Tukiperheistäkö pulaa? Meitä ei kukaan kaipaa!

Ehkä teidän kaupungissa on hyvä tilanne juuri nyt? Sehän voi vaihdella paljon ihan muutaman perheen takia...

Voih, olisitteko vain juuttuneet jonnekin byrokratian viidakkoon? Oletko kysellyt? Oletteko jättäneet paljon rajoituksia tuettavalle perheelle? Jos kukaan ei sovi luomaanne muottiin? Enkä todellakaan tarkoita tuota pahalla! ihailen perheitä jotka haluavat tukea muita. Ajattelin vain, että ehkä sen vuoksi sopivan perheen löytyminen kestää. Oletteko pieneltä paikkakunnalta?

Samaa ole kuullut muiltakin, tukilasta odotetaan eikä asiat edisty mihinkään tai mahdottoman hitaasti. Ihan kuin niitä tarvitsijoita ei olisikaan... ja tukiperhe odottelee valmiina kuukausi tolkulla. 

Ei tarvi sitten nillittää joka välissä, että tarvitaan lisää tukiperheitä, jos ei nykyisillekään ole tarvetta. Luulisi, että hoitaisivat byrokratian nopeasti pois tieltä, mutta eihän niillä lapsilla niin väliä taida ollakaan.

Olin tällä viikolla tiedotustilaisuudessa liittyen tukiperheisiin, kriisiperheisiin ja sijaisperheisiin. Siellä kyllä ainakin jauhettiin siitä, että varsinkin tukiperheitä todella nyt kaivataan ja moni ei ole saanut tukiperhettä lapselleen vaikka tarvetta olisi. Kannattaa varmaan soitella ja kysellä perään?

Muuten tuo tiedotustilaisuus oli aika ahdistava. Siellä toitotettiin biologisen vanhemman ja lapsen välisen suhteen tärkeyttä. Ja sitä, että biologiesta vanhemmasta pitäisi väen vängällä etsiä hyviä puolia mitä sitten lapselle vahvistettaisiin sijaisperheessä. Minusta (ja kuulemani mukaan monesta muustakin) on todella ahdistava ajatus, että ottaisin kotiini lapsen jota olisi vaikkapa seksuaalisesti hyväksikäytetty äidin toimesta. Sitten minä kiintyisin tietysti tuohon pieneen ihmiseen ja minun PITÄISI puhua hyviä asioita lapselle hänen äidistään ja parantaa heidän suhdettaan. AIVAN sairasta. Jäin varmaan monella tiedotustilaisuudessa olleella sijaisperheeksi ryhtyminen tuohon. Olisivat edes vähän voineet selittää, että tapauskohtaisesti, huostaanoton syystä riippuen.

Tosin taas myös sillä on merkitystä, että millainen lapsi ja millainen tukiperhe,

Me olemme käyttäneet tukiperhettä joskus muinoin. Olimme pitkään jonossa, jotta oikeanlainen perhe löytyi.  Tämäkin kanta on syytä huomioida. Ja tosiaan kannattaa ottaa yhtettyttä ja kysellä miksi teille ei ole ollut tarvetta.

Minkälaisia perheitä halutaan tukiperheiksi? Saako olla yh vai pitääkö olla isä ja äiti?

Olen soitellut ja kuulemma "emme ole unohtuneet", mutta en oikein tiedä, että mistä on kyse.

Ainoat "rajoitteet" meidän perheellä oli, että tukilapsen tulisi olla tyttö ja tarhaikäinen. Nyt on yli puoli vuotta odoteltu ja mistään ei ole kuulunut mitään. Masentavaa. Tuli ihan sellainen olo, että meidän perhe on jotenkin huono, kun emme kelpaa tavallisuudessamme. 

No, odotellaan...

ap

no eikö se oli positiivinen asia, että kärsiviä lapsia on vähän?

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:01"]Olin tällä viikolla tiedotustilaisuudessa liittyen tukiperheisiin, kriisiperheisiin ja sijaisperheisiin. Siellä kyllä ainakin jauhettiin siitä, että varsinkin tukiperheitä todella nyt kaivataan ja moni ei ole saanut tukiperhettä lapselleen vaikka tarvetta olisi. Kannattaa varmaan soitella ja kysellä perään? Muuten tuo tiedotustilaisuus oli aika ahdistava. Siellä toitotettiin biologisen vanhemman ja lapsen välisen suhteen tärkeyttä. Ja sitä, että biologiesta vanhemmasta pitäisi väen vängällä etsiä hyviä puolia mitä sitten lapselle vahvistettaisiin sijaisperheessä. Minusta (ja kuulemani mukaan monesta muustakin) on todella ahdistava ajatus, että ottaisin kotiini lapsen jota olisi vaikkapa seksuaalisesti hyväksikäytetty äidin toimesta. Sitten minä kiintyisin tietysti tuohon pieneen ihmiseen ja minun PITÄISI puhua hyviä asioita lapselle hänen äidistään ja parantaa heidän suhdettaan. AIVAN sairasta. Jäin varmaan monella tiedotustilaisuudessa olleella sijaisperheeksi ryhtyminen tuohon. Olisivat edes vähän voineet selittää, että tapauskohtaisesti, huostaanoton syystä riippuen. [/quote]

Tukiperhe ei käsittääkseni ole se eka kohde,kun on huostaanotto. Meillä oli käyttöä tukiperheelle ja ihan vain siksi, että se oli meille vanhemmille breikki haastavan ja vaativan erityislapsen kanssa. Meillä ei ollut tukiverkostoa, eikä ketään, joka olisi edes joskus ottanut natiaisen hoitoon.

Tukiperhe oli meille iso juttu. Se yksi viikonloppu kuukaudessa "lepoa".

No nuo ei ole mitään pieniä rajoitteita: tyttö ja tarhaikäinen. Esim. usein kyse on sisaruksista eli lapsia tulee enempi kuin yksi. ja fakta on että ne on useimmiten poikia ja kouluikisiäkin on paljon. Tukiperheeksi ei kannata lähteä, jos on paljon vaatimuksia itsellä. Syli auki sille, joka nyt sattuu olemaan tarvitseva. Kaikki tietämäni tukiperhelapset ovat olleet useampilapsisia perheitä ja molempia sukupuolia.

Se hyväksikäytetyn lapsen hyväksykäyttäjävanhempi on tapahtumista huolimatta lapsen biologinen vanhempi. Kannattaa koittaa ymmärtää, että lapselle vanhempi on aina tärkeä osa identiteettiä, oli se vanhempi kuinka hirveä ja sairas. Varsinkin jos lapsen vanhempi on jollain tapaa häiriytynyt on todella tärkeää, ettei lapsen omanarvon tunto muserru vanhemman virheiden alle. Lapsen vanhempaa ei kuulu haukkua tai puhua negatiiviseen sävyyn - se on sama kuin haukkuisi lasta (lapsen näkökulmasta). Asioista voi tai täytyy keskustella rehellisesti (mutta myös objektiivisesti), ei tarvitse kehua , mutta pitää kuitenkin välttää negatiivisuutta. 

Se hyväksikäytetyn lapsen hyväksykäyttäjävanhempi on tapahtumista huolimatta lapsen biologinen vanhempi. Kannattaa koittaa ymmärtää, että lapselle vanhempi on aina tärkeä osa identiteettiä, oli se vanhempi kuinka hirveä ja sairas. Varsinkin jos lapsen vanhempi on jollain tapaa häiriytynyt on todella tärkeää, ettei lapsen omanarvon tunto muserru vanhemman virheiden alle. Lapsen vanhempaa ei kuulu haukkua tai puhua negatiiviseen sävyyn - se on sama kuin haukkuisi lasta (lapsen näkökulmasta). Asioista voi tai täytyy keskustella rehellisesti (mutta myös objektiivisesti), ei tarvitse kehua , mutta pitää kuitenkin välttää negatiivisuutta. 

Se hyväksikäytetyn lapsen hyväksykäyttäjävanhempi on tapahtumista huolimatta lapsen biologinen vanhempi. Kannattaa koittaa ymmärtää, että lapselle vanhempi on aina tärkeä osa identiteettiä, oli se vanhempi kuinka hirveä ja sairas. Varsinkin jos lapsen vanhempi on jollain tapaa häiriytynyt on todella tärkeää, ettei lapsen omanarvon tunto muserru vanhemman virheiden alle. Lapsen vanhempaa ei kuulu haukkua tai puhua negatiiviseen sävyyn - se on sama kuin haukkuisi lasta (lapsen näkökulmasta). Asioista voi tai täytyy keskustella rehellisesti (mutta myös objektiivisesti), ei tarvitse kehua , mutta pitää kuitenkin välttää negatiivisuutta. 

Se hyväksikäytetyn lapsen hyväksykäyttäjävanhempi on tapahtumista huolimatta lapsen biologinen vanhempi. Kannattaa koittaa ymmärtää, että lapselle vanhempi on aina tärkeä osa identiteettiä, oli se vanhempi kuinka hirveä ja sairas. Varsinkin jos lapsen vanhempi on jollain tapaa häiriytynyt on todella tärkeää, ettei lapsen omanarvon tunto muserru vanhemman virheiden alle. Lapsen vanhempaa ei kuulu haukkua tai puhua negatiiviseen sävyyn - se on sama kuin haukkuisi lasta (lapsen näkökulmasta). Asioista voi tai täytyy keskustella rehellisesti (mutta myös objektiivisesti), ei tarvitse kehua , mutta pitää kuitenkin välttää negatiivisuutta. 

Se hyväksikäytetyn lapsen hyväksykäyttäjävanhempi on tapahtumista huolimatta lapsen biologinen vanhempi. Kannattaa koittaa ymmärtää, että lapselle vanhempi on aina tärkeä osa identiteettiä, oli se vanhempi kuinka hirveä ja sairas. Varsinkin jos lapsen vanhempi on jollain tapaa häiriytynyt on todella tärkeää, ettei lapsen omanarvon tunto muserru vanhemman virheiden alle. Lapsen vanhempaa ei kuulu haukkua tai puhua negatiiviseen sävyyn - se on sama kuin haukkuisi lasta (lapsen näkökulmasta). Asioista voi tai täytyy keskustella rehellisesti (mutta myös objektiivisesti), ei tarvitse kehua , mutta pitää kuitenkin välttää negatiivisuutta. 

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:10"]

No nuo ei ole mitään pieniä rajoitteita: tyttö ja tarhaikäinen. Esim. usein kyse on sisaruksista eli lapsia tulee enempi kuin yksi. ja fakta on että ne on useimmiten poikia ja kouluikisiäkin on paljon. Tukiperheeksi ei kannata lähteä, jos on paljon vaatimuksia itsellä. Syli auki sille, joka nyt sattuu olemaan tarvitseva. Kaikki tietämäni tukiperhelapset ovat olleet useampilapsisia perheitä ja molempia sukupuolia.

[/quote]

Mä mietin ihan samaa. Ja vähän meni myös maku tuosta ap:n "auttamisenhalusta", kun selvästikin hakee vaan kivaa pikku prinsessaa, jota voisi vähän höösätä kerran kuussa.

Sellaisten äidit harvemmin tarvitsee tukiperhettä.

Ehkä sitten kyse on tosiaan siitä, että tarhaikäisiä tukiperhettä tarvitsevia tyttöjä on vähän. Asumme kaupungissa, joka on Suomen 10 suurimman kaupungin joukossa, joten luulin, että hommat olisi liikahtaneet eteenpäin jo puolessa vuodessa.

Ei siis kannata vielä luopua toivosta....

ap

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:17"]

Mä mietin ihan samaa. Ja vähän meni myös maku tuosta ap:n "auttamisenhalusta", kun selvästikin hakee vaan kivaa pikku prinsessaa, jota voisi vähän höösätä kerran kuussa.

Sellaisten äidit harvemmin tarvitsee tukiperhettä.

[/quote]

Hassua, että miten tekstiä voi tulkita väärin. Haemme pikku prinsessaa? Mistä näin päättelit? Me kyllä olemme toivottaneet tervetulleeksi tarhaikäisen tytön, li kyseessä sitten erityislapsi tms. Nuo rajoitteet tulevat siitä, että meillä on tarhaikäinen tyttö, joten ajattelimme, että tukilapsi sopeutuisi parhaiten perheeseen, jossa olisi suurinpiirtein saman ikäinen ja samaa sukupuolta oleva lapsi (esim. lelut, mahd. yhteiset leikit jne.).

Toisaalta, mitä mä edes sulle alan selittelemään motiivejani :D Eiköhän siinä perhearvioinnissa ole jo selvitetty meidän perheemme sopivuus tukiperhetoimintaan ja se riittäköön :)

ap