Lue keskustelun säännöt.
Kun ei vaan jaksa.
22.02.2007 |
Minä, joka kuvittelin, että kotona oleminen lasten kanssa on parasta maailmassa, olen nyt täysin hermoromahduksen partaalla. En vaan jaksa enää!! :( Mies on aamusta iltaan koulussa/töissä joten minä olen lapsissa kiinni lähes 24/7. Onneksi esikko nyt pääsi puolipäivähoitoon jotta pääsee energiaansa purkamaan mutta itse olen nuorimmaisen kanssa kotona.
Minusta on tullut kamalan itkuherkkä ja apaattinen. En jaksaisi tehdä mitään, ei yksinkertaisesti huvita. Hermostun hyvin pienistä asioista ja kaikki tuntuu jotenkin vaan niin.. tyhjältä. Tuntuu ettei elämässä ole oikein mitään sisältöä (vaikka toki lapset ovat PARASTA mitä elämä on meille suonut!). Kun mies aamulla lähtee, purskahdan itkuun ilman mitään kummempaa syytä; kun illalla on hyvät yöt sanottu ja valot sammutettu, tulee taas kyyneleet. Unta en saa enää samallailla kuin ennen vaan pyörin ties kuinka kauan ennen kuin nukahdan. Mieheni nähden yritän pitää itseni kasassa mutta päivisin en vaan jaksa.
Töihin en vielä olisi halukas lähtemään mutta koko ajan harkitsen vakaammin sitä; jos se edes jotain muuttaisi.. Haluaisin löytää elämäniloni uudelleen ja ne iloiset asiat tästä arjestakin. Nyt vaan tuntuu että tuolla kodin seinien ulkopuolella on se elämä ja ne onnelliset ihmiset, sisäpuolella olen minä, oman ahdistuneisuuteni kanssa. :(
Jotain tarttis tehdä mutta mitä??
Kommentit (5)
Nyt vaan APUA itsellesi hakemaan-
soita ensin
- neuvolaan soita HETI ja pyydä kotipalvelua- vetoa synnytyksen jälkeiseen masennukseen, masenukkseen, jaksaminen ongelmiin tms.
- Mielenterveystoimistoissa on jonoa, mutta kannattaa sinnekin soittaa- ja lapset hoitoon avoimeen päiväkotiin tai tilaa MLL:n hoitsu siksi aikaa ( 4,20 e/ tunti plus kulukorvaus= matkat ja ruoka tarvttaessa)
- Myös kasvatus- ja perheneuvolalla on velvollisuus auttaa SINUA- sinnekin voit soittaa.
Kysymys on varmaankin masennuksesta-
HAE apua!!!
Töihin menokin on varmaan ihan ok vaihtoehto-
- voit hakea nopeasti lapsillesi perheen jaksamiseen vedoten päivähoitopaikkaa-kotiäidinkin lapsi voi olla päivähoidossa- subjektiivinen päivähoito-oikeus
(liitä mukaan lääkärintodistus, niin voit saada lapsille päivähoidon alle 4 kk:ssa, mikä on normaali jonotusaika)
tai jos menet töihin,
niin joka tapauksessa päivähoitohakemukset kannattaa jättää heti
( 4 kk jonotusajan takia-)
VOIMIA!
Ps. Jos et itse jaksa soittaa-
pyydä, että joku ystäväsi/ miehesi
( miehet huomaavat ykeensä viimeisenä vaimon väsymisen...)
soittaa sinulle APUA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai jotain muuta " kotikonstia" itsekin haluaisin ensin kokeilla josko tämä olotila muuttuisi. Vaikea myöntää itselleen että olisi masentunut vaikka toisaalta se alkaakin pelottamaan pikkuhiljaa. :(
On vaan vaikea kun ei löydä enää niitä ilonaiheita samalla tapaa kuin ennen. Tai siis kun kaikki vaan tuntuu sellaiselta " tarpomiselta" . Jopa miehen koulunkäynnistä olen tuntenut " mustasukkaisuutta" .. hullua? Tiedän..:(
ap
Itsellä lääkkeet ei auta paskan vertaa. Vituttaa lähinnä, että koskaan edes aloitin niitä. lääkkeitä kannattaa aloittaa vasta ihan vikana jossei ole täysin akuutti tilanne. AP sentään nukkuu vielä.
Jotenkin olen itsekin noita lääkkeitä vastaan hieman " vastahankaan" vaikka tokihan ne voivat auttaakin. Haluaisin kuitenkin löytää ulospääsyn tästä ihan oikean elämän kautta, en lääkkeellisesti. Enkä nyt MISSÄÄN TAPAUKSESSA väheksy ihmisiä jotka käyttävät lääkkeitä tmv., en todellakaan, joillekin toisille ne varmaan ovatkin hyvä ratkaisu. Itse en vaan koe niitä omalle kohdalleni " oikeaksi vaihtoehdoksi" . Toisaalta.. enhän voi tietää kun en koskaan ole kokeillut mutta ajatuksen tasolla.
ap
äjäaineet eivät ole kunnossa, ja tarvitset lääkehoitoa.