Lue keskustelun säännöt.
ARE YOU WITH THE RIGHT PARTNER? Mitä olette tästä jutusta mieltä?
25.04.2013 |
ARE YOU WITH THE RIGHT PARTNER?
During a seminar, a woman asked," How do I know if I am with the right person?"
The author then noticed that there was a large man sitting next to her so he said, "It depends. Is that your partner?" In all... seriousness, she answered "How do you know?" Let me answer this question because the chances are good that it's weighing on your mind
replied the author.
Here's the answer.
Every relationship has a cycle… In the beginning; you
fall in love with your partner. You anticipate their calls,
want their touch, and like their idiosyncrasies. Falling in love wasn't hard. In fact, it was a completely natural and spontaneous experience. You didn't have to DO anything. That's why it's called "falling" in love.
People in love sometimes say, "I was swept of my feet."Picture the expression. It implies that you were just standing there; doing nothing, and then something happened TO YOU.
Falling in love is a passive and spontaneous experience. But after a few months or years of being together, the euphoria of love fades. It's a natural cycle of EVERY relationship.
Slowly but surely, phone calls become a bother (if they come at all), touch is not always welcome (when it happens), and your spouse's idiosyncrasies, instead of being cute, drive you nuts. The symptoms of this stage vary with every relationship; you will notice a dramatic difference between the initial stage when you were in love and a much duller or even angry subsequent stage.
At this point, you and/or your partner might start asking, "Am I with the right person?" And as you reflect on the euphoria of the love you once had, you
may begin to desire that experience with someone
else. This is when relationships breakdown.
The key to succeeding in a relationship is not finding the right person; it's learning to love the person you found.
People blame their partners for their unhappiness and look outside for fulfillment. Extramarital fulfillment comes in all shapes and sizes.
Infidelity is the most common. But sometimes people turn to work, a hobby, friendship, excessive TV, or abusive substances. But the answer to this dilemma does NOT lie outside your relationship. It lies within it.
I'm not saying that you couldn't fall in love with someone else. You could. And TEMPORARILY you'd feel better. But you'd be in the same situation a few years later.
Because (listen carefully to this):
The key to succeeding in a Relationship is not finding the right person; it's learning to love the Person you found.
SUSTAINING love is not a passive or spontaneous experience. You have to work on it day in and day out. It takes time, effort, and energy. And most importantly, it demands WISDOM. You have to know
WHAT TO DO to make it work. Make no mistake about it.
Love is NOT a mystery. There are specific things you can do (with or without your partner), Just as there are physical laws Of the universe (such as gravity), there are also laws for relationships. If you know how to apply these laws, the results are predictable.
Love is therefore a "decision". Not just a feeling.
Remember this always: God determines who walks into your life. It is up to you to decide who you let walk away, who you let stay, and who you refuse to let GO!
Kommentit (15)
Näinhän se on, täytyy kopsata itselle muistutukseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä joo. Tuohon pitäis kuitenkin lisätä se, että parisuhteessa sama efortti vaaditaan molemmilta, molempien pitää tehdä töitä suhteen eteen. Yksin ei voi suhdetta pelastaa vaikka miten 'oppisi rakastamaan'
No ainakin olen tehnyt toita suhteen eteen. En olisi ehtinyt tehda enempaa, vuorokaudessa on vain 24 tuntia.
Täyttä asiaahan tuo oli. Surullisen moni luulee, että sen alkuhuuman romanttisen rakkauden pitäisi vain itsestään kestää ja kestää. Mistä muuten tämän jutun löysit?
tämä on pyörinyt ainakin facebookissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta uskovaisten paskaa, ja loppu lauma valjastettu kehumaan. Luojan (pun intended) kiitos suuri osa ihmisistä pystyy itsenäiseen ajatteluun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mä olen tuossa tienhaarassa nyt että toinen lähinnä ärsyttää. En vaan tiedä haluanko edes tehdä töitä tämän tai minkään muunkaan suhteen eteen. Miksi? Mitä mä siitä edes saan? Mikä on se palkinto joka odottaa lopussa kun jaksaa tehdä töitä suhteen eteen? Sen täytyy olla jotain suurempaa kuin se alun euforia, mitä mahtavaa sitten tapahtuu?
Öö, ai ei mitään. Saan vaan pitää tämän miehen ja suhteen joka on tylsä, ahdistava ja jota en edes halua enää ja josta en saa mitään iloa. Suhde ihan ok ja mieskin varmaan rakastaa mua, mutta itse en nauti tästä yhtään. Kannattaako tätä jatkaa ja yrittää silti vaikka musta tuntuu että miljoona kertaa mielummin ottaisin sen euforian, vaikka uudestaan ja uudestaan kuin tylsän ja tasaisen suhteen mikä ei anna mitään.
8-D eheheheh
[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 20:03"]
Kauheeta uskovaisten paskaa, ja loppu lauma valjastettu kehumaan. Luojan (pun intended) kiitos suuri osa ihmisistä pystyy itsenäiseen ajatteluun
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskoin tähän pitkään. Että vaikka tuntui kuin joku puuttuisi tai olisi pielessä, niin kyllä se siitä, kun vaan yritän vielä vähän enemmän, että rakkaus on tekemistä, ei tuntemista. Yritin melkein 15 vuotta. Sitten rakastuinkin - ensimmäistä kertaa elämässäni - ja tajusin, mikä se oli mikä puuttui. Ei sitä väkisin pystynyt tekemään suhteeseen, jossa sitä ei ollut. Mähän nyt en oikeasti mahtunut tuon alkuperäisen tarinan määritelmään, kun en ollut ollut rakastunut mieheeni missään vaiheessa, mä vaan en tajunnut sitä itse aikaisemmin. Keskityin vaan siihen yrittämiseen. En yritä enää. :)
En usko tuohon yhtään.
"I'm not saying that you couldn't fall in love with someone else. You could. And TEMPORARILY you'd feel better. But you'd be in the same situation a few years later."
Mitä vikaa uudelleen rakastumisessa on? Olettaen, että lapsentekoiässä ollaan saman miehen/naisen kanssa sen aikaa että lapset pääsevät turvallisesti jaloilleen. Ihmiset elävät nykyään PITKÄN elämän ja muuttuvat matkan varrella niin, että se sama ihminen, jonka nuorena valitsi, ei välttämättä enää ole se oikea loppuun asti.
Minusta on ihan järkevää vaihtaa parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kannattaa yrittää tiettyyn rajaan asti. Jotkut ihmiset vaan ei sovi sen alkuhuuman jälkeen toisilleen millään. Jos ei esim. mitään puheyhteyttä toiseen saa ja kaikista asioista tulee riitaa. Itse olen ollut 2 pitkässä suhteessa, toisessa 7 vuotta ja tässä nykyisessä 8 vuotta ja tämä nykyinen on vaan niin paljon helpompi, kun ollaan paljon tasavertaisemmat kumppanit ja asioista voidaan puhua. Joskus paranee vaihtamalla. Mutta ennen sitä kannattaa kyllä yrittää. En nimittäin usko, että se alkuhuuma ja rakastuminen missään suhteessa säilyy.
Those words are wise, indeed, I agree. God determines our paths on the eath, our relationships, and our minds. I WILL, always remember: my existence in this earthly form is harmed, my personal relationship with God is distorted, if I only follow my own ideas or try to catch them in this EVERYDay life, and, in the ETERNITY OF THE ETERNITY OF THE ETERNITY..
Therefore, my success is already in the idea I got at the very beginning, in the moment and seconds of the birth, in the PARADISE in which I lived for a while, before the painful depart.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnen salaisuus on tyytyminen toiseksi parhaaseen
4.4.2013
Jouduin tässä hiljakkoin luennoimaan eräässä tilaisuudessa aiheesta onnellinen parisuhde. Alustusta valmistellessani mieleeni tunkeutui jossain kuulemani viisaus: ”Onnen salaisuus on tyytyminen toiseksi parhaaseen.” Väite kuulostaa parisuhdekontekstissa jossain määrin kummalliselta. Pitäisikö ottaa joku, josta tykkää vähemmän kuin jostain toisesta?
En suinkaan tarkoita tätä. Tarkoitan sitä, että kun on sen oman oikeansa löytänyt, on viisautta hyväksyä, että hän ei ole ihan niin oikea, kuin olisi voinut ensi näkemältä kuvitella.
Parhaassakin kumppanissa ilmenee nimittäin ajan oloon epätoivottavia ominaisuuksia. Edellyttääkö onni sitä, että onnistumme karsimaan kumppanistamme ne kaikki pois? Sitä on moni yrittänyt. Yleisimpinä keinoina ovat valitus, nalkutus, mökötys ja raivoaminen. Monet ovat lopulta joutuneet myöntämään todeksi viisauden, jonka vanha tsekkiläinen sananlasku tiivistää muotoon: ”On turha opettaa sikaa laulamaan. Haaskaat vain aikaasi ja ärsytät sikaa.”
Niille, jotka pyrkivät onnelliseen parisuhteeseen poistamalla kaikki ongelmat, on tiedossa huonoja uutisia. Amerikkalainen parisuhdetutkija ja –terapeutti, professori John M. Gottman on tullut tutkimuksissaan siihen tulokseen, että parisuhteen ongelmista 69% on ratkaisemattomia. Ne ovat seurasta osapuolten erilaisista persoonallisuuksista, temperamenteista, syvistä elämänunelmista ja päämääristä. Näiden asioiden kohdalla ei ole realistista, eikä myöskään kohtuullista odottaa toiselta muutosta.
Gottmanin mukaan itse ongelma ei ole ongelma. Ongelma on se merkitys, minkä annamme ongelmalle parisuhteessa. Onko niin, että jos likaiset sukat eivät ole pyykkikorissa, en voi elää sellaisen ihmisen kanssa. Vai onko niin, että vaikka meillä onkin tämä sukkaongelma, on niin paljon muuta hyvää, että kaiken sen vuoksi kannattaa sietää sukkaongelmaa.
Ongelmien ratkaisu ei toki ole turhaa. Gottman toteaa, että onnellisten parien yksi tunnusmerkki on, että he kykenevät ratkaisemaan ne 31 prosenttia ongelmista, jotka ovat ratkaistavissa. Tämä tapahtuu rakentavan keskustelun kautta, jossa kumpikin puhuu toiveistaan ja tarpeistaan suoraan, rehellisesti, vinoilematta ja syyttämättä. Kumpikin kuuntelee toista ja yrittää vilpittömästi kuulla ja ymmärtää, mitä toinen sanoo.
Ratkaisemattomissa ongelmissa suhteen salaisuus on se, että niiden kanssa pitäisi pystyä elämään rakentavassa ja kunnioittavassa dialogissa. Ei siis näin: ”Kyllä pitää olla naurettava idiootti, joka haluaa mennä talvilomalla Kanarian saarille, vaikka voisi lähteä Lappiin hiihtämään.” Pikemminkin näin: ” On se vähän kurjaa, kun meillä on niin erilaiset lomatoiveet. Onhan ymmärrettävää, että kaipaat valoa ja lämpöä talven keskelle. Mutta kun minä niin rakasta hiihtämistä. Mitähän keksittäisiin, että kumpikin saamme riittävästi sitä, mitä kaipaamme?”
Gottmanin tutkimustuloksista voimme päätellä, että parisuhteessa on viisasta panostaa kaikkeen positiiviseen. Ei ainakaan kannata ajatella sellaista tärkeysjärjestystä, että ensin ratkaisemme kaikki ongelmat, ja sitten meillä voi olla mukavaa. Koska kaikkia ongelmia emme kuitenkaan voi ratkaista, on meidän ongelminemmekin koetettava etsiä yhdessä viihtymistä, iloa, huumoria, läheisyyttä, seksiä ja lystin pitoa. Tätä voisi tarkoittaa se, että onnen salaisuus on tyytymistä toiseksi parhaaseen. Ei se kovin ihmeitä vaadi. Arjen keskellä voi käydä vaikka kävelyllä yhdessä, tai nauttia pientä iltapalaa kahden kesken. Juhlahetkiä ovat ravintolaillat, elokuvareissut, lomamatkat ja sen sellainen. Tärkeintä on, että kumpikin näkee vaivaa sen eteen, että on hyvä tunnelma, ja unohtaa joksikin aikaa loputtoman ongelmien vatvomisen. On tärkeää nähdä, että kumppani on muutakin kuin ne sukat väärässä paikassa. Hänessä saattaa olla paljonkin ihailtavia ja arvostettavia, jopa rakastettavia ominaisuuksia, jos vain muistamme katsoa sillä silmällä.
Tero Pulkkinen
TM, perheterapeutti VET, Kirkon perheneuvonta
Kun tietäs vaan mitä tarkoittaa: There are specific things you can do (with or without your partner), Niin vois tämä juttu toimiakkin...