Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten pääsee adhd tutkimuksiin? Siis mihin ihan ensin mennään?

Vierailija
08.03.2013 |

Olen alkanut epäilemään kouluikäisellä lapsella lievähköä adhd:tä. Olemme muuttamassa Suomeen ja lapsi jatkaa syksyllä suomalaisessa koulussa. Nykyisessä asuinmaassamme jonot ovat vuosien mittaiset, joten ajattelin jättää diagnoosit Suomeen, mutta mihin siellä ensin otetaan yhteyttä?

Jos kyseessä on adhd, se on aika lievä (selviää koulussa ihan hyvin ja osaa koulujutut ikätasoisesti), mutta oireita on kyllä ihan selvästi: keskittymisen ongelmia, impulsiivisuutta, vaikea pysyä paikallaan, välillä kummallista käytöstä sosiaalisissa tilanteissa.

Huomaan eron nuorempiin sisaruksiin selvästi, esimerkiksi 4 v poika keskittyy asioihin aivan eri tavalla kuin vanhempi veljensä.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
08.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
2/10 |
08.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaihtoehtoja on kaksi. Julkinen ja yksityinen puoli.

 

Julkisella puolella tutkimukset alkavat koululääkärin tai tereyskeskuksen omalääkärin kautta. Koululääkäri tekee omat alustavat tutkimukset, kyselee vanhemmilta, opettajilta, koulun kuraattorilta ja erityisopettajalta tilanteesta ja tekee sitten lähetteen koulupsykologille. Koulupsykologi testaa lapsen kouluvalmiudet ja yleisen kognitiivisen tason, lukivaikeudet ja muistin ja muutaman muun sellaisen ongelman, joka voi aiheuttaa samantapaisia oireita kuin adhd. Jos ja kun näistä testipatterista ei löydy mitään sellaista selkeää syytä, joka selittäisi kaiken, kirjoitetaan jatkolähete erikoissairaanhoitoon, yleensä lastenpsykiatriaan, mutta joillain paikkakunnilla myös lastenneurologiaan. Täällä psykologi ja psykiatri tekevät yhdessä lisää testejä ja haastatteluja ja lopulta diagnoosin. Hoito voi alkaa jo ennen diagnoosin saamista ja kestää taatusti kauan sen jälkeen. Hoitoon kuuluu jonkinlaista, eri paikkakunnilla ja lapsen iänkin mukaan vaihtelevaa terapiaa tai kuntoutusta tai valmennusta ja jos se ei riitä, myös lääkehoito tai sen kokeilu.

Suomessa kuitenkin diagnosoidaan julkisella puolella vain tapauksia, joilla on oikeasti ongelmia jotka näkyvät koulussa. Ei välttämättä huonoina numeroina, mutta esim sellaisena motorisena ylivilkkautena, jota opettajat eivät siedä, sellaisina keskittymisvaikeuksina, jotka vaikuttavat koesuoriutumiseen, sosiaalisina ongelmia, käytöspulmina jne. Jos teillä ei ole tämmöisiä, teidän täytyy mennä yksityisen puolen lääkärille, käytännössä adhd:hen erikoistuneen lastenpsykiatrin puheille. Näitä löytyy nykyään kyllä vähän jokaisesta lääkärikeskuksesta, mutta kannattaa kyllä vähän selvittää heidän taustojaan jakäytössä olevaa testipatteristoa. Jos testit tehdään kunnolla, tapaamisia tarvitaan useampia ja lysti tulee maksamaan helposti lähelle tuhatta euroa - jos tutkitaan lisäksi muita ongelmia kuten esimerkiksi aspergerin oireyhtymää, lysti maksaa helposti saman verran lisää. Mutta jotkut yksityiset lääkärin tekevät diagnooseja väheemmälläkin.

Yksittyisellä puolella hoito on vaikeammin hallittavissa. Noin teoriassa yksityinen lääkäri voi kirjoittaa lähetteen myös kelan maksamiin terapioihin, mutta kela suostuu niitä maksamaan aika nihkeästi - julkinen puoli on siis tässä suhteessa tehokkaampi. Jos osaat, voit ostaa yksityistä terapiaa ja pyytää lääkäriltä siihen lähetteen tai hoitoa (noin 140 euroa/kerta, ja tätä tarvitaan ehkä noin pari kolme vuotta kerran viikossa). Lääkereseptin saa lääkäriltä, mutta lääkkeen vaikutusta pitää sitten osata myös tarkkailla ja seurata, mihin myös tullaan tarvitsemaan lääkärikäyntejä.

 

Toisaalta, jos ongelmia ei kerran ole niin mihin sitä hoitoakaan tarvitsisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
08.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me aloitettiin perheneuvolasta, jossa lasta tutki psykologi ja lastenpsykiatri,  mutta ensimmäisen vastaajan reitti on varmasti myös toimiva.

Meidän lapsella myös luultavasti lievä adhd, yksityinen ostopalvelulääkäri teki adhd-diagnoosin (pojalla mainitsemiasi oireita mutta hyvä koulumenestys). Muutettuamme isompaan kaupunkiin sikäläinen lastenpsykiatri perheneuvolasta tavallaan hyllytti diagnoosin. Lapsi on jonkinlainen rajatapaus. ADHDhan on oirediagnoosi, joskus ei voida olla ehdottomanvarmoja onko vai eikö lapsella adhd vai onko kysessä normaalivaihtelu. Lapsemme sai juuri ja juuri pisteitä noissa testeissä siihen, että voisi täyttää ADHD-kriteerit.

Lapsellamme kokeiltiin myös metyylifenidaattia (Equasym) josta huomasi kyllä avun keskittymiseen, mutta lapsi ei sietänyt lääkettä eikä kokenut siitä hyötyä. Uusi lääkärimme ei sitä halunnut enää jatkaa ja nyt lapsella on keskittymisvaikeuksia, mutta niiden kanssa pärjätään joten kuten. Pojalla on käytös seiska ja usein pieniä ongelmia keskittymisen ja jaksamisen sekä käyttäytymisen kanssa, ei kuitenkaan väkivaltaisuutta tms. pahempaa ongelmaa.

Ajattelen, että tällä hetkellä on samantekevää onko lapsella adhd vai ei, koska pärjäämme suht pienin tukitoimin. Tärkeintä teillekin ovat varmasti tukitoimet, ja niihin olette oikeutettuja ilman diagnoosiakin. Vammaistukeen ja erilaisiin rahallisiin avustuksiin taas tarvitaan se diagnoosi.

Vierailija
4/10 |
08.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ottaisin ehkä ensimmäisenä yhteyttä ADHD-liiton tuki- ja neuvontapalveluihin. Samaan aikaan varaisin aikaa kunnallisen puolen kautta tutkimuksiin, aloittaen perheneuvolasta, yleislääkäristä tai mitä nyt tulevalla paikkakunnallanne onkaan tarjota. Siitä eteenpäin pääseminen on niin arpapeliä, etten osaa sen enempää neuvoa.

 

Kannattaa muuten pyytää sieltä nykyisestä kotimaastanne kaikki mahdolliset lastanne koskevat lausunnot ja hänen kanssaan tekemisissä olleiden opettajien tms. havainnot, mielipiteet jne. mukaan!

Vierailija
5/10 |
08.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos, ehkä aloitan tutkumukset jo täällä yksityisellä puolella, koska maksavat näköjään saman kuin Suomessa (1000 e). Otan sitten paperit mukaan.

Pojan adhd olisi myös luultavasti aikalailla rajatapaus, eli pärjäämme kyllä näinkin, mutta koulusta tulee usein noottia (unohtelua, hajamielisyyttä, impulsiivista käytöstä pihalla, jne). kotona on myös hajamielisyyttä, mutta ei mitään katastrofaalista.

Poika ei valitettavasti ole kovin suosittu kaveri luokallaan. : ( Vaikuttaa myös jotenkin lapselliselta ja naivilta verrattuna ikätovereihinsa, ehkä juuri impulsiivisuutensa vuoksi. Itsetunto onkin alknut selvästi kärsimään tästä. : (

Koulutehtävät sujuvat kuitenkin hyvin, kunhan malttaa keskittyä, eli äly ihan normaali. Keskittyy erinomaisesti, jos tehtävä on hänen mielestään mielenkiintoinen, silloin uppoutuu 110%:sti. Kirjoja lukee tosi mielellään myös ja pelailee minecraftiä ja harrastaa yhtä liikuntalajia.

Olen opinnoissani lukenut paljonkin adhd:stä lähiaikoina, joten siksi "heräsin" tähän nyt.

Vierailija
6/10 |
08.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ennen tutkimusten aloittamista, kannattaa ehkä varmistaa, että se, mitä mukana siirtyy, on tehty samoilla skaaloilla ja testipattereilla kuin mitä Suomessakin käytetään. Tai ainakin jollain, mitä meikäläinen psykologi/psykiatri sitten ymmärtää.

Eli amerikkalainen vai eurooppalainen diagnoosiluokitus, waissit jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
08.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos. Täällä yleisesti käytössä DSM-IV, itsekin jouduin sen ostamaan omia opintojani varten. 

Vierailija
8/10 |
08.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 14:47"]

Vaihtoehtoja on kaksi. Julkinen ja yksityinen puoli.

 

Julkisella puolella tutkimukset alkavat koululääkärin tai tereyskeskuksen omalääkärin kautta. Koululääkäri tekee omat alustavat tutkimukset, kyselee vanhemmilta, opettajilta, koulun kuraattorilta ja erityisopettajalta tilanteesta ja tekee sitten lähetteen koulupsykologille. Koulupsykologi testaa lapsen kouluvalmiudet ja yleisen kognitiivisen tason, lukivaikeudet ja muistin ja muutaman muun sellaisen ongelman, joka voi aiheuttaa samantapaisia oireita kuin adhd. Jos ja kun näistä testipatterista ei löydy mitään sellaista selkeää syytä, joka selittäisi kaiken, kirjoitetaan jatkolähete erikoissairaanhoitoon, yleensä lastenpsykiatriaan, mutta joillain paikkakunnilla myös lastenneurologiaan. Täällä psykologi ja psykiatri tekevät yhdessä lisää testejä ja haastatteluja ja lopulta diagnoosin. Hoito voi alkaa jo ennen diagnoosin saamista ja kestää taatusti kauan sen jälkeen. Hoitoon kuuluu jonkinlaista, eri paikkakunnilla ja lapsen iänkin mukaan vaihtelevaa terapiaa tai kuntoutusta tai valmennusta ja jos se ei riitä, myös lääkehoito tai sen kokeilu.

Suomessa kuitenkin diagnosoidaan julkisella puolella vain tapauksia, joilla on oikeasti ongelmia jotka näkyvät koulussa. Ei välttämättä huonoina numeroina, mutta esim sellaisena motorisena ylivilkkautena, jota opettajat eivät siedä, sellaisina keskittymisvaikeuksina, jotka vaikuttavat koesuoriutumiseen, sosiaalisina ongelmia, käytöspulmina jne. Jos teillä ei ole tämmöisiä, teidän täytyy mennä yksityisen puolen lääkärille, käytännössä adhd:hen erikoistuneen lastenpsykiatrin puheille. Näitä löytyy nykyään kyllä vähän jokaisesta lääkärikeskuksesta, mutta kannattaa kyllä vähän selvittää heidän taustojaan jakäytössä olevaa testipatteristoa. Jos testit tehdään kunnolla, tapaamisia tarvitaan useampia ja lysti tulee maksamaan helposti lähelle tuhatta euroa - jos tutkitaan lisäksi muita ongelmia kuten esimerkiksi aspergerin oireyhtymää, lysti maksaa helposti saman verran lisää. Mutta jotkut yksityiset lääkärin tekevät diagnooseja väheemmälläkin.

Yksittyisellä puolella hoito on vaikeammin hallittavissa. Noin teoriassa yksityinen lääkäri voi kirjoittaa lähetteen myös kelan maksamiin terapioihin, mutta kela suostuu niitä maksamaan aika nihkeästi - julkinen puoli on siis tässä suhteessa tehokkaampi. Jos osaat, voit ostaa yksityistä terapiaa ja pyytää lääkäriltä siihen lähetteen tai hoitoa (noin 140 euroa/kerta, ja tätä tarvitaan ehkä noin pari kolme vuotta kerran viikossa). Lääkereseptin saa lääkäriltä, mutta lääkkeen vaikutusta pitää sitten osata myös tarkkailla ja seurata, mihin myös tullaan tarvitsemaan lääkärikäyntejä.

 

Toisaalta, jos ongelmia ei kerran ole niin mihin sitä hoitoakaan tarvitsisi.

[/quote]

No tässähän oli jo paljon seikkoja joihin on syytä pysähtyä.

1) opettaja antaa lausunnon lapsen ongelmista ( kyseessä on yhden ihmisen subjektiivinen ja vajaa/kyhytaikainen näkemys lapsesta suuressa ryhmässä, jonka auktoriteetti tämä aikuinen on

2) kuraattori antaa lausunnon ( hän on nähnyt lasta vielä vähemmän ja hänen virkaansa täyttääkseen on yhteydessä julkiseen lastensuojelusektoriin), hänellä kuten ei opettajallakaan ole mitään ammattitaitoa arvioida lapsen ADHD:tä tai muutakaan.

3) vanhemmat antavat lausunnon kotikäytöksen perusteella, johon taas voi olla lukemattomia syitä. He eivät tee lapsen kanssa mitään, jättävät koulun kasvatettavaksi ja valitttavat sitten vilkkautta, huonoa käytöstä....

Missä on pienen lapsen oikeusturva tässä prosessissa - joka pahimmassa tapauksessa ja valitettavan usein johtaa tarpeettomaan lääkitykseen?

Hyväksyisitkä omalle kohdallesi naapureiden, työkavereiden ja katkerien väsyneiden sukulaisten sanelevan oman lääkityksesi? Täysin mutu tuntumalla, siksi että diagnoosi nyt sattuu olemaan kaikkien huulilla, vähän kuin hulluus ja umpisuolen tulehdus 1800-luvun naisilla? 

Säälittää tämän ajan lapset, eivät saa elää rauhassa lapsuuttaan vaan on erinäiset ammattikunnat "varhaispuuttumassa" asioihin. Karmeaa. Todelliset tapaukset eivät sitten kiinnostakaan ketään. Missä aihetta oikeasti olisi. Toivottavasti tämä "eerikan tapaus" ei ennestään lisää ja kiristä tätä sairasta tilannetta. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
08.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 15:52"]

Kiitos, ehkä aloitan tutkumukset jo täällä yksityisellä puolella, koska maksavat näköjään saman kuin Suomessa (1000 e). Otan sitten paperit mukaan.

Pojan adhd olisi myös luultavasti aikalailla rajatapaus, eli pärjäämme kyllä näinkin, mutta koulusta tulee usein noottia (unohtelua, hajamielisyyttä, impulsiivista käytöstä pihalla, jne). kotona on myös hajamielisyyttä, mutta ei mitään katastrofaalista.

Poika ei valitettavasti ole kovin suosittu kaveri luokallaan. : ( Vaikuttaa myös jotenkin lapselliselta ja naivilta verrattuna ikätovereihinsa, ehkä juuri impulsiivisuutensa vuoksi. Itsetunto onkin alknut selvästi kärsimään tästä. : (

Koulutehtävät sujuvat kuitenkin hyvin, kunhan malttaa keskittyä, eli äly ihan normaali. Keskittyy erinomaisesti, jos tehtävä on hänen mielestään mielenkiintoinen, silloin uppoutuu 110%:sti. Kirjoja lukee tosi mielellään myös ja pelailee minecraftiä ja harrastaa yhtä liikuntalajia.

Olen opinnoissani lukenut paljonkin adhd:stä lähiaikoina, joten siksi "heräsin" tähän nyt.

[/quote]

Hyvä että et skitsofreniasta vielä lukenut, kun kuvaksesi sopisi siihenkin!

Toivottavasti lapsesi saa tolkkua lääketieteellistä hoitoa "vanhemman luulojen ja vainoharhojen ja "heräämisten"  sijaan". 

 

Vierailija
10/10 |
08.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ysiltä on tainnut lukutaito kadota. Siinähän sanottiin, että eri tavoion kerättyä tietoa arvioi ensin tavislääkäri, sitten psykologi ja sitten erikoislääkäri. Että ei sitä diagnoosia mikään satunnainen naapuri anna, eikä lääkettäkään sillä perusteella määrätä. Lisäksi on aika helppo huomata toimiiko lääke vai ei - ja sen ikäiset lapset, joille adhd-lääkkeitä määrätään, osaavat kertoa siitä jo ihan itsekin

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi yksi