Aivoton poika

Aivoton poika

Andrew Vandal syntyi 12.7.1984. Jo äidin kohtututkimuksissa hänen päässään todettiin kasvain, ns. kysta. Se tuhosi lopulta kaiken aivokudoksen, joten pojalla ei syntyessään ollut päässään muuta kuin nestettä. Hän oli täysin aivoton. Vaikka tällaiset tapaukset johtavat usein aborttiin, tällä kertaa poika syntyi ja pian sen jälkeen hänet adoptoitiin. Adoptiovanhempana oli pediatrihoitaja Kaye Vandal (Wallingford, Conn. USA). Kun häneltä jonkin ajan kuluttua tiedusteltiin pojan tilannetta, hän sanoi, että Andrew oli parasta mitä hänen elämässään oli tapahtunut.

Vastoin lääkärien odotuksia Andrew osasi hymyillä, nauraa ja kikattaa ja hänestä oli kasvamassa seurallinen ja pirteä persoonallisuus. Kaye totesi nuoren hoidokkinsa kykenevän myös vastaamaan ärsykkeisiin ja osoittavan tunteita; kumpikin seikkoja joita lääkärit olivat pitäneet mahdottomina, koska hänellä ei ollut aivoja. Adrew ei kuitenkaan kyennyt puhumaan ja oli kortikaalisesti sokea; hän saattoi kyllä nähdä silmillään, mutta oli kykenemätön tulkitsemaan sitä. Hän ei myöskään osannut kävellä, mutta yritti raahautua selällään. Tällaiset tapaukset tosielämästa ovat osoitus biologisten elintemme hämmästyttävästä mukautumiskyvysta

Hieman erilainen elämänkaari oli eräällä newyorkilaisella miehellä. Hänen opintonsa olivat jääneet kesken, mutta hän oli osoittautunut hyvin lahjakkaaksi usealla käytännön alalla. Hän oli myös ollut pidetty henkilö naapuriensa keskuudessa, mikä oli osoitus sosiaalisesta älykkyydestä. Hän oli kuollessaan vain 35 vuotias ja kuolinsyytutkinnan yhteydessä todettiin, ettei hänellä ollut lainkaan 'havaittavia aivoja'.