Lue keskustelun säännöt.
perheen talous ainoana maksajana
24.04.2013 |
Niin mitenkä teillä muilla? Itse tienaan kk. noin 4000 ja sen eteen tulee tehtyä kyllä työtuntejakin melkoisesti. Vaimo on kotona lasten kanssa työttömänä ja hänen tulonsa siis on pelkkä työttömyyskorvaus.
Miten nuo laskut kuuluisi jakaa?
Meillä kun lähinnä on minun velvollisuus maksaa asuntolainaa, vesi, sähkö, ruoka, vakuutukset,auton kulut ja lasten vaatteet... lähinnä siis aivan kaikki.
Lapsilisäkin menee vaimon tilille ja hän ei ole koskaan vielä ostanut lapsille esim vaatteita.
Vituttaa lähinnä kun itsellä on kokoajan tiukkaa ja stressiä laskuista ja perheemme pärjäämisestä. En sano että vaimonikaan elämä luksusta on mutta ei hänellä kyllä ole edes yritystä töihin hakemisessa.
Vaihtoonko tuo pitäisi laittaa? Hoitaa kyllä kodin siivouksen ja tekee ruuat mutta ei ilman rahaakaan tässä maailmassa pärjää
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä olette asiasta vaimon kanssa keskustelleet? Oletteko laatineet yhdessä budjetin tuloista ja menoista ja hyväksyneet yhdessä rahankäytön hankkimistavan ja kulujen jakautumisen?
Meillä minä olen kotona työttömänä, Ja en nosta mitään tukia, Mies on perheen ainoa elättäjä ja rahantuoja. Asiosita on puhuttu täällä kotona ja näillä mennään. Tullaan toimeen hyvin kuitenkin,. Töitä haen aktiivisesti.
Minä hoidan kodin ja ruoan. Mies maksaa kaikki kulut ja laskut lainoineen. Kannattaa varmaan kotona keskustella ja listata niitä menoja ja tuloja, Katsoa missä voi tehdä muutoksia.
Vaikka minäkin aktiivisesti haen töitä niin ei ole vain löytynyt, En nirsoile, mutta joitain rajoitteita sairauteni tuo.
Rohkeasti puhumaan ja nostakaa se kissa pöydälle.
No tietysti laitatte yhteisen tilin ja sille sitten kumpikin saman prosenttiosuuden tuloista (esim. 80 %). Sieltä maksetaan kaikki laskut, lainat ja menot, ja sen lopun saa sitten käyttää itseensä. Jos asunto on vain sinun nimissäsi, niin tietysti vain sinä maksat lainaa. Jos se on puoliksi vaimon nimissä, laitat myös vaimon maksamaan. Miksi olet päästänyt tilanteen tuohon? Ovatko lapset vielä pieniä? Patistat vaimon töihin, jankutat niin kauan, että hakee töitä tai johonkin koulutukseen. Vai aiotko kasvattaa lapsesikin siihen, että kyllä joku toinen maksaa eikä tarvitse itse tehdä mitään?
Naisena minun itsekunnioitukseni kärsisi kovasti, jos joutuisin miehen siivellä elämään. Mutta minut onkin kasvatettu niin, että työnteko on arvokasta ja töihin on aina pyrittävä.
Varmasti tuo on stressaavaa sinulle. Kuinka vanhoja lapset ovat ja kauanko vaimosi on ollut työttömänä? Ja saako hän ansiosidonnaista vai vain työttömyystukea?Miten näkyy, ettei hän edes yritä töihin?
Tuossa on monta asiaa, jotka vaikuttavat siihen, mitä pitäisi tehdä.
Ensinnäkin, jos kotona on alle 2-3-vuotiaita, on mielestäni ihan ymmärrettävää vanhemmilta haluta olla heidän kanssaan kotona ja toisen vanhemman tulisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan tämä kustantamaan, jos ei itse halua jäädä kotiin. Jos taas molemmat haluaa niin hoitovapaat pitäisi jakaa tasan. No, ikävä kyllä tämä on vaikeaa jos toinen ei kerta kaikkiaan saa töitä, mutta silloin pitäisi mielestäni antaa sen työttömän sitten kuitenkin hoitaa lapset kotona ainakin 2-vuotiaaksi (lapsille ei kannata kostaa tilannetta).
Toiseksi, jos vaimosi saa ansiosidonnaista niin hänen pitäisi mielestäni kyllä osallistua perheen kuluihin. Varmaan hieman pienemmällä osuudella kuin sina mutta kuitenkin. Esim. meillä on sama palkka, ja yleensä maksamme kaikki puoliksi, ja jatkoimme tuota järjestelyä vanhempainvapaan ajan kun sain kuitenkin 80 % palkasta (hoitovapaan aikana sitten se joka kävi töissä maksoi kaikki asumiskulut ja hieman enemmän laskuja).
Mutta jos hän saa vain hyvin pientä työttömyyskorvausta niin eihän siitä oikein riitä mihinkään laskuihin. Ja olisi reilua, että hänelle jäisi edes pieni määrä rahaa omaan käyttöön (kuten toki pitäisi jäädä sinullekin). Perheenne tilanne on nyt, toivottavasti väliaikaisesti, taloudellisesti hankala ja se ymmärrettävästi stressaa mutta ei vaimollesi tule mistään taivaasta enempää rahaa. Olisi toki reilua, että hänen rahoistaan maksettaisiin edes jotain.
Kolmanneksi, jos vaimosi on ollut työttömänä vasta vähän aikaa (sanotaan vaikka alle 6kk) eikä oikein tiedä, mitä haluaisi nyt tehdä niin asenteesi on vähän kohtuuton ja sinun kannattaisi relata. Jos taas hän on ollut työttömänä jo kauan eikä oikeasti tee mitään asian eteen (onko oikeasti näin vai kuvitteletko vain? Ehkä hän ei pysty lapsista huolehtiessaan hakemaan töitä?) niin ymmärrän harmisi. Silloin sun täytyy puhua hänen kanssaan vakavasti. Se on ihan oikea ongelma, että sä uuvut ainoana elättäjänä toimimiseen. Mutta varo syyttelemästä vaimoasi, työttömyys voi olla kova paikka.
Parisuhde voi parhaiten, kun molemmat hoitavat lapsia ja kotia ja molemmat osallistuvat talouden ylläpitoon. Ei ole suinkaan väärin siis toivoa tätä.
Siis teillä on talous ainoana maksajana... Pyydäpä meillekin maksamaan ;)