Lue keskustelun säännöt.
Jos tekis mieli vierasta miestä?
13.04.2013 |
Olen suht onnellisesti naimisissa ja meillä on lapsia. Tuntuu vain, että olen äiti ja käyn töissä, en ole enää lainkaan nainen... Meillä ei juuri ole miehen kanssa yhteistä aikaa mihinkään.
Töissä on yksi ikisinkku mies, joka on ihana. Tiedän että hän on sinkku lähinnä sen takia että ihanat naiset eivät kestä sitä hänessä, että sitten kun alkoholi maistuu, niin sitten se todella maistuu... Ja ilmiselvästi hänelle eivät kelpaa b-luokan naiset.
Joka tapauksessa: Tällä työmiehellä ja minulla on ollut paljon katseita, keskustelua, yhteisiä juttuja ja yhteisissä illanvietossa olen saanut täydellistä ihailua ja suitsutusta tämän miehen osalta. Siis kaikkea sitä, mitä kotona en saa. Ainut fyysinen kontakti on poskisuukko, jonka olen saanut häneltä jo aikoja sitten...
Tekisi vain niin hirveästi mieli edetä. Mutta en halua missään tapauksessa rikkoa perhettäni! Miten ihmeessä voisin hoitaa asiaa niin, etten jää kiinni?? Ja tiedän että tuomitsette! Mutta uskoisin että tämä minun liittoni kestää, kunhan hakisin hiukan itsetunnon kohotusta muualta... Olen niiiiiin kuollut kotona.
Ja kyse ei ole mistään keväthuumasta. Vaan tämä on kokonaisuudessaan jatkunut jo kohta viisi vuotta. Tosin koko sitä aikaa emme ole olleet samassa työpaikassa...
Toisaalta taas sosiaalinen paine on todella kova. En voi tehdä mitään julkisesti, sillä joku ihan varmasti kertoo eteenpäin. Niin että viisainta on vain kuolla henkisesti kotona ja olla kiltisti.
Keskustelu oman miehen kanssa ei auta, sillä hänestä meillä ei ole mitään ongelmaa.
Kommentit (15)
Niinpä. Mutta kun en halua erota! En halua rikkoa lasteni perhettä. Ja kotona arki ok. Molemmat kannetaan vastuu tästä perheestä, kotitöistä, lapsista.
Mutta mä haluisin joskus vielä tuntee olevani myös jotain muuta kuin äiti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös kannattaisi puhua miehes kanssa tilanteestanne?
Itse mies ja vaikka meilläkin lapsia on olen myös naiselleni kaiken antava mies
voi ymmärrän sinua oikein hyvin! Etene ihmeessä, ehdota nätisti ja naisellisesti jotain... eihän tää toinen mies uskalla tehdä aloitetta kun tietää sulla olevan onnellinen perhe, ei se arvaa sinun oikeasti kaipaavan häntä! Ei tarvitse sitten vanhainkodissa surra elämätöntä elämää. Selvästi nykyisessä parisuhteessasi on vikaa. Toisaalta, jos et pysty pitämään tunteitasi kurissa, ole äärimmäisen varovainen! Jos toinen mies ryyppää, hänestä ei isämalliksi ole.
Keskustelu ei auta. Tai sitä ei siis kotona synny aiheesta: meillä ei ole ihan kaikki hyvin... Mies kokee keskustelun aina kiukutteluksi ja valittamiseksi. Pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on. Niin kai pitäisikin olla, mutta kun tässä ei ole mitään kipinää. Seksi max. kaksi kertaa kuussa...
Olemme aviomiehen kanssa kämppikset ja yhteinen huoltojoukko jokaa pitää huolta meidän lapsista. On meillä välillä tai oikeastaan useinkin ihan mukavaa, mutta mukava ei riitä!
Mulla samanlainen ongelma. Tosin ei ole vain yhtä miestä , vaan kohde aina vaihtelee. Mäkin olen puhunut hyvällä ja pahalla, mutta mies ei ymmärrä, tai ei ainakaan muutu yhtään. En yritä muuttaa miestäni vaan vain sitä, miten hän huomioi minut. Kymmemen vuotta olen asian kanssa paininut, mutta muutosta ei ole nähtävissä. Ja mies tietää, että kärsin. Hän ei vaan osaa. Turha siinä on sanoa, että eroa jos ei kelpaa. Naimisissa yli kymmenen vuotta, kaksi lasta, hyvä avioliitto. Vain tämä yksi asia hiertää. Ei ole kiva olla huomaamaton ja seksuaalisesti kuollut päälle kolmekymppisenä. Muilta miehiltä kyllä saan huomiota.
Mutta mitään en ole minäkään tehnyt.Viime viikolla oli jo aika lähellä, etten pistänyt profiiliani Victoria Millaniin. Mutta en tehnyt sitä. Koska en pystynyt. Mioetin sitä, että mitä jos sittenkin mies saisi tietää. En halua menettää kaikkea sitä mitä meillä on. Elämäni olisi varmasti huomattavasti huonompaa ilman miestäni ja perhettäni. Eli tähän saakka olen valinnut olla puutteessa, antaa naiseuteni ja seksuaalisuuteni kuolla.
Eipä tästä ap sinulle ollut varmasti muuta hyötyä kuin vertaistukea, eli meitä on muitakin. Välillä itkettää, mutta kun asiat ovat muuten hyvin, niin kestäähän sen. Mieti olisitko valmis luopumaan kaikesta siitä mitä sinulla nyt on. Kyllä siinä pettäisi lapsensakin samalla. Jos käry kävisi. Se ihana mieshän saattaisi olla lopuujen lopuksi ihan kamala pettymys. Ja sitten sinulla ei olisi enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ole hakemassa mitään isämallia lapsilleni jostain muualta! Heillä on isä ja hyvä sellainen. Enkä muutenkaan kuvittele tuon työmiehen kanssa mitään lapsiperhearkea!
Kiitos seiska vertaistuesta. Sitä mä tarviin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis seksiä 2 kertaa kuussa??Noin vähän,eikös joku 40-50 kertaa oisi joku normaali.Ainakin joillain....
itselläni on sellainen tilannne, että menimme nykyiseen parisuhteeseen syöksymällä, molemmat halusivat lapsen. Nyt lapsi on täyttänyt vuoden ja rakkaus miestä kohta on karissut alkoholiongelman myötä. Nyt mies kyllä on ottanut itseään niskasta kiinni sen asian suhteen, mutta ehdin ihastua rakastumisen tunnetta muistuttavasti toiseen. Tätä on jatkunut puoli vuotta. Näemme ehkä kerran kuussa, mun aloitteesta työpaikalla. Hänellä on niin paljon selkärankaa, ettei lähde mun kans mihinkään, ja tämä vain lisää mun kunnioitusta häntä kohtaan. Tunsin kuitenkin, ettei tunne ollut aivan yksipuolinen, mutta jatkuvat pakit saavat olon tuntemaan typeräksi. Silti isken jatkuvasti päätäni seinään tämän toisen miehen kanssa, koska pelkkä hänen näkemisensä ja äänen kuulemisensa saa onnen tunteen aikaan. Olen aivan märkänä jutellessamme, koen hänet äärimmäisen kiihottavana. No, hänelläkin on lapsi ja koti, ei varmasti otakaan riskiä tällaisen aloitteellisen äipän vuoksi. Itse kuitenkin ottaisin miehen vaikka työpaikalla jos tilaisuus tulisi. Välillä tekisi mieli tehdä itselleni jotain pahaa, kun en kestä tätä. kotona mies lohduttaa, kun suren, kun ei tiedä mitä suren. Suren sitä, etten rakasta miestäni vaan tätä toista, jota en edes tunne, suren sitä, että haluaisin toisen lapsen tämän toisen kanssa ja kuitenkin sekstaan oman miehen kanssa usein tämän aloitteesta. Nykyisen miehen kanssa en halua naimisiin, lisää lapsia tai muutakaan yhteistä, kun en luota häneen tarpeeksi enkä rakasta. Nyt saa vapaasti kommentoida miten tyhmä olen! En vain kertakaikkiaan voi tunteilleni mitään! Vähäinen sosiaalinen elämä (kiitos miehen kännäilyjen seurausten) pitää huolen siitä että mulla on liikaa aikaa haaveilla turhia. Välillä toivon, että olisin hänelle edes vakipano tai joku jalkavaimo, saisinpahan nähdä edes joskus häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta vain tuntuu, että omalla laillaan meillä on tuon työmiehen kanssa jotain tosi kaunista menossa. Hänen lähellään on todella hyvä olla, me saadaan asioita hyvin hoidettua yhdessä ja keskustelu on todella luonnikasta... Pelkään tulevaa yhteistä työyhteisön vapaasti vietettävää päivää/iltaa. Mitä siitä seuraa? En halua todellakaan ottaa ensimmäistä askelta niin, että kaikki työkaverit seuraavat vierestä.
Myöskään en kestä sitä, jos tuo työmies vaan iskee jonkun muun yhden illan seuraksi, koska luulee että minä olen totaalisesti pois laskuista... Koska siihen hänellä on täysi oikeus, sillä hän on sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooh, olipa taas kool stori sieltä bårgååsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä panisin, ei se toosa siitä kulu eikä siitä tartte kotona sen enempää tarinoita kertoa.
Eroa jos nykyinen ei kelpaa