Lue keskustelun säännöt.
Jos et sä tee näin ni mä en leiki sun kanssa
23.09.2013 |
Olen kuullut tämän lauseen useamman kerran miehen suusta. On ensin leikkimässä lapsen kanssa. Keksii sitten jonkun jutun minkä haluaa opettaa lapselle, haluaa lapsen tekevän sen oikein. Kun lapsi ei tajua, osaa taikka halua tehdä niin kuin isä sanoo niin leikkiminen loppuu siihen paikkaan. Isä poistuu paikalta hermostuneena. Lapsi pettyy ja alkaa mahdollisesti itkeä kun on odottanut niin kovasti että toinen on hänen kanssaan. Vähän vastaava kaava menee sillon kun lapsi on käyttäytynyt miehen mielestä huonosti. Isä toteaa että mä en sitten leikikään sun kanssa tänään taikka huomenna ollenkaan kun nyt olit tuhma. Lapsi alkaa itkeä eikä tajua koko juttua...
Miehen mielestä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Ei toimi mielestään mitenkään väärin? Saattaa sanoa lasta vielä tyhmäksi kun ei tajua jotain juttua?
Minusta aivan pimeää touhua. En siedä sitten niin yhtään tämmöistä käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Miksi mies toimii näin ja mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (12)
Nelonen, oletko pyytänyt lastasi ajattelemaan asiaa niin, että jos joku lapsi sanoisi sinun lapsellesi, ettei hän leiki lapsesi kanssa, ellei hän tottele tätä toista lasta. Miltä se tuntusi lapsesta, jos hän tottelisi tätä toista lasta? Olisiko leikkiminen kivaa? Pelkäisikö hän, että se toinen lapsi kuitenkin karkaisi jonnekin muualle? Entäpä jos lapsesi kieltäytyisi tottelemasta ja jäisi yksin? Millaiselta se tuntuisi?
Jokin turhautuminen tai pelko on varmaankin lapsesi käytöksen takana. Tai sitten on kysymyksessä ihan opittu huono tapa, jonka seurauksia lapsi ei ole ymmärtänyt.
Voisit myös opettaa lastasi, miten hän voi pyytää nätisti toista leikkimään kanssaan. Häntä voisi valmentaa kestämään myös ei-vastauksia. Aina kaverille ei sovikaan leikkiminen lapsesi kanssa jostakin syystä. Jos näin on, niin silloin voi palata asiaan jonakin toisena ajankohtana. Ei-vastaus ei siis ole maailmanloppu vaan tulee toisia leikkimistilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:11"]
Ap:n tilanteessa on kysymys ehdollisesta rakkaudesta. Isä tykkää lapsestaan ja leikkii tämän kanssa, jos lapsi tottelee. Jos lapsi ei osaa jotakin, isä ei tykkää lapsesta eikä leiki hänen kanssaan. Mies syyllistää lasta: koska et osaa, et kelpaa minulle. Tätähän isä viestittää lapsellelleen.
Vaikuttaa varsin julmalta ja keskenkasvuiselta. Mies ei kuitenkaan ymmärrä tekevänsä mitään pahaa vaan pitää sitä ihan normaalina käytäntönä. Olet ilmeisesti puhunut miehesi kanssa tästä asiasta useasti. Kehotan kuitenkin puhumaan vielä uudelleen. Ymmärtäisikö mies, jos pyytäisit häntä ajattelemaan, miltä hänestä tuntuisi, jos joku ehdollistaisi oman rakkautensa häneen. Vaikkapa jos sinä sanoisit miehellesi, että en rakasta sinua enkä ole kanssasi, jos et tee tuota ja tuota. Tai miehen hyvä kaveri, pomo, vanhemmat. Miestä voisi käskeä ajattelemaan, miten naurettavaa tuollainen käytös olisi.
Ymmärtäisikö hän tuota?
[/quote]
Lapsen tehtävänä on totella vanhempiaan. Pyytteetön rakkaus on sairasta ja se on todellista henkistä väkivaltaa. Jos opettaa lapselle että teki se mitä vaan niin sitä rakastetaan niin siitä kasvaa psykopaatti.
Jos ei tottele toisia niin silloin on vastuussa itsestään. Lapsi ei voi samaan aikaan saada omaa päätäntävaltaa ja samalla olla vastuu vanhemmilla. Jos lapsi itse päättää asioista niin kantakoot itse täyden vastuun tekemisistään.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:17"]
Nelonen, oletko pyytänyt lastasi ajattelemaan asiaa niin, että jos joku lapsi sanoisi sinun lapsellesi, ettei hän leiki lapsesi kanssa, ellei hän tottele tätä toista lasta. Miltä se tuntusi lapsesta, jos hän tottelisi tätä toista lasta? Olisiko leikkiminen kivaa? Pelkäisikö hän, että se toinen lapsi kuitenkin karkaisi jonnekin muualle? Entäpä jos lapsesi kieltäytyisi tottelemasta ja jäisi yksin? Millaiselta se tuntuisi?
Jokin turhautuminen tai pelko on varmaankin lapsesi käytöksen takana. Tai sitten on kysymyksessä ihan opittu huono tapa, jonka seurauksia lapsi ei ole ymmärtänyt.
Voisit myös opettaa lastasi, miten hän voi pyytää nätisti toista leikkimään kanssaan. Häntä voisi valmentaa kestämään myös ei-vastauksia. Aina kaverille ei sovikaan leikkiminen lapsesi kanssa jostakin syystä. Jos näin on, niin silloin voi palata asiaan jonakin toisena ajankohtana. Ei-vastaus ei siis ole maailmanloppu vaan tulee toisia leikkimistilanteita.
[/quote]
Jokainen saa itse päättää koska leikkii tai ei leiki. Jokainen voi myös itse päättää millä perusteella pitää kaverinsa
Tutttua on. oma äiti ja veli harrasti tuota. Ja harrastaa vieläkin, paitsi että en ole niitten kanssa juuri missään tekemisissä enää tuon vuoksi.
Aina sama juttu, jos et tee niinkuin haluan en ole sinun kanssasi missään tekemisissä enää. Sitä ne on hokeneet jo yli 40 vuotta minulle.
Taitavat olla jo kieltäneet minut ainakin sata kertaa molemmat, ei siis ole minulla enää äitiä eikä veljeä kun en ole totellut niitä.
Tosi hienoja ihmisiä. Sen verran voin vielä sanoa, että olen hankkinut koulutuksen, hyväpalkkaisen työn ja perheen. Ettei pitäis olla minun tekemisissäni moittimista. Mutta aina se menee tuohon silti jostain pikkuasiasta.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:11"]
Ap:n tilanteessa on kysymys ehdollisesta rakkaudesta. Isä tykkää lapsestaan ja leikkii tämän kanssa, jos lapsi tottelee. Jos lapsi ei osaa jotakin, isä ei tykkää lapsesta eikä leiki hänen kanssaan. Mies syyllistää lasta: koska et osaa, et kelpaa minulle. Tätähän isä viestittää lapsellelleen.
Vaikuttaa varsin julmalta ja keskenkasvuiselta. Mies ei kuitenkaan ymmärrä tekevänsä mitään pahaa vaan pitää sitä ihan normaalina käytäntönä. Olet ilmeisesti puhunut miehesi kanssa tästä asiasta useasti. Kehotan kuitenkin puhumaan vielä uudelleen. Ymmärtäisikö mies, jos pyytäisit häntä ajattelemaan, miltä hänestä tuntuisi, jos joku ehdollistaisi oman rakkautensa häneen. Vaikkapa jos sinä sanoisit miehellesi, että en rakasta sinua enkä ole kanssasi, jos et tee tuota ja tuota. Tai miehen hyvä kaveri, pomo, vanhemmat. Miestä voisi käskeä ajattelemaan, miten naurettavaa tuollainen käytös olisi.
Ymmärtäisikö hän tuota?
[/quote]
Lapsen tehtävänä on totella vanhempiaan. Pyytteetön rakkaus on sairasta ja se on todellista henkistä väkivaltaa. Jos opettaa lapselle että teki se mitä vaan niin sitä rakastetaan niin siitä kasvaa psykopaatti.
Jos ei tottele toisia niin silloin on vastuussa itsestään. Lapsi ei voi samaan aikaan saada omaa päätäntävaltaa ja samalla olla vastuu vanhemmilla. Jos lapsi itse päättää asioista niin kantakoot itse täyden vastuun tekemisistään.
[/quote]
Olen ehdottomasti eri mieltä siinä, että lapsen tehtävä on totella vanhempiaan. Jos vaikka vanhempasi saisi yhtäkkiä mielenhäiriön ja käskisi sinun hyppäämään kaivoon, tuskin hyppäisit. Vai mitä? Pysytäänpä kuitenkin tässä ap:n kertomassa ongelmassa, jookos. :)
Ap:n mies käyttäytyy täysin keskenkasvuisesti suuttumalla lapselle, joka ei opi isänsä neuvojen mukaan jotakin asiaa. Tämän jälkeen isä julistaa, ettei halua leikkiä lapsen kanssa, koska tämä ei tee niin kuin hän määrää.
Aikuisen tavoin käyttäytyvä vanhempi neuvoisi lastaan niin, että lapsi ymmärtää, mistä on kysymys. Hän ei myöskään vaadi lapseltaan liian paljon. Esimerkiksi on kohtuutonta vaatia lasta ajamaan apupyörättömällä pyörällä, jos lapsi on saanut edellisenä päivänä pyörän eikä osaa ajaa sillä apupyörienkään avulla. Ensin pitää opetella alkeet - kärsivällisesti.
Jatketaan tätä samaa pyöräesimerkkiä. Olisi melkoisen julmaa keneltä tahansa vanhemmalta julistaa, ettei hän tykkää lapsestaan, koska hän ei osaa vielä ajaa polkupyörällä ilman apupyöriä. Minä olen opettanut kaksi lastani ajamaan pyörällä. Kumpikin oli aluksi hyvin epävarma pyörän suhteen. Samoin he olivat hyvin itsekriittisiä itseään kohtaan. Pyrin rauhoittamaan tilanteen vakuuttelemalla, ettei haittaa, vaikka he kaatuisivatkin pyörällä. Silloin noustaan ylös, tarkistetaan mahdolliset vammat, puhdistetaan ja laastaroidaan haavat ja jatketaan siitä, mihin jäätiin. Ja ihan yhtä rakkaita he ovat minulle, vaikka pyörällä ajaminen ei sujukaan ihan hetkessä, niin kuin omat lapseni kuvittelivat kaikkien kaikkivoipien 3-vuotiaan tavoin. Vakuuttelin, että pyörää oppii ajamaan vain harjoittelemalla monta päivää, ja se kuuluu asiaan. Eikä kummastakaan ole tullut psykopaattia eikä sosiopaattiakaan, vaikka kumpikin kieltäytyi välillä nousemasta pyörän selkään, kun polvea kirveli tai muuten taivaan tähtikuviot tuntuivat olevan epäsuotuisia pyörällä ajon harjoittelun suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:17"]
Nelonen, oletko pyytänyt lastasi ajattelemaan asiaa niin, että jos joku lapsi sanoisi sinun lapsellesi, ettei hän leiki lapsesi kanssa, ellei hän tottele tätä toista lasta. Miltä se tuntusi lapsesta, jos hän tottelisi tätä toista lasta? Olisiko leikkiminen kivaa? Pelkäisikö hän, että se toinen lapsi kuitenkin karkaisi jonnekin muualle? Entäpä jos lapsesi kieltäytyisi tottelemasta ja jäisi yksin? Millaiselta se tuntuisi?
Jokin turhautuminen tai pelko on varmaankin lapsesi käytöksen takana. Tai sitten on kysymyksessä ihan opittu huono tapa, jonka seurauksia lapsi ei ole ymmärtänyt.
Voisit myös opettaa lastasi, miten hän voi pyytää nätisti toista leikkimään kanssaan. Häntä voisi valmentaa kestämään myös ei-vastauksia. Aina kaverille ei sovikaan leikkiminen lapsesi kanssa jostakin syystä. Jos näin on, niin silloin voi palata asiaan jonakin toisena ajankohtana. Ei-vastaus ei siis ole maailmanloppu vaan tulee toisia leikkimistilanteita.
[/quote]
Jokainen saa itse päättää koska leikkii tai ei leiki. Jokainen voi myös itse päättää millä perusteella pitää kaverinsa
[/quote]
Tässäkin asiassa olen eri mieltä kanssasi. Olen opettanut omia lapsiani empaattisuuteen. En ole antanut heidän pompotella kavereitaan vaan olen kannustanut heitä kohtelemaan heitä reilusti. Elleivät omat vanhemmat opeta lapsille hyviä käytöstapoja ja reilua suhtautumista muita ihmisiä kohtaan - kuka ne sitten opettaisi.
Toki olen opettanut lapsilleni senkin, että epäreilun kaverin kanssa ei tarvitse leikkiä. Ensin kuitenkin olemme jutelleet asiasta lasten kanssa, ihan ystävällisesti, ymmärtäväiseen henkeen. Yleensä lapset ovat olleet vähän pihalla, mikä on kohtuullista käytöstä. Ja kun olen sanoittanut lasten tunteita ja käytöstapoja, myös reilu meininki on löydetty. Loppujen lopuksi minun ei ole tarvinnut kertaakaan kieltää lastani leikkimästä kenenkään kanssa. Eikä lapsenikaan ole kieltäytynyt kenenkään kanssa leikkimästä sen jälkeen, kun me aikuiset olemme auttaneet lapsia löytämään reilun leikin säännöt.
Ap jatkaa... Meillä on nyt se tilanne että teinin ja isän välit on tosi pahasti tulehtuneet kun teini ei enää tee sitä mitä isä sanoo. Pistää vastaan ja sitähän ei mies suvaitse! Pienempi lapsi ei vielä osaa, tajua että mitä peliä isä pelaa. On tosi harmillista kun toinen toimii ihan typerästi. Lapsi kärsii tilanteista ja mulla menee hermot kun niitä selvittelen!!! Mies on yrittänyt tätä touhua minuunkin jo pidemmän aikaa mutta enää en ole antanut periksi missään jutuissa mitä milloinkin keksii. Pistän heti vastaan ja laitan luun kurkkuun ukolle. Mutta lasten kanssa tämä onkin tosi vaikeaa :(
Onkohan tämä malli opittu kotoa vaiko onko miehellä itsellään vain jotain "vikaa" jossain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että sinun miehelläsi ja teinilläsi on uhmaikä. Loppujen lopuksi ei sillä ole väliä, miksi miehesi käyttäytyy huonosti perheenjäseniään kohtaan. Sillä vain on väliä, miten sen saisi loppumaan.
Murkkuikään kuuluu henkinen irtiotto vanhemmistaan, ja siksi teinit uhmaavat vanhempiaan. Meillä isän ja pojan välit olivat kauan tulehtuneita, kun kumpikin halusi olla kukkona tunkiolla. Mies se ensiksi suuttui ja rupesi karjumaan pää punaisena. Minun silmissäni hän teki itse itselleen siinä hallaa. Turha odottaa, että kukaan kunnioittaa ihan mitättömistä rähjäävää ukkoa. Teinit osaavat ajatella omilla aivoillaan ja näkevät pelin naurettavuuden. Vuosia poika ei suostunut näkemäänkään isäänsä, kun oli niin tulehtuneet välit. Nykyään pojallani on muodolliset välit isäänsä, ei kuulemma paljon puhuta kuulumisia kummempaa, kun he tapaavat. En puutu asiaan, sillä mielestäni aikuisten ihmisten pitää osata hoitaa välinsä itsekin. Myös minun mieheni yritti sitä samaa kyykyttämistä minuunkin. Jossakin välissä sain siitä kyllikseni ja hänestä tuli ex.
Sama voi olla teilläkin edessä. Varsinkin jos teinisi on poika, voi olla kovatkin tahtojen taistelut edessä. Miehesi tekee itsensä naurettavaksi moisella temppuilulla.
uppista, eikös mitään ajatuksia herätä, vai onko normaali käytäntö useissa perheissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No todella vinksahtanut käytäntö. Otsikon perusteella luulin että kyse on jostain lastenkeskisestä toistensamääräilystä. Mutta että aikuinen latelee tuollaisia lapselle? Leikin varjolla voi opettaa, mutta sen täytyy tapahtua positiivisella tavalla. Jos lapsi pahoittaa aina mielensä, hän oppii vain ettei isän kanssa leikkiminen ole kivaa. Ja että isä ei hyväksy häntä.
Leikin ei tarvitse aina olla aikuisen mielestä ehdottoman hyödyllistä. Vapaa leikki kehittää lapsen mielikuvitusta ja rakentaa positiivisia muistoja ja ihmissuhteita.
Minä sanoisin tuota miehesi harjoittamaa käytöstä henkiseksi väkivallaksi.
No ei ole normaalia. Otsikon lukiessaan varmaan kaikki vain ajatteli että kyse on lasten nahinoista. Pikkulapsille tuo on normaalia, itse olisin kaivannut ketjua avatessani neuvoa siitä miten opettaisin tuon pois 5-vuotiaaltani.
Enpä taida olla oikeassa ketjussa pulmineni... -sanaton-
Ap:n tilanteessa on kysymys ehdollisesta rakkaudesta. Isä tykkää lapsestaan ja leikkii tämän kanssa, jos lapsi tottelee. Jos lapsi ei osaa jotakin, isä ei tykkää lapsesta eikä leiki hänen kanssaan. Mies syyllistää lasta: koska et osaa, et kelpaa minulle. Tätähän isä viestittää lapsellelleen.
Vaikuttaa varsin julmalta ja keskenkasvuiselta. Mies ei kuitenkaan ymmärrä tekevänsä mitään pahaa vaan pitää sitä ihan normaalina käytäntönä. Olet ilmeisesti puhunut miehesi kanssa tästä asiasta useasti. Kehotan kuitenkin puhumaan vielä uudelleen. Ymmärtäisikö mies, jos pyytäisit häntä ajattelemaan, miltä hänestä tuntuisi, jos joku ehdollistaisi oman rakkautensa häneen. Vaikkapa jos sinä sanoisit miehellesi, että en rakasta sinua enkä ole kanssasi, jos et tee tuota ja tuota. Tai miehen hyvä kaveri, pomo, vanhemmat. Miestä voisi käskeä ajattelemaan, miten naurettavaa tuollainen käytös olisi.
Ymmärtäisikö hän tuota?