoilusta. Pikkukävely heti aamusta. Sitten aamukahvia ja imuri käteen. Ystäviä voit tavoitella vaikka Facebookin kautta. Yritä poistua kotoa joka päivä useampaan kertaan. Unohda ukko, joka ei tuo elämääsi hyvää. Varmaan vaikuttaa siltä, että helppoa se ulkopuolelta on huudella, mutta kokeile ulkoilua jo tänään. Omiin masennuksiini ulkoilu auttaa. Pää tuulettuu ;) Toivotan parempaa huomista!
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja rukoilen puolestasi,pärjäät kyllä.
Kiitos vastauksista. En saa ansiosidonnaista.
Minulla on mielialaa tasaava lääkitys, myös unilääkkeitä.
Itselläni ei ole pyykkikonetta, sain tuossa äsken kuitenkin raahauduttua pesutuvalle ja pesin neljä koneellista pyykkiä, lakanat ja pyyhkeet myös.
Ulkona kävin sen verran, että vein postilaatikkoon suurella vaivalla aikaansaamani kirjeet sossuun ja Kelaan.
Kirjastossa käyn usein, luen paljon, päivittäin. Nyt en kuitenkaan jaksa oikein siihenkään keskittyä. Olen surffaillut ja pelannut koneella kaiket päivät. Illat vaan katson telkkaa, sitten valvon yhteen-kahteen yöllä, luen, en saa unta ja jos satun nukahtamaan heräilen tunnin välein ja taas valvon. Muutoinkin telkka on mulla päällä koko päivän, en kestä hiljaisuutta. Ramppaan tupakalla.
Itseänikin ärsyttää tämä saamattomuus.
Fyysinen kuntokin/terveys minulla on rempallaan, kuten jo kerroinkin. Pitäisi vielä jaksaa varata aika syöpäkontrolleihinkin. Ramppaan tutkimuksissa ja lääkäreillä, eikä mikään asia oikein tunnu hoituvan.
Ja odotan koko ajan, että känny soisi. Joku soittaisi ja kysyisi kuulumisia. Itse olen viimeksi soitellut kaikki kaverit, tutut ja sukulaiset läpi, en siksi nyt viitsi itse soittaa. Ei ole känny soinut kahteen päivään kertaakaan.
Hemmetti, mun on kyllä jotenkin saatava asiat reilaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä taidat tarvita nyt apua ja hyvinvointiyhteiskunnassahan se tarkoittaa valtion puoleen kääntymistä. eli sossuun laskujen kanssa, olet ihan yhtä oikeutettu apuun kuin kuka tahansa muukin. sitten se kämpän siivoaminen, kun kerta olet niin väsynyt niin sinun pitäisi aloittaa niin että määrittelet jokaiselle päivälle jonkin suht pienen tehtävän, hanki pahvisia kansioita ja lajittele paperit niihin, heitä kaikki ei tarpeellinen pois, kun kansiot on hankittu niin seuraavana päivänä laitat paperit niihin, jne. sitten käy joka päivä kävelemässä aluksi vain 10 min ja sitten seuraavalla viikolla 15 min/päivä, jne. ja toi sun dokaava miehes vie sulta varmaan voimat, voisit harkita sen jättämistä, kuitenkin juominen vaan pahenee, eikä sun kannata olla siinä jutussa mukana, hanki hyös aika koknitiiviseen terapiaan terveyskeskuksesta ja käy siellä kerran viikossa, siellä ei käydä läpi lapsuutta (jos ei halua) vaan katsotaan eteenpäin. sun täytyy nyt muuttaa keulan suuntaa hiljalleen, päivä kerrallaan, kyllä saat asiat menemään paremmin, jaksamista sulle
Kuukauden hakenut töitä? Ei tuosta kannata vielä masentua.
Ensin kämppä kuntoon, se piristää jo kummasti. Sitten mies kiertoon - selkeästi sinua masentaa itseäsi tasottomampi mies. Mielummin hetken ilman kuin huonon kanssa!! Tee itsellesi aikataulu/päiväjärjesty ihan kuin olisit ´töissä. Näin rutiinit on valmiina sitä hetkeä silmälläpitäen kun menet takaisin töihin etkä pääse "lötistymään" liikaa. Herätys vaikka 07, pikku lenkki ja sen jälkeen terveellinen aamiainen, lehden tai kirjan lukua. 2h työnhakua, hakemusten tekoa ja oman alan asioiden seuraamista vaikka netistä. Kevyt lounas, kävely kauppaan ja kotitöitä. Iltaruuan teko, kotityöt ja lueskelua/tv:n katsomista. Toisina päivinä salille, kirjastoon, työkkäriin, lääkäriin....
Sitten päätät että kestät esim 6kk työttömyyskorvauksella: hoidat jalan, hampaat vaikka yhden kuukaudessa, laskeuman saat varmaan julkiselta puolelta. Ylipaino on itseaiheutettua, ei se liikkumattomuus ole syy vaan liika syöminen. Helppo homma - nyt kun ei ole liikaa rahaa ei tule syötyä turhaa.
Itsellä on vakava sairaus mikä aiheuttaa kovia kipuja, unettomuutta yms mutta tässä sitä sinnitellään:) Mun taas on "pakko" käydä töissä kun kipujen takia ei saa sairaslomaa. Murheensa kullakin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole työkykyinen hae lekurilta sairaslomalappu ja vie se työkkäriin ja Kelaan. Saat sairaspäivärahaa joka on parempi kuin työttömyyskorvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11: ihan samaa olisin tullut ehdottamaan. AP kipin kapin lääkäriin!
Kaunis kiitos teille kaikille minulle vastanneille!
Usein palstalla valitellaan, ettei tule kuin negatiivista palautetta, jos jostain ongelmastansa kysyy - minä kyllä sain vain hyviä neuvoja ja kannustavia viestejä. Kiitos rukouksestakin, vaikka olen ateisti - ajatus kuitenkin lämmittää mieltäni. Toinen aviomieheni ole helluntalainen (olen ollut siis kaksi kertaa naimisissa ja myös kaksi kertaa eronnut, 1. avioliitosta minulla on kaksi lasta), ymmärrän mielestäni hyvin, mitä uskonto voi ihmiselle merkitä.
Noudatin jo eilen ja tänä aamuna useita ohjeitanne: kaikki tärkeät paperit ovat nyt järjestyksessä muovitaskuissa yhdessä isossa mapissa, tärkeimmät ensin ja sitten muut. Turhat paperit on roskiksessa. Kiitos tästä vinkistä, pysyy asiat ja aikataulut helpommin järjestyksessä. Lainasin kirjastosta jumppavideon sekä otin kopioita yhdestä oppaasta, jossa oli esimerkkejä "omavoimaharjoittelusta", ei ole varaa kuntosaliin. Soitin sossun palvelupuhelimeen, sieltä luvattiin jättää soittopyyntö sos.työntekijälle.
Työkyvystäni voisin sanoa, että minulla on sekä akateeminen tutkinto että ammattitutkinto, nämä eri aloilta. Haluaisin tehdä ammattitutkintoni töitä ja niihin töihin olen mielestäni täysin työkykyinen, mol:n sivuilla vain ei näitä minulle sopivia työpaikkoja tällä hetkellä ole. En halua nyt sairaslomaa mistään syystä. Paitsi, jos mahdollinen gynekologisen laskeuman leikkaus sitä vaatii.
Joku sanoi, että ulos lenkille väkisin, vaikka v......isi. Näin teen, pakotan itseni vaikka meren rantaa katselemaan, sinne rantaan penkille vähäksi aikaa istumaan. Milloinkahan jäät lähtee? Joku kysyi missä asun: Espoossa.
Facessa käyn päivittäin katsomassa, mitä kavereille kuuluu. Ei minulla heitä montaa ole, parikymmentä vaan. En ole ikinä lähettänyt kenellekään kaveripyyntöä, enkä aio lähettääkään. Minulle laitetut pyynnöt olen kaikki ottanut vastaan. En ole facesta kovinkaan innostunut.
Kämppä edelleen siivoamatta, makuuhuoneen verhot sain kuitenkin eilen paikalleen, ovat olleet kolme viikkoa tuolinnojalla.
Sänkyä en jaksa pedata. Mutta pahinta on, etten jaksa enää käydä suihkussakaan joka päivä, ajaa kainalokarvoja, raspata jalkapohjia, hoitaa kynsiä enkä pestä hampaita. Ei kiinnosta meikkaaminen eikä hiusten laitto. En jaksa vaihtaa päivävaatteita, kun lähden ulos, vaihdan vain housut - eihän muu näy ulospäin. Elän kuin joku ihmeen zombie.
Ja siis ryyppyputki päällä miesystävälläni (jo 2 vkoa): eilen hän soitti puolenyön maissa, olin hereillä, mutten vastannut, koska olen sanonut, ettei mulle soiteta yöllä kännipäissä. Laitankin usein kännyn äänettömälle. Yöllä kahden maissa häneltä tuli tekstari: " Anteeksi, että en ymmärrä kuinka vaikeaa sinulla on. Mutta ei munkaan elämä ole mitään luxusta. Rakastan sinua. ENKELI!" Just joo.
Nyt mä kyllä hemmetti vieköön putsaan keittiön. Mukavaa viikkoa teille kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedan tuon, miten olo helpottuu, kun siivoaa. Eilen monta tuntia taas rajua siivousta, kay myos jumpasta. Tuli hyva olo. Tanaan jatkan paperien lajittelulla roskiin ja muovitaskuihin/tata varten hankittuihin kasseihin. Sitten vaatteiden lajittelu. Sitten hankin matkalaukkuja, mm. kirjat niihin. Uskon, etta helpottaa lisaa.
Jaksamista sinullekin!
Hyvä ap! Juuri noin!
Mun pitäisi ottaa mallia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tosi helppoa sanoa, että ota itseäs niskasta kiinni. Tee sitä ja tee tätä.
Mutta kun ei ole voimia siihen. Ei ole voimia mihinkään, ja kaikki ongelmat vaan kasautuu. Mikään ei saa sua liikkeelle.
Ap kysyy: viesti 14: mikä sinun tilanteesi on?
Olen 14. Ongelmanani on ollut paattamattomyys, mutta paatoksen synnyttya olo on helpottunut. Tassa iassa tietaa jo, missa viihtyy parhaiten.
Hei ap! Koeta pitää niistä hampaista huolta, ettei tule niistä enempää harmia sun elämään.
Ei oo kiva tosiaan kun ne hampaat murenee suuhun ja kipeää tekee. Hoitamattomat hampaat voivat aiheuttaa myös vakavia tulehduksia ym sairauksia. Kannattaa ostaa apteekista suuvettä jotta saa enimmät bakteerit pois. Pelkkä hampaiden pesu kun ei taida riittää etenkään jos on laimin lyönyt hampaitaan.
Joskus vaan ehkä tuntuu, ettei mikään yrittäminen riitä.
Itselläni taustalla pikkusisko, joka teki itsemurhan.
Kaikkeni yritin auttaa ja puhua hänen kanssaan, järjestää käytännön asioita.
Aloitaisin siitä asunnosta. Pinnat puhtaiks, pyykit koneeseen, imuri käteen ja apinan raivolla siivoomaan. Voi jopa tulla parempi mieli kun kämppä siisti.
Ma haet kirjastosta vaikka pilates videon ja käyt kävelyllä joka pv vaikka kuinka vi*uttaisi, selkään pitää saada liikettä.
Se äijä voi olla ja rypeä niin paljon kun tahtoo, unohda koko juttu, niin on yks riippakivi vähemmän.
Nuo sairaudet nyt on mitä on, niihin tuskin poppaskonstia löytyy. Mutta hyvä että olet jaksanut hakeutua jo hoitoon, se on jo yli puoli voittoa.
Kyllä sä pärjäät.
Tsemppiä.