Uusi mies ja vauva...Apua...?

8kk seurustelu takana.. en suostuisi. Mutta olettehan te muuttaneet jo yhteenkin ja vaihtaneet paikkakuntaakin. Mä en olisi noin lyhyellä tuntemisella tehnyt tuotakaan.

Mutta kun tuntuu oikealta... :)  Niin ja selvennykseksi olemme olleet kavereita jo noin 5 vuotta. Ei tosin kovin läheisiä mutta kuitenkin liikkuneet samoissa porukoissa, meillä on paljon yhteisiä kavereita. Vaikuttaako tämä sitten eniten siihen että lastakin jo mietitään. Eniten ehkä mietityttää se että lapset ovat jo isoja ja heidän kanssaan on helppoa ja sitten tulisi kaiken huomion vievä vauva...

Joo. Tehkää se nyt heti ja sitten te elätte ikuisesti onnellisina elämänne loppuun saakka. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 12:01"]

Joo. Tehkää se nyt heti ja sitten te elätte ikuisesti onnellisina elämänne loppuun saakka. 

[/quote]

Onko sulla kaikki hyvin? :D

^

Ensin naimisiin, sitten vasta se vauva, minulla on tämä vanhanaikainen näkemys asioista. Kun ukko on saanut lehmän tiineeksi, ei se enää ajattele naimakauppoja. Vauva on kuitenkin elämän suurin sitoumus ja jos toinen vanhemmista kuolee, leskeneläke ja lesken asumisoikeus yhteisessä asunnossa tulee tarpeeseen. Naimisiinmenolla turvataan myös sen miehen oikeudet isyyteen. Avioliitossa syntyvä lapsi on automaattisesti isänsä lapsi, sitä ei tarvitse lastenvalvojalla tunnustaa eikä äiti voi kieltää isyyttä eikä asiasta tarvitse käydä oikeutta. Moni mies ei ajattele asiaa tältä kannalta, luulevat että kun kerran puskee tyttöystävän tiineeksi, niin isyys-asiahan on sillä selvä.

Älä hosu. Vuosi lisää ei vielä maailmaa kaada. Tutustukaa kunnolla.

Narsisteilla on tapana sitoa vaimo itseensä juuri noin. Muutetaan uudelle paikkakunnalle ja pakotetaan jäämään kotiin hoitamaan lapsia.

Minä tein vauvan aika pian sen jälkeen, kun olimme alkaneet seurustella mieheni kanssa, muutimme myös hyvin nopeasti yhteen. Se vaan tuntui oikealta, ja mekin olimme tunteneet jo vuosia, emme hirveän läheisesti mutta ihan hyvin kuitenkin (samassa kaveriporukussa liikuttu). 

Vauvan tein, koska minulla oli kauhea vauvakuume, olin kolmekymppinen ja lapseton. Miehellä taas oli jo ennestään lapsi, joka vietti meillä puolet ajasta, ja tuntui että koska joka tapauksessa elämme lapsiperheen arkea, niin miksi ei sitten tehtäisi lasta. Siis ihan tunne-perusteella lapsen tein, mutta niin kai se yleensäkin tehdään... :)

 No, olisihan sen vauvan kai voinut tehdä myöhemminkin, mutta minä olen aika kärsimätön luonne ja halusin sen heti...

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 14:29"]

Minä tein vauvan aika pian sen jälkeen, kun olimme alkaneet seurustella mieheni kanssa, muutimme myös hyvin nopeasti yhteen. Se vaan tuntui oikealta, ja mekin olimme tunteneet jo vuosia, emme hirveän läheisesti mutta ihan hyvin kuitenkin (samassa kaveriporukussa liikuttu). 

Vauvan tein, koska minulla oli kauhea vauvakuume, olin kolmekymppinen ja lapseton. Miehellä taas oli jo ennestään lapsi, joka vietti meillä puolet ajasta, ja tuntui että koska joka tapauksessa elämme lapsiperheen arkea, niin miksi ei sitten tehtäisi lasta. Siis ihan tunne-perusteella lapsen tein, mutta niin kai se yleensäkin tehdään... :)

 No, olisihan sen vauvan kai voinut tehdä myöhemminkin, mutta minä olen aika kärsimätön luonne ja halusin sen heti...

[/quote]

niin ja lisään, että meillä ainakin kaikki on mennyt hyvin, nyt ollaan oltu yhdessä jo 18 vuotta, mutta näitä asioitahan ei toki voi koskaan tietää etukäteen....

Minustakin 8 kk:n seurustelu ja edellisen liiton lapset tekevät hommasta mutkikkaamman. En itse olisi ikinä ruvennut lapsentekoon noin lyhyen seurustelun jälkeen. En olisi muuttanut yhteenkään noin nopeasti, kun kuviossa on muita lapsia. Isommilla lapsilla on oikeus pysyviin ihmissuhteisiin eikä kukaan voi rehellisesti tietää puolen vuoden seurustelun jälkeen, mitä vielä eteen tupsahtaa. Ilman muuta seurustelisin ennen yhteenmuuttoa rauhassa ja yhdessä asumistakin pitäisi olla takana se vuosi, ennen kuin edes harkitsisin lapsentekoa. Miettisin asiaa siltä kannalta, että

- ollaan totuttu rauhassa toisiimme, muodostettu yhteiset rutiinit ja meidän perheen säännöt

- kummallakin on työ tai selkeä rooli perheessä rahankäytöstä

- suhteet sukuun ja lasten isään ovat hyvät/vakiintuneet/selkeät

- roolit perheessä ovat selkeät esim. miten toimitaan ja mitä keneltäkin odotetaan

On oikeasti vähän pelottavaa tehdä uusperheeseen vauvoja, kun teineillä on murrosiän myrskyt edessä. Voi tulla yllätyksenä, miten se isäpuoli tultuaan isäksi voi kokeakin ne teinit ja teinien tavat uhkana. Ystäväni perheessä upea mies muuttui perheen teinejä kohtaan (eivät omiaan) hirviöksi, kun vauva syntyi. Teinit eivät saaneet illalla valvoa tai katsella tv:tä, kun vauva voisi herätä. Toisaalta aamulla teinit eivät saaneet nukkua myöhään, kun johtaisi vain myöhään valvomiseen. Teinien kaverit eivät olleet tervetulleita. Teineihin ei saanut käyttää yhtään rahaa (kesätöihin vaan, laiskimukset) eivätkä ainakaan saaneet pidellä vauvaa tai olla oikeastaan samassa tilassa vauvan kanssa. Erityisen ikävää käytös oli poikaa kohtaan, jonka koki jotenkin itselleen uhaksi.

Ja tämäkin mies tuli hienosti toimeen esimurrosikäisten kanssa ja ennen oman vauvan syntymää, ja siksi olikin riipaisevaa katsoa teinien surua, kun eivät enää kelvanneet isäpuolelleen. Ne isotkin lapset tarvitsevat tukea ja rakkautta, opastusta ja ohjausta. Tätä on ehkä pienen vauvan vanhemman vaikea tajuta.

Minullakin on uusi suhde. Mies 40v, minä 30v ja yhdessä ollaan oltu vasta noin 4kk ja mies haluaisi jo lapsen. Ollaan umpirakastuneita ja lapsettomia molemmat. MInä haluan kuitenkin ensin naimisin ja vasta sitten perheen perustaminen. Asuntoa etsitään juuri.

Luokaa ensin suhteellenne vankka perusta ennen kuin teette yhteisen lapsen. Vauvakuume on aivan eri asia kuin oikea, elävä vauva ja vieläpä sen vauvan vanhempana oleminen. Ja kaksi teiniä on aivan eri kuin valvottava vauva äidin hormonimyrskyjen rinnalla. Nauttikaa vielä suhteenne tuoreudesta ja antakaa suhteen vakiintua, silloin vauvalle on parhaat mahdolliset edellytykset syntyä ehjään kotiin.