Miehen ja naisen ero työpäivän jälkeen

Niin se vaan menee....jos itse annat sen mennä. Ukko hommiin kans.

sitä saa mitä tilaa...

Ei meillä ole tollaista. Nyt vois Ap kattoa peiliin ja miettiä miksi elämä on päin vittua.

Tutulta kuulostaa. Me teemme mieheni kanssa täsmälleen samaa työtä ja työpäivien pituus on sama. Oman työni sisältö on himpun verran raskaampaa, mutta minulla on siitä hiukan pidempi kokemus.

Kun tulemme kotiin (usein samaan aikaan). Laitan astianpesukoneen ja pyykkikoneen päälle, siivoilen keittiön pöytää ja järjestelen tavaroita. Mies istuu (voipuneena) sohvalla Tex Willeriä selaillen. 

Asia on ok siihen saakka, kun tajuan hiukan myöhemmin, että mies ei ole uhrannut ajatustakaan ruuanlaitolle tai millekään kotihommalle. Sitten kilahdan.

Näin siis joskus. Joskus en kilahda. Ja joskus mies alkaakin oma-aloitteisesti laittaa ruokaa tai lähtee kauppaan. 

Yhteisiä vuosia takana jo yli 20, joten harjoiteltu on. Ja mies on ollut koti-isänäkin joitakin aikoja.

Meillä on juuri näin, ja saan todellakin katsoa peiliin kun valitsin tällaisen miehen. Olin hullun rakastunut ja ajattelin että nämä asiat korjaantuisivat kun yhdessäolosta on enemmän kokemusta, mutta ei se perusitsekkyys sieltä kokemuksen myötä ole minnekään hävinnyt.

Toisaalta, jos olisin tämänkin miehen diskannut niin ehkä minulla ei olisi lapsia. En ole tahallani siirtänyt lasten hankkimista, mutta silti se on lykkääntynyt kun ei ihmissuhdetilanne koskaan ollut tarpeeksi hyvä. Tämän miehen kanssa lopulta sitten lapseni tein, enkä osaa sitä katuakaan vaikkei suhde erityisen hyvä enää olekaan.

Kun mies oli kotona ja itse kävin töissä, niin minua odotti aina ruoka ja kämppä kiilsi. Nyt kun mies käy töissä ja valittelee että ei ole siellä tekemistä ja joutuu odottelemaan kovasti, niin on NIIIIN väsy illalla ettei pysty mihinkään... Ihmettelee kun en ehdi syömään perheen kanssa, no ihme.  Keskusteltiin sitten siitä että mitä minun mielestäni on tehtävää tälle illalle ja mitä hänen mielestään. Juu hänellä ei tule mitään mieleen. o_O Tyrmistynyt olen, muuta en voi sanoa. ainiin ja hänellä oli kurkku kipeä.

Ei meillä ainakaan.

Juu ei meillä ainakaan, melkein päinvastoin...

Ei mene noin meilläkään. Mutta monilla kyllä menee...

Ei meillä mene ollenkaan noin. Minä hoidan kyllä pyykit ainakin suunnittelun osalta ja olen parempi muistamaan lasten neuvolatarpeet ym. Mutta mies tekee enemmän kotihommia. Hän tulee tuntia aiemmin kotiin, lasten kanssa. Ensin hän laittaa koneeseen valmiiksi lataamani pyykit päälle, sitten laittaa päivällisen. Hän tiskaa aina, käy ruokaostoksilla ja suunnittelee ostoslistat. Minä katson päiväkotireput valmiiksi. En pystyisi tekemään nykyistä työtäni, ellei mies tekisi lyhyempää päivää ja huolehtisi kahdesta kolmanneksesta kotitöistä ja lasten jutuista. Hän varaa neuvolat ja vie lapset sinne, kunhan muistutan, että pitäisi varata.

Jos annat sen mennä niin, niin noin se tulee menemään.

Nainen räyhää sotkusta ja painuu katsomaan telkkaria. Mies tekee ruuan, hoitaa lasten harrastuksiin kuskaamiset, siivoaa keittiön ja huolhetii lapsille iltapalat jne. Ennen nukkumista kuuntelee miten rankkaa vaimolla on ollu töissä.

Näin meillä. Ero alkaa olla aika lähellä.

t. mies

En aio antaa. Tämä oli jonkinlainen vitutusshokki =) Minä en ole alistuva, joten tästä puhutaan jos tämä jatkuu. Toivottavasti oli vain yhden päivän "väsymys".  Väsymykseen on mielestäni turha vedota, koska toinen on tehnyt päivän mittaan raskaampaa työtä, ilman ruoka yms taukoja, heräillyt lasten kanssa ja silti tekee kotityöt tauotta

ap

Meillä molemmat tekee osuutensa, mies välillä jopa enemmän. Mies hoitaa lasten aamut, mä tulen ensin kotiin, lämmitän tai laitan ruoan. Laitan pyykkikoneen pyörimään. Jos mies tulee kotiin, hän siivoaa keittiön ja laittaa tiskikoneen päälle. Jos ei tule, mä hoidan nuo. Kun mies tulee, hän käy välillä kaupassa, mä ehkä imuroin sillä aikaa. Mies kuskaa usein lapset treeneihin. Mies hoitaa usein iltapalat ja -pesut. Mä hoidan pyykit kuivumaan, leivon ehkä sämpylöitä tms. Pakkaan reput ja laitan vaatteet aamuksi valmiiksi.

Tämä kaikki sulassa sovussa, se tekee joka paremmin ehtii/jaksaa. Kumpikaan ei lusmuile, paitsi mä kaupassakäynnistä ;) 

No tänään JOUDUIN todistamaan, kun naapurin mies tuli parkkipaikalle omien alle kouluikäisten poikiensa kanssa neljän kieppeillä.

No kävelin postilaatikolle ja valitettavasti kuljin naapurin aukeavan ulko-oven ohi...mies patisteli pienintä sisään, kun sieltä kuului "mörinä".

Luulin että lapsi leikkii ja ääntelee. No ei, emäntähän se siellä raivosi todella vihaisena.Mies siinä sitten "Töissä olin puoli neljään, niin kuin aina ja hain lapset hoidosta (nainen on kotona päivät). Älä ala nyt huutamaan...". Mies taisi olla sen 10min myöhässä aikataulusta.

Naisena kyllä karmi koko tilanne ja en halua tietää naapureiden perheriidoista mitään. Tuo mies ei kyllä mitään peliä ainakaan katso...pesee pyykkiä ja viikkaa..

[quote author="Vierailija" time="08.10.2013 klo 20:05"]

Naisen ajatukset: ruoka, tiskit, pyykit, tarhan huomiset jutut, sukujuhlat, lapsen lääkäri, työasiat, vuorojen vaihdot yms.

Miehen ajatukset: joutuu aamulla heräämään töihin  ja ainiin tänään on jääkiekkopeli mitä pitää seurata.

Mies tulee ennen kotiin, nainen tulee lasten kanssa. Illan mies istuu koneella tai sohvalla. Nainen ei ole istunut vielä yhtään. 

Näinkö tämä menee?!

[/quote]

joo, ja se on ihan tutkittu juttu. mies ja miehet aivot sekä ajatusmaailma toimii eri mekanismeilla. eli jos haluut elää naisten tavoin, niin elä naisen kanssa. jos parisuhdetta, niin elä miehen kanssa, mutta sitten pitäis ymmärtää oma rooli ja eroavaisuudet sukupuolten välillä.

ja sitä paitsi, jos et ota ite aikaa istumiseen tai muuhunkaan, niin voi voi...