Miten aikuisesta kissasta huomaa sen, että se on vieroitettu liian aikaisin?

Heikompi vastustuskyky sairauksiin ja "lutkuttelu" eli imee/lutkuttelee esim vaatteita kuten kissanpennut lutkuttavat emon tissiä. Mutta jos pidät kisua hyvin , annat huomiota , hellyyttä ja ravitsevaa ruokaa niin kyllä kisu sitten vanhempana jakselee ihan hyvin.  

On usein aikuisena arka, pienikokoinen eikä tule toimeen ollenkaan muiden kissojen kanssa. 

Tosiaan imee vaatteita ja jopa omaa turkkiaan. On rauhaton ja koko ajan liikkeessä, ja jos ihminen on lähellä, niin tunkee syliin tai edes kosketukseen. Tassuttelee ja painelee etutassuillaan sylissä, kuten pentu imiessään emoaan painelee tassuillaan nisän ympäristöä maidon tulemiseksi. 

Meille tuli pitovaikeuksien takia tutuita kerran tällainen aikuinen kissa, jolla oli kaikki nuo merkit. Kävi sitä tosi paljon sääliksi, koska sen hellyystarpeita ei pystynyt kukaan tyydyttamään. Rauhattomuus ei loppunut, ja oman turkin imeminen sai sen turkin hirveään kuntoon.

Ei muuten pidä paikkaansa. Eläimen käytös syntyy siitä miten sitä kohtelee - yleensä.

Näin on.

Kaverin kissa oli hoidossa ja se pilas mun lampaantaljan imeskelemällä ja kynsimällä sitä. Siihen tuli siis ihan "kaljuja" kohtia. Tunti myös koko ajan syliin ja on nyt vielä kaksivuotiaanakin todella pieni, näyttää ihan puolivuotiaalta.

Tää kisu oli siis tosiaan Virosta tuotu ja selvästi erotettu liian aikaisin.

Meillä kissa oli muuten niinkuin oikeaan aikaankin vierroitettu, mutta tosiaan lutkutteli vaatteita.

Meillä imi villamattoa aikanaan ja yhäkään 16vuotiaana ei osaa peittää jätöksiään, vaan raapii seiniä ja hiekkalaatikon reunoja. Emo ei ehtinyt opettaa.

Muutoin ei ongelmia!

Meidän kaikki kissan on otettu emoltaan 12 viikon iässä. Jokainen tassuttelee ja painelee etutassuillaan kehrätessään. Olen luullut sitä kissan luontaiseksi ominaisuudeksi. Mutta mullahan on kokemusta vain 8 kissasta.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 16:19"]

Meidän kaikki kissan on otettu emoltaan 12 viikon iässä. Jokainen tassuttelee ja painelee etutassuillaan kehrätessään. Olen luullut sitä kissan luontaiseksi ominaisuudeksi. Mutta mullahan on kokemusta vain 8 kissasta.

[/quote]Meidän kahdeksasta kissasta kukaan muu ei tehnyt niin kuin kuuden viikon ikäisenä orvoksi jäänyt.

Kissanpentu ei ime emoaan 12 viikon ikään asti. Jo muuraman viikon iästä alkaen pennut kisaavat keskenään eivätkä ole emonsa kanssa kuin satunnaisesti. Kaikki maatiaiskissat erotetaan emostaan 7-8 viikon iässä, jolloin lähtevät uuteen kotiin sikäli kuin sellainen on tarjolla.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 16:19"]

Meidän kaikki kissan on otettu emoltaan 12 viikon iässä. Jokainen tassuttelee ja painelee etutassuillaan kehrätessään. Olen luullut sitä kissan luontaiseksi ominaisuudeksi. Mutta mullahan on kokemusta vain 8 kissasta.

[/quote]

Samaten meidän kaikki kissat tekee niin, ja niitäpä ei ole vieroitettu ollenkaan! (Siis meillä syntyneitä ja kasvaneita, täysin luontaisesti vieroittautuneita sitten kun emoa ei ole enää kiinnostanut imettää). Hyvin seurallisia ja sylissä viihtyviä kissoja ovat, ja tosiaan "leipovat" tassuillaan kun niitä silittää tai pitää sylissä. Mäkin olen pitänyt tuota tassuhommaa aivan luontaisena juttuna. Se mitä meidän kissat eivät tee on se imeskely, mutta tuo seurankipeys ja tassuilla leipominen ovat olleet kaikkien ominaisuuksia. Enpä arvannut, että senkin voi tulkita jonkinlaiseksi traumaksi.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 16:42"]

Kissanpentu ei ime emoaan 12 viikon ikään asti. Jo muuraman viikon iästä alkaen pennut kisaavat keskenään eivätkä ole emonsa kanssa kuin satunnaisesti. Kaikki maatiaiskissat erotetaan emostaan 7-8 viikon iässä, jolloin lähtevät uuteen kotiin sikäli kuin sellainen on tarjolla.

[/quote]

Niin mikä juttu tämä on että "Kaikki maatiaiskissat erotetaan emostaan 7-8 viikon iässä"? Miten niin?

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 17:56"]

Samaten meidän kaikki kissat tekee niin, ja niitäpä ei ole vieroitettu ollenkaan! (Siis meillä syntyneitä ja kasvaneita, täysin luontaisesti vieroittautuneita sitten kun emoa ei ole enää kiinnostanut imettää). Hyvin seurallisia ja sylissä viihtyviä kissoja ovat, ja tosiaan "leipovat" tassuillaan kun niitä silittää tai pitää sylissä. Mäkin olen pitänyt tuota tassuhommaa aivan luontaisena juttuna. Se mitä meidän kissat eivät tee on se imeskely, mutta tuo seurankipeys ja tassuilla leipominen ovat olleet kaikkien ominaisuuksia. Enpä arvannut, että senkin voi tulkita jonkinlaiseksi traumaksi.

[/quote]

Lisään vielä, että millään hillittömällä voimalla meidän kissat eivät tuota leipomista tee, mutta kyllä ne tassut käy kumminkin silloin kun nauttivat silityksistä tai sylissä olosta.

nosto

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 17:56"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 16:19"]

Meidän kaikki kissan on otettu emoltaan 12 viikon iässä. Jokainen tassuttelee ja painelee etutassuillaan kehrätessään. Olen luullut sitä kissan luontaiseksi ominaisuudeksi. Mutta mullahan on kokemusta vain 8 kissasta.

[/quote]

Samaten meidän kaikki kissat tekee niin, ja niitäpä ei ole vieroitettu ollenkaan! (Siis meillä syntyneitä ja kasvaneita, täysin luontaisesti vieroittautuneita sitten kun emoa ei ole enää kiinnostanut imettää). Hyvin seurallisia ja sylissä viihtyviä kissoja ovat, ja tosiaan "leipovat" tassuillaan kun niitä silittää tai pitää sylissä. Mäkin olen pitänyt tuota tassuhommaa aivan luontaisena juttuna. Se mitä meidän kissat eivät tee on se imeskely, mutta tuo seurankipeys ja tassuilla leipominen ovat olleet kaikkien ominaisuuksia. Enpä arvannut, että senkin voi tulkita jonkinlaiseksi traumaksi.

[/quote]

Minun kisu tekee tuota kanssa, siis leipoo tassuillaan. Yleensä oikein väsyneenä ja hellyydenkipeänä. Ja vieroitettu ihan oikeassa iässä. Ja seurallinen ja puheliaskin katti vielä on ja usein kehrää jo pelkästä juttelusta, enpä minäkään olisi arvannut sitä traumatisoituneeksi otukseksi. ;b

Niin, minullakin kissoista 40 vuoden kokemus, ja joka ainoa on painellut tassuillaan ja kiehnännyt vieressä varsinkin väsyneenä.

Meidän kissa oli liian aikaisin vieroitettu ja se oli perhanan kiukkuinen kissa. Ei hyväksynyt ketään perheen ulkopuolista ja oli pienikokoinen.. sähisi ja rätisi ja paukkui ja kaikki muut pelkäs tai piti hulluna.

Tassuttelu sylissä tms. pehmeän päällä on ihan normaalia kissan toimintaan. Tämä ei oikein tullut syliinkään, vain miehen, johon oli aikaisemmassa elämässään kiintynyt.

17 vuoden ikään jaksoi ja sitten rintasyöpä nujersi sen paukkujan. :) hieno kissa, liian vähän ymmärrystä.

Te jotka sanotte että tuo tassuhomma kertoo liian aikaisesta vieroittautumisesta, haluaisitteko tarkentaa millaista se tassuttelu sitten on? Onko se jotenkin levotonta tai massiivista? Mua jäi nyt ihan kiinnostamaan, että mihin tuo ajatus perustuu. Mulla on kokemusta tosi isosta määrästä kissoja, ja mun kokemuksen mukaan tuo tassuttelu kuuluu normaaliin kissan toimintaan ja kertoo pikemminkin nauttimisesta kuin jostain traumoista. Mistä tällainen teoria on lähtenyt liikkeelle, että tuo tassuttelu johtuisi liian aikaisesta vieroituksesta ja olisi jokin merkki ongelmasta? Tällaiselle ikänsä kissojen kanssa touhunneelle tuo väite kuulostaa aika kummalliselta. Samoin kuin sekin, että seurankipeys olisi merkki traumasta.

Mun tuntemista kissoista ne luottavaiset, seuralliset ja luontaisesti vieroittautuneet juuri leipovat tassuillaan. Aremmat ja pelokkaat taas eivät niin herkästi.

Tassuilla leipominen on ihan normaalia, mutta imeskely samassa yhteydessä ei ole. Yleensä liian aikaisin vieroitetut ovat tavalla tai toisella neuroottisia ja omituisia. Voivat silti olla ihan ok lemmikkejä vakaissa oloissa.

Sillä kuinka aikaisin on vieroitettu ja miten niitä sen jälkeen on kohdeltu, on suuri merkitys. Tiedän että vastasyntyneistä ilman emoa löytyneistä kissanpennuista on kasvanut ihan ok kissoja fiksun ihmisen hoivissa. Yleensä tällöin perheessä on ollut myös muita eläimiä (esim. koira) joka on osaltaan toiminut varaemona. Myös toisten kissojen läsnäolo auttaa pentua. Pahinta varmaan on että on yksinäinen pentu ilman seuraa sen paremmin muista eläimistä kuin ihmisistäkään.