Iloitsen pienistä asioista, mutta riittääkö ne elämän sisällöksi?

Erikoinen kysymys. Eikö elämä nyt juuri ole tuota?

Niin, sitä minäkin mietin että tuotahan elämä on, järjestyksen pitämistä, syömistä, nukkumista, siivoamista. Siis siitä riippumatta, onko joku elämää suurempi ura tai muuta tavallisesta arjesta poikkeavaa tekemistä.

Elämän mielekkyys tulee ainakin itselleni juuri siitä, että arki tuntuu sujuvan ja tulee sellainen olo, että sainpas tämänkin tehtyä. Ennen lapsia nautin esimerkiksi kotitöistä tosi paljon, oli hauska katsella ympärille ja miettiä kuinka siistiä ja kodikasta meillä on.

Pienet asiat ovat elämän sisältö, mutta sen ei tarvitse olla elämän päämäärä...

Minulle elämän mielekkyys tulee siitä, että minulla on suurempia tavoitteita ja unelmia, joiden eteen työskentelen innoissani. Mutta yhtä lailla se tulee siitä, että elän tässä ja nyt ja nautin pienistä asioista. Ilman elämän pieniä iloja en jaksaisi suuria tavoitteitakaan.

Onnellisuustutkimuksissa on havaittu, että mielekkääseen elämään tarvitaan sekä mielihyvän kokemuksia (seksi, itsensä hemmottelu, liikunnan jälkeinen euforia, hyvään kirjaan uppoutuminen, vuoren huipulle kiipeäminen) että merkityksellisyyden kokemuksia, joita syntyy, kun omistautuu itselleen tärkeille asioille eli arvoille (perheen hyvinvointi, työssä kehittyminen, taiteen tekeminen, vuorikiipeilijänä kehittyminen). Pelkkä merkitys tekee elämästä ilotonta puurtamista, pelkkä mielihyvä tyhjää ja pinnallista.

Kyky nauttia pienistä asioista on erittäin arvokas ja palkitseva ominaisuus, mutta mielihyvä itsessään ei tosiaan välttämättä riitä. Monet hankkivat lapsia, kun eivät muutakaan merkityksellistä keksi, mutta parasta on selvittää omat arvonsa itse. Mikä on niin tärkeää, että sen takia on valmis kärsimään myös epämukavuutta ja haittaa? Millaisena ihmisenä haluan muiden minut muistavan? Kun kirkastaa omat arvonsa ja tekee joka päivä asioita, jotka ovat niiden mukaisia, elämästä tulee merkityksellistä kuin itsestään.

Olen ollut monta vuotta kotiäitinä ja täytyy sanoa, että nykyisin nautin uuden opiskelusta, vaikeista sanaristikoista, rikosromaaneista, joissa yritän itsekin ratkaista rikoksen ja romaaneista, jotka tarjoavat jotain uutta. Kaikki aikanaan :) Kun lapsia ei vielä ollut ja opiskelin, ja etenkin ekoina kotiäitivuosina, nautin pyykkien ripustamisesta ulos kuivumaan, ikkunoiden pesemisestä yms. Kun mieli on väsynyt, rasita ruumista, kun ruumis on väsynyt, rasita mieltä. Pienistä asioista nauttimisessa luonnon ihmeiden tarkkailu on joka päivä kiinnostavampaa kyllä, mutta kotityöt voisin heivata pois elämästäni.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 14:35"]

Elämän mielekkyys tulee ainakin itselleni juuri siitä, että arki tuntuu sujuvan ja tulee sellainen olo, että sainpas tämänkin tehtyä.

[/quote]

Onpa ihanasti sanottu!

Minustakin elämässä kannattaa makustella niitä pikkujuttuja mistä nauttii. Ennen tavoittelin koko ajan kaikenlaista, oli rahaa ja kunnianhimoista työtä ja vaikka mitä. En ikinä ollut onnellinen. Sitten päätin pudottautua fiilistelemään juuri näitä teidänkin luettelemia pikkujuttuja enkä ole koskaan voinut näin hyvin. Uskon että hyvinvointi ja onnellisuus kussakin hetkessä ovat niitä asioita mitä tullaan muistelemaan kiikkustuolissa (hommasin muuten semmoisenkin ja ai että tulen tyytyväiseksi siinä istuessa).

Tietenkin jos ap:sta tuntuu että haluaisi elämältä pikkujuttujen lisäksi muutakin, silloin minusta niitä pitää lähteä tavoittelemaan! Tehdä vaikka jonkunlaista ajatuskarttaa mitä ne muut, isommat tavoitteet voisivat olla ja sitten pikkuaskelin - tai isolla repäisyllä - lähteä niitä jahtaamaan.

Tiivistettynä, kuunnelkaa sisintänne! (Kuulostipa hipiltä :D) Jokaiselle se onni tarkoittaa eri asiaa, eikä kenenkään kannattaisi ottaa toisen ihmisen arvomaailmaa valmiiksi pureskeltuna vastaan.

Pienistä asioista iloitseminen on minusta samaa kuin hetkessä eläminen. Jos osaat iloita pienistä asioista, niin vanhana iloitset siitä, että saat kiikkua siinä keinutuolissa, että ulkona paistaa aurinko, että kukka ikkunalaudalla tuoksuu hyvälle jne. Kyllä se minusta hyvinkin riittää elämänsisällöksi.

Pienistä asioista iloitseminen on juurikin sitä oikeaa elämänonnea. Ne suuret asiat sitten, matkat ja benjihypyt, ekstremeharrastukset ja suuret juhlat ovat vain se ihana suola siinä mukana.

Näin minä ajattelen ja voin olla onnellinen arjessani. =)

Kauniita vastauksia teiltä :)

Itse olen kai kroonisesti vähän ahdistunut tyyppi, joka miettii liikaa ja kokee aina valtavaa elämisen tuskaa :D Itselle merkityksellisintä tässä elämässä olisi niinkin korni asia, kuin RAKKAUS. Silloin tuntisin eläväni, jos oikeasti merkitsisin jollekin jotain, joku tarvitsisi minua ja jakaisi niin hyvät kuin pahatkin asiat. Mutta että löytäisin sellaista nykypäivän vaatimusten keskellä... Lottovoittokin tuntuu todennäköisemmältä. Voin jatkaa siivoilua ja näpertelyä, mutta en pysty itseäni kovin hyvin huijaamaan :)

ap

Ihana aloitus! Saat varmasti enemmän elämästä irti ja olet onnellisempi kuin sellainen joka jatkuvasti ajattelee "sitku" ja tavoittelee jotain mitä ehkä ei koskaan saa. Minunkin onnellisuuteni koostuu pienistä, arkisista asioista.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:04"]

Pienistä asioista iloitseminen on juurikin sitä oikeaa elämänonnea. Ne suuret asiat sitten, matkat ja benjihypyt, ekstremeharrastukset ja suuret juhlat ovat vain se ihana suola siinä mukana.

Näin minä ajattelen ja voin olla onnellinen arjessani. =)

[/quote]

Mutta mitä jos ne suuremmat asiat eivät ole mitään elämän kohokohtia ja säväyttäviä kokemuksia vaan esim. kutsumusammatti, jossa puurtaa joka päivä tuntien tekevänsä jotain merkityksellistä?