Miten ottaa puheeksi naimisiinmeno

Itse olen aina suosinut suoraa lähestymistapaa, eikä mieheni varmaan edes tajuaisi mistään vihjauksia -yhtään mistään asiasta.

Kymmenisen vuorra sitten parin kuukauden euforisen seurustelun jälkeen sanoin yöllä että "voi mä tykkään susta niin, että mä voisin mennä sun kanssa naimisiin". Mies vasti kysymällä että "mentäisiinkö sut naimisiin".

Häät olivat sitten pain kuukauden päästä, sellaiset pienimuotoiset, ja talvella. Avuossa on oltu nyt 11 vuotta.

No varmaan sillä että puhut miehellesi vakavista asioista vakavasti ja asiallisesti ja vitsit on vitsejä?

Jos toinen ei tajua milloin olet tosissasi niin ehkä te ette ole oikeita toisillenne?

"Rakastan sinua, tulisitko miehekseni?"

Mut siis vaan jos ihan oikeesti rakastat, vai mitkä on motiivisi naimisiinmenolle?

Jos mies kieltäytyy niin tajuat varmaan itsekin suhteen tilan?

Hitsit että tajuan onneni nykyisessä parisuhteessani. KAIKESTA voi puhua asioiden oikeilla nimillä eikä tarvii miettiä mitä se toinen mahdollisesti miettii. Kysymykseen saa suoran vastauksen.

Mä otin aikoinaan asian puheeksi kysymällä jotenkin, vähän myös ääneen pohtien, että mitäs me tulevaisuudelta oikein tahdotaan? Sellaisessa tilanteessa, missä oli hyvät fiilikset ja hyvä olla ja tykättiin. Näin ehkä pari-kolme kertaa 2-3 kk aikana. Aiheesta ei keskustelua sen enempää oikeastaan käyty millään kerralla, mutta mies alkoi valmistella kosintaa (jälkeenpäin tiedettyä). Oli kuulemma vain odottanut ja miettinyt miten voisi tehdä sen niin, että yllättyisin enkä osaisi odottaa! Heh, no tietenkään en yllättynyt, kun sitä juuri odotin, mutta kosinta tuli :) 

En ihan oikeasti ymmärrä näitä kosintoja, rakastan sinua, mennään naimisiin.

Eikö ihmiset juttele, mitä haluavat elämältään ja yhteiseloltaan. Kun aloimme mieheni kanssa seurustella, heti alussa jo juttelimme sellaiset asiat, ollaanko lapsirakkaita ja aikooko elää avioliitossa vai avoliitossa vai hakeeko vain kivaa seukkaussuhdetta. 

paljon fiksumpaa on näistä asioista puhua yhdessä ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta, kuin vain "olla yhdessä ja odottaa yllätyskosintaa"

Mun kertaalleen eronnut mieheni kysyi multa, että "haluaisitko mennä naimisiin?" En ymmärtänyt sitä kosinnaksi (vaikka oltiin meren rannalla katselemassa kuunsiltaa), vaan luulin sitä keskustelun avaukseksi. Vastasin, että "ei oo mikään pakko". Mentiin sit kuitenkin kun kävi ilmi, että mies halusi. :-)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 10:15"]

En ihan oikeasti ymmärrä näitä kosintoja, rakastan sinua, mennään naimisiin.

Eikö ihmiset juttele, mitä haluavat elämältään ja yhteiseloltaan. Kun aloimme mieheni kanssa seurustella, heti alussa jo juttelimme sellaiset asiat, ollaanko lapsirakkaita ja aikooko elää avioliitossa vai avoliitossa vai hakeeko vain kivaa seukkaussuhdetta. 

paljon fiksumpaa on näistä asioista puhua yhdessä ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta, kuin vain "olla yhdessä ja odottaa yllätyskosintaa"

[/quote]

Juuri noin! Tein aika alussa selväksi, että en ole naimisiinmenevää tyyppiä, avoliitto on minun juttuni. Pari kertaa mies on varmistanut, että olen yhä samaa mieltä. Samoin tehty esim. raha-asioiden kanssa eli on keskusteltu, miten talous hoidetaan. Ei ole urkittu toisen tiliotteita ja itketty, että se ei maksa mitään yhteistä.

ap Mulle naimisiinmeno on tärkeää. Ja  olen miettinyt jos mies jonka kanssa seurustelen ei halua mennä kanssani naimisiin, vaihdan miestä sellaiseen joka haluaa mennä naimisiin tai sitten elän elämäni sinkkuna.

"Naimisiinmen tärkeää" "Vaihdan miestä" Tjooo... Minä menin naimisiin aikoinaan rakkaudesta siihen ihmiseen.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:34"]

ap Mulle naimisiinmeno on tärkeää. Ja  olen miettinyt jos mies jonka kanssa seurustelen ei halua mennä kanssani naimisiin, vaihdan miestä sellaiseen joka haluaa mennä naimisiin tai sitten elän elämäni sinkkuna.

[/quote]

Rakastatko siis tätä miestäsi, vai rakastatko ajatusta, että pääset naimisiin? Jos rakastaa toista, voi elää hänen kanssaan vaikka "synnissä" koko loppuelämän, jos toinen ei halua naimisiin.

Suosittelen runomuotoa. Paljon loppusointuja niin on heti juhlavampi. Mies arvostaa varmasti.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 11:34"]

ap Mulle naimisiinmeno on tärkeää. Ja  olen miettinyt jos mies jonka kanssa seurustelen ei halua mennä kanssani naimisiin, vaihdan miestä sellaiseen joka haluaa mennä naimisiin tai sitten elän elämäni sinkkuna.

[/quote]

Rakastatko siis tätä miestäsi, vai rakastatko ajatusta, että pääset naimisiin? Jos rakastaa toista, voi elää hänen kanssaan vaikka "synnissä" koko loppuelämän, jos toinen ei halua naimisiin.

[/quote]

Minulle ainakin naimisiinmeno on niin tärkeä asia elämässä, että jos mies ei haluaisi (kanssani) naimisiin, omaisi hän jo niin erilaisen ajatusmaailman, että emme sopisi yhteen kuitenkaan. Vaikka miten rakastaisi toista ihmistä, kaikki suhteet ei vain ole luotu toimimaan. Aina kun se rakkauskaan ei riitä, valitettavasti.

Sanot että joko naimisiin tai haarat pysyy kiinni. Toimi meillä

Sama täällä, naimisiinmeno oli meille kummallekin tärkeää ja siitä puhuttiin jo suhteen alussa, että en ainakaan itse eikä mieskään olisi tyytynyt "vain" seurustelusuhteeseen.

Jokainen näkee asian omalta kantiltaan, mutta minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos mies ei olisi halunnut kanssani naimisiin, olisin kokenut sen takaportin auki pitämisenä enkä olisi suhteeseen jäänyt. Jos ollaan yhdessä tosissaan, ollaan valmiita myös menemään naimisiin. Tämä siis meillä, muut saavat tehdä miten tykkäävät.

Jos ette ole vielä kovin vakavissanne, niin kysele mieheltä ihan keskustelussa mitä hän toivoo tulevaisuudelta, haluaako joskus avioon. Jos taas olette vakavissanne ja varmalla pohjalla, niin kosi sinä.

mitä se naimiinmeno muuttaa? oletko koskaa miettinyt sitä vai onko se vain "jostain syystä" tärkeää?

epäilen että nyt ei se juridinen puoli ollu se ykkönen ja vähäsen että naimiisiinmenon historiikki ei taida olla se tutuin juttu...