Liikunnan HOJKS?

Minkä tahansa yksittäisenkin aineen hojksaamiseen (joka opettjaille tarkoittaa mukauttamista, vaikkaperiaatteessa hojks voisi sisältää myös muita järjestelyjä. Käytännössä ne muut tukijärjestelyt kirjataan hopsiin ja hojks tehdään vain kun mukautetaan)  tarvitaan erityisopetuspäätös. Myös liikunnan. 

Ämutta liikunnan hoijksaamisen ei tarvitse vaikuttaa eikä se todennäköissesti vaikuta tulevaisuuden jatkokoulutusmahdollisuuksiin samalla tavalla kuin esim matematiikan tms. Päätöd tehdään yksittäistä ainetta koskevaksi ja yhteishaun lomakkeessa yksilöidään, mitä ainetta se sitten koskee. Ymmärretäävästi koulut voivat sitten ihan itse katsoa, että vaikuttaako tämä oijksaaminen heidän sisäänottoonsa vai ei. useimmiten esim matematiikan tai kielten hoijksaaminen vaikuttaa, mutta joku liikunta tms ei niinkään.

Tosin sitten jos on liikuntavamma, niin kaikki ammatithan ei ole missään tapauksessa avoinna. Esim rakennusala on poissuljettu. Turha niihin on tavoitellakaan, siellähän se ongelma vaan pahenisi - kuka haluaa uhrata terveytens jos se ennestään on heikko?

tytön luokassa lievästi liikuntavammainen tyttö menee sujuvasti muiden mukana ja tahtoo tehdä niin paljon kuin pystyy niinkuin muutkin. Numerosta ja arvosteluperusteista en tiedä.

Opetussuunnitelman perusteiden luvussa 5.1.4 ”Oppiaineen oppimäärän yksilöllistäminen” todetaan että, mikäli oppilas ei tuesta huolimatta kykene saavuttamaan edes ydinsisältöihin liittyviä tavoitteita hyväksytysti, oppiaineen oppimäärä voidaan yksilöllistää. Nämä ydinsisällöt ovat juuri niitä sisältöjä, joihin oppilas ohjataan keskittymään silloin, kun tukikeinona käytetään erityisiä painoalueita.

 
Oppimäärää ei ole syytä yksilöllistää, jos ei ole selvää, että lapsi ei saavuta yleisopetuksen tavoitteita. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsi ei saa edes arvosanaa 5. Ertyisopetuslaki on uudistunut hiljattain, ja opettajatkaan eivät ihan vielä ole kärryillä siitä mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Oppiainetta voidaan eriyttää oppilaan oppimisvaikeuden tai vamman takia. Tämä tarkoittaa sitä, että hän tekee niissä puitteissa, mihin toimintakyky riittää. Jos joku juttu, vaikkapa hiihtäminen ei onnistu, oppilas voi hyvin korvata sen sitten jollain muulla. Oppiainetta ei pidä yksilöllistää, jos oppilaalla on mahdollisuus saada siitä jokin muu arvosana kuin nelonen. Lisää tietoa saat oman kaupunkisi opetusvirastosta tai siitä virastosta, joka säätelee koulun toimintaa. 

Liikunnan HOJKS ei vaikuta jatko-opintomahdollisuuksiin. Liikuntavamman tai -rajoitteen kanssa ei kuitenkaan muutenkaan haeta liikunta-aloille, joten no probl. :)Mutta selvitelkää asiaa muuten vielä, jos lapsella itsellään on sellainen olo, että HOJKS ei ole paras ratkaisu. Tsemppiä!

t. ope

Nelonen vielä lisää tähän, että oppimäärän yksilöllistämisessä ei kuitenkaan pääasiallisesti ole kyse siitä, että mikä olo kenelläkin on. Opettajien pitää osata eriyttää oppimäärää, yksilöllistäminen on ihan viimeinen ratkaisu. Jos lapsi ei pysty tiettyjä juttuja tekemään, opettajan tehtävä on keksiä hänelle sellaisia juttuja joihin hän pystyy. Edes yksilöllistäminen (eli tässä keskustelussa HOJKS) ei tarkoita vapautusta liikunnasta. Onko lapsella toimintaterapeuttia, fysioterapeuttia, lääkäriä tmv. joka voisi tulla teidän kanssanne tekemään oppimissuunnitelmaa liikuntaan? Erilaiset vaikeudet ja tarpeet voidaan ottaa koulussa huomioon ilman yksilöllistämistäkin. Jotta oppiaine voidaan yksilöllistää, pitää hakea erityisen tuen päätös. Se tarkoittaa samaa kuin ennen vanhaan erityisoppilas.

Aloittakaa ilman HOJKSeja ja jos oppilaasta "herää huoli", opettaja tekee kolmiportaisen tuen mallin mukaisesti ensin vaiheet yksi ja kaksi (mitä ne liikunnassa olisivatkaan, ehkä vaihtoehtoja sellaisille tunneille, jossa vaikeus tulee kovasti esiin) ja vasta kolmas on se HOJKS. Ei niitä palavereita hirveästi tule, mutta tulee kuitenkin, koska HOJKS on päivitettävä tietyin väliajoin.

... ja onhan lapsi jo siirretty yleisestä tehostettuun tukeen? Ensin sinne ja hyvillä asiakirjoilla (= pdeagoginen selvitys ja oppimissuunnitelma), sitä ennen ei ole aihetta edes keskustella yksilöllistämisestä.

Kannattaa varmaan nyt lähetä siitä, että mihin lapsi pystyy ja mihin ei, ja mihin hän pystyy tuettuna, mitä apua hän tarvitsee ja mitä voidaan järjestää. Koulu voi ja sen pitää tukea monen monituisilla tavoilla lasta jolla on joku erityishaaste. Oppimäärän yksilöllistäminen ei ole ensimmäinen vaan aivan viimeinen vaihtoehto.

reumalapsen äitinä tunnistan kyllä sekä nelosen/kutosen periaatteellisen oikeassaolemisen, että sen, miten vaikea tuo periaate on saada kouluissa läpi.

Vaikka meidän lapsella oli lääkärin kirjoitama ohje, että on tärkeää lapsen liikkua muiden mukana niin paljon kuin mahdollista - ja että mahdollisuuden rajoja ei pysty määrittämään kukaan muu kuin lapsi, joka ainoana tietää, milloin sattuu liikaa - koululle jotenkin oli olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: kaikki tai ei mitään. Joko olisi tehtävä noin ysin tasolla kaikki mahdollinen tai sitten anottava kokonaan vapautus liikunnasta. Ei välimuotoja. Se, ettei olisi aivan täysillä mukana kaikesssa, aiheutti kuulemma liikaa epäjärjestystä ja opettaja ei kuulemma voinut luottaa lapsen kertomukseen sen hetkisistä kivuistaan, vaan tarvitsi jonkun kategorisemman auktoriteetin. En sitten tiedä , millä yhteiskunnalla olisi ollut varaa lähettää lapsi kahdesti viikossa erikoislääkärin puheille saamaan aina sen hetkisen todistuksen siitä, että sattuuko nyt Liikaa vai vielä siedettävästi. Vai olisiko sen lääkärin pitänyt olla tunnilla mukana?

nelonen/kutonen vielä ysille täällä vastailee: Tämähän tässä juuri mättääkin. Opettajat eivät vielä ymmärrä lakimuutoksen jälkeen sitä mitä eriyttäminen tarkoittaa. Harmillista. Olisi ihanaa, jos koulussa olisi vaikkapa sellainen koulupsykologi tai terkkari joka voisi vähän avata tilannetta opelle. Eikö mitenkään neuvottelemalla löytyisi sellaisia vaihtoehtoisia juttuja, joita lapsi voisi tehdä silloin kun ei kivuiltaa pysty muiden kanssa toimimaan? Voisiko opettaja kertoa ihan suoraan, mitkä tavoitteet ehdottomasti pitää saavuttaa päästäkseen siihen vitoseen? Mitä pitäisi tehdä saavuttaakseen kutosen? Seiskan? Vai olisiko se lapselle kivempi, jos todistuksessa olisi vitosen tai kutosen sijaan seiska tai kasi ja tähti perässä? Onneksi liikunta ei tosiaan ihan hirveästi jatkomahdollisuuksia rajaa.