Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko muille muuton jälkeen ns. "hankala vaihe"?
23.09.2013 |
Tarkoitan sitä, että muutama viikko uudelle paikkakunnalle muutosta kaikki alkaa ärsyttää, harmittaa että pikkuasiat eivät toimi, ja rutiinit on opeteltava uudelleen. Uusi asuinalue tuntuu olevan epämääräisen tyly ja siihen suhtautuu epäluuloisesti. Ei jaksaisi enää jatkuvia uusia kontakteja uudessa työssä tai uusissa opinnoissa ja kaipaa epämääräisesti kotiin ja niihin sosiaalisiin ympyröihin, jotka oli niin tuttuja ettei tarvinnut tsempata.
Minulla on nyt menossa tällainen kausi, ja muistelen että näin on käynyt ennenkin. Ensimmäinen vuosi oikeastaan menee siinä, että kaikkea kohtaan on aika kriittinen, ja pikkuhiljaa vasta alkaa kotiutua ja tuntea ihmisiä.
Mites teillä muilla, jotka olette muuttaneet paikkakuntaa? Millainen prosessi se on ollut?
Kommentit (6)
Pitkälti riippuu muuton syystä, millä mielin olen. Muutot sinänsä erittäin ahdistavia mulle, vaikka onhan se aina uuden alku. Edellinen muutto saman paikkakunnan sisällä oli karmea kokemus, meinasin hajota. Ja parin vuoden sisään olisi taas muutettava ja odotan sitä jo kauhulla. Tietty jos olisi jokin motivoiva tekijä, niin tilanne olisi toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tuossa on pointti. Meillä oli vähän pakkomuutto, kun työt loppuivat edelliseltä paikkakunnalta. Ehkä siksi välillä tympii niin kaikki...jotenkin vaikea ajatella, että tämä on uuden alku, kun ei tosiaan kaivannut uusia alkuja vaan entinen vanha oli oikein hyvää elämää jos se olisi saanut jatkua.
ap.
Ei minulla tuollaista ole.
Eka muutto ulkomaille tottakai oli aika erilainen ja kesti totutella, mutta sitten seuraavat saman maan sisällä menee ihan helposti.
Olen lapsena muuttanut monta kertaa ja asunut jokapuolella Suomea.
Ehkä se auttaa sopeutumaan?
No itse en ole 15 vuoteen paikkakuntaa vaihtanut, vaan samalla asunut ja sen sisällä muuttanut. Viimeksi puoli vuotta sitten 1,5 km päähän, ja jo se saa aikaan ap:n mainitsemia fiiliksiä... Niin haluttiin isompaan, oma piha ois kiva, rauhallisempi sijainti, pois kerrostalosta, sopivasti rempattavaa että saa omannäköisensä. No kaikki tämä saatiin, ja mua vaan ahdistaa. Se edellinen koti olikin niin paljon kompaktimpi, kaikki oli lähempänä ja työmatka lyhyempi (no 1,5 km tuntuu pitkältä! =D ). Naapurit oli tuttuja ja mukavia, nyt ei jaksaisi taas uusien kanssa bondata. Oma piha, no mitäs me sillä, kesällä vähän mutta syksyllä taas ihan turha. Rempata ei jaksakaan. Haluan takaisin... Ehkäpä se tästä menee ohi. =)
Kaikissa muutoksissa eka vuosi on aina vaikein. Oli se sitten kauas tai lähelle muuttaminen, uudessa talossa asuminen jne. Minulla on kavereita, jotka on muuttaneet iloisissa merkeissä unelmiensa asuntoon ja sitten kuitenkin heitä häiritsee ja ärsyttää kaikki siinä talossa, sijainnissa jne. Joten ilmeisesti ihminen on aika paikkasidonnainen olento, ja kaikki muutokset ottavat aikansa.