Nonni. Testi plussalla, olosuhteet päin honkia. Mitä itse tekisit?

Hankala on neuvoa mutta tässä jotain. Itse tein 42 v. abortin mutta, mutta... minulla oli kaksi lasta. Jotenkin ajattelen että pystyt kyllä lapsen pitämään ja tilanteeseen sopeutumaan. Lapsi on arvokas asia ja tuo elämään jotain mitä ei voi kuvata.

Abortistakin selviää, paljon helpommin kuin aina naistenlehdissä kerrotaan. MUtta voi olla että se ei ole sitä mitä haluat oikeasti!

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 18:37"]

Tiedän saavani ilkeyksiä niskaani, mutta kirjoitan silti, edes yhden hyvän neuvon tai pointin toivossa. Olen shokissa, tärisen.

Testi plussalla. Sen ei pitänyt olla enää edes mahdollista. Lääkärit ovat varoittaneet lapsesta asti, että todennäköisesti en tule koskaan raskautumaan. Ja hedelmällinen ikäni olisi lyhentynyt. Niinpä: Olen 43. Siksi olin huolimaton ehkäisyn kanssa - kuten jo vuosia, avoliitossa sielunkumppanini ja elämäni miehen kanssa. Hänen kanssaan olisin lapsen pitänyt, jos olisi tärpännyt.

Kuten voi päätellä, syypää mies ei ole oma. Erosin vuosi sitten myrskyisästi sielunkumppanistani ja romahdin. Pari kuukautta sitten aloitin itsetuntoa paikatakseni seksisuhteen varatun kanssa. Tarkoitus oli tavata silloin tällöin, molemminpuolisen kunnioituksen merkeissä, diskreetisti. Miehen vaimoa ei seksi enää jaksa kiinnostaa, vaikka hieno liitto onkin. Mies on kohtelias, huomaavainen - ja varovainen. Hän on useamman kerran kysynyt, että onhan varmaa, että riskiä ei ole. Miestä en voi hutiloinnista syyttää, itse vakuutin väärää tietoa. Tuntuisi epäreilulta, että hän tai etenkään hyvä, syytön nelilapsinen perhe joutuisi mun takia kriisiin.

Aiempia lapsia ei ole. Olen jo vuosia sitten jättänyt haaveetkin taakse. Ensisynnyttäjä? Tässä iässä? Terveys on kyllä toistaiseksi hyvä, mutta... Olen aina ajatellut, että lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat. Enkä haluaisi tulla nälvityksi vanhana äitinä. Niin kuin olisin tätä muka itse toivonut.

Tulotaso riittävä yhdelle kituuttajalle, mutta edellyttää, että olen vapaa menemään ja tulemaan tilausten mukaan. Välillä nollatuloja, välillä matkoja ja kuukausien työputkia. Koulutus: opinnot jääneet kesken työelämän viedessä mennessään. Suoritan vuosien tauon jälkeen loppusuoran opintoja, ehkä noin vuosi vielä menee. Vakinaista työtä ei ole tiedossa.

Tukiverkostoa ei ole. Ei muuta perhettä, ei veljiä tai siskoja. Asun eristyksissä pienellä paikkakunnalla. Elämä menisi uusiksi perusasioista asti enkä tiedä, miten yksin selviäisin. Osaisin. Jaksaisin. Miten tältä pohjalta rakennetaan lapselle hyvää elämää?

En sekuntiakaan harkitsisi, jollei plussaaminen olisi ollut niin valtava yllätys ja rankka kokemus. Sitä miettii, mitä on elämässään tehnyt ja mitä ei, ja mikä olisi kaikkien kannalta oikea ratkaisu. En selviä raskaudesta ja lapsesta, mutta selviänkö henkisesti raskauden keskeytyksestäkään. Alkaa tuntua, että oikeaa ratkaisua ei aina ole olemassa. Tein niin tai näin, huonosti käy.

Neuvoja?

[/quote]

No HALUATKO sen lapsen? HALUATKO selvitä hänen kanssaan? HALUATKO kokea äitiyden, vanhemmuuden?

Siinä se suurin kysymys on.

Mies on itse soppansa keittänyt, kun on lähtenyt vieraisiin. Hän on rikkonut perheensä ihan itse jos se hajoaa. Älä sitä suotta mieti.

Ja suomessa kyllä selviää taloudellisesti aina, ei täällä äidit kerjää kaduilla lastensa kanssa.

Mutta lapsen hoitaminen on raskasta, vaikkakin antoisaa. Lapsi syventää elämää kaikilla osa-alueilla, niin rakkaudessa kuin vihassakin, väsymyksessä ja riemussa.

Tämä on se ainoa tilaisuutesi kokea nämä asiat elämässäsi. Tärkein kysymys on HALUATKO?

No kai sä nyt selviät. Aikuinen ihminen. 15-vuotiaat kersatkin selviää.

Kyllä sä selviät lapsen kanssa, yksinkin. Tukiverkkoja saa myös neuvolasta tai lastensuojelusta jos omia ei ole, asiat järjestyy kun ne laittaa järjestymään. Ehdit melkein valmistumaan ennen lapsen syntymään ja menet sitten äitiysloman jälkeen töihin takaisin. Jos et halua missään tapauksessa pitää lasta, niin adoptoi hänet, älä tapa. Isälle voit kertoa asian, mutta luultavasti jäät yksinhuoltajaksi, mutta yksi hyvä vanhempi riittää lapselle. Ja et ole ainoa "vanha" äiti, on teitä muitakin :)

Minäkin sanoisin, että miksi et selviäisi. Jos olisin sinä sanoisin miehelle asiasta, mutta hän saisi toimia kuten hyväksi näkee. Pitäisin lapsen. Jos nykyisellään on vaikea saada töitä ja edellyttää reissaamista niin voisiko jossain muualla tilanne olla helpompi. Jos muuttaisit johonkin niin auttaisiko asioita? Jos sinulla ei ole nyt tukiverkkoa niin voisiko jossain muualla olla. Isommilla paikkakunnilla on helppo tutustua toisiin äiteihin ihan srk:n tai kunnan perhekerhoissa. Sieltä voisi löytyä ainakin vertaistukea. Mulla oli synnärikaverina 45v nainen, kolmanen oli tehnyt. Eka 42v, toka 43v ja nyt sitten se kolmas. Tuskin oli ainoa laatuaan, et ole sinäkään. Ja onhan niitä iltatähden tekijöitä ollut aina, että voisit löytää myös ikäistäsi seuraa. Sitä voi löytää vaikka laittamalla ilmoituksen neuvolan seinälle. Onnea sinulle mitä teetkin. Kyllä se elämä usein kantaa.

Tekisin lapsen ehdottomasti. Itse sain nuorimmaiseni kun olin jo 40-vuotias ja tuo pienokaiseni täytti juuri 16 vuotta. Paljosta olisin jäänyt ilman jos en olisi häntä synnyttänyt. En olisi voinut hänen elämän mahdollisuuttaan riistää.

Rakennat elämäsi uudelleen. Muuttokin on mahdollinen. Ei tarvitse jäädä jonnekin Jumalan selän taakse.

Nykyään on paljon äitejä jotka saavat lapsensa nelikymppisinä.

Valitettavasti nyt et voi etkä saa ajatella asiaa miehen kannalta. Hän on saanut kokea vanhemmuuden jo neljä kertaa ja hänen vuokseen sinulta riistettäisiin ainutkertainen kokemus vanhemmuudesta, ei se mene niin.

Lapsi on syytön syntymäänsä, iloinen yllätys ota se niin.

Taloudelliset asiat järjestyy. Sinulla on oikeus elatusmaksuihin ja jos et halua lapsen isyyttä tunnustettavan niin saat maksut Kelalta151,85 e/kk . Lisäksi tietenkin lapsilisä yksinhuoltajakorotuksella, n. 150 €/kk. Lisäksi voit saada asumistukea.

Toimeentulotukeenkin voit olla oikeutettu.

Lapsi ei tule kalliiksi ensimmäisinä elinvuosinaan. Tuona aikana ehdit kouluttautua loppuun ja kenties saat uuden työpaikankin ja säännölliset tulot.

Ainut mikä tässä ihmetyttää että, "Lääkärit ovat varoittaneet lapsesta asti, että todennäköisesti en tule koskaan raskautumaan. Ja hedelmällinen ikäni olisi lyhentynyt." Miksi noin on sanottu????

Olet onnekas kun olet raskaana, nauti.

Sinuna pitäisin lapsen, en usko että ikäsi olisi mikään este. Tiedän useammankin yli 40-vuotiaana esikoisen saaneen ja ihan hyvin heillä näyttää sujuvan :) Ilman tukiverkkojakin selviää, pitää vaan pystyä orientoitumaan siihen, että olet yksin. Lapsen myötä saat kyllä puistotuttuja ja muuta seuraa, jos haluat.

Miehelle kertoisin, mutta kunnioittaisin sen verran hänen perhettään, että en sitä alkaisi rikkomaan. Siis, jos ei mies itse halua kertoa. Syytön se perhe on, lapset ansaitsevat ehjän kodin. Vaikka isä olisikin melkoinen luuseri, kun hyppäsi sänkyyn toisen kanssa :(

Työkuviot voit laittaa uusiksi halutessasi. Aina sitä jotain löytyy, vaikka kaupan kassalle töihin. Meni minullaki elämä uusiksi lasten ansiosta, ei kaduta pätkääkään, vaikka luulin etten voisi mitään muuta tehdä kuin työtä, jota tein ennen lapsia.

Jos uskot voivasi rakastaa lasta niin kuin lasta kuuluu rakastaa, pidä vauva. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna, vaikka alku hankalaa olisikin!

Minä pitäisin lapsen.

Olen vähän sinua nuorempi ja kyllä varmasti kusisessa tilanteessa, jos huomaisin olevani raskaana mutta lopulta - jos vauva olisi terve niin pitäisin. Mutta haluaisin kyllä varmistaa sen, terveen lapsen.

Ei sen lapsen kanssa loppuelämää tarvitse selvitä, ihan päivä kerrallaan riittää. Ja vaikka nyt ajattelet, että rahat riittää just ja just itsesi elättämiseen, niin kummasti se sentti venyy kahdellekin.

Kunhan teet päätöksen itse. Sitä ei tiedä, miten asiat vielä järjestyy, mutta ne järjestyy.

Sain juuri keskenmenon viikolla 12. Raskaus ei ollut suunniteltu ja aluksi asiaa hirvittelin

Nyt kun ultrassa ei elämää löytynytkään olen kovin surullinen ja pettynyt. 

Ei lapsiaan  kadu oli ne sitten suunniteltuja tai ei. 

Ajattele, olet tullut raskaaksi, vaikka sen ei pitänyt olla mahdollista! Sinulla on ikää jo sen verran, että uuden parisuhteen mahdollisesti löytäessäsi olet todennäköisesti jo liian vanha tulemaan luomusti raskaaksi. Nyt on tilaisuutesi tullut! Uskon, että pärjäät, osaat hyvin analysoida elämääsi ja miettiä asioita. Vanhemmaksi tuleminen pelottaa lähes kaikkia, vaikka lapsi olisi tarkoin suunniteltu ja hartaasti toivottu. Usko itseesi ja luota, että saat apua, jos sitä myöhemmin tarvitset.

Taloudellisesti pärjäät kyllä, yhteiskunta auttaa siihen asti, kun saat opintosi loppuun ja voit palata työelämään. Ei lapsen saaminen estä sinua elämästä, päin vastoin: saat yhden todella tärkeän syyn elää ja pärjätä tässä maailmassa!

Ps. Yksin lapsen saaville on olemassa vertaistukiryhmiä ja valmennusta, kysy niitä neuvolastasi. Saat sitä kautta varmasti tukiverkostoa rakennettua ympärillesi.

Komppaan kolmosta. Kyse on siitä, että haluatko lapsen, haluatko ryhtyä vanhemmaksi. Oletko valmis laittamaan lapsen itsesi edelle? Haluatko kokea äitiyden?

Elämäsi muuttuisi paljon, muttei välttämättä huonompaan suuntaan. Toki, taloudellisesti tulisi varmaan tiukempaa, mutta suomessa lapsiperheitä tuetaan kuitenkin valtion puolelta kohtalaisen hyvin. Jaksamisen suhteen olisi varmasti hankalampaa, varsinkin kun ei ole tukiverkostoa. Sitäkin on mahdollista kuitenkin rakentaa. Vaikka paikkakunta olisikin pieni, siellä on silti luultavasti muitakin pienten lasten äitejä ja sitä kautta vertaistukea.

Silti, itse valitsisin abortin. Minun on pakko myöntää, että varsinkin AP:n tilanteessa olisin niin itsekäs, etten haluaisi muuttaa elämääni ja aloittaa kaiken rakentamista alusta. Minulla ei ole halua saada lasta, joten uhraukset tuntuisivat liian suurilta. Jos lapsi olisi toivottu, olisin valmis aloittamaan kaiken alusta vauvan kanssa.

noilla todennäköisyyksillä tulla raskaaksi tekisin lapsen ehdottomasti. kuulostaa siltä, että tämä oli sulle tarkoitettu. kysy apua neuvolasta ja esimerkiksi kirkon diakonissatoiminnalta. onnea raskaudesta ja kaikkea hyvää elämääsi.

Mielestäni vastaus on ihan selvä. Tottakai pidät lapsen!

Aina sitä jotenkin selviää! Äitiys on on niin hieno asia että kyllä se kannattaa kokea kun siihen tuli mahdollisuus.