EI halua olla lapseni kaverin äidin kaveri

Grow up!

No ehkä siitä äidistä on kiva seurata ratsastustuntia. Ei se välttämättä siNne sun takiasi tule.

En minäkään halua monenkaan lapsien kavereiden äitien kanssa kaveerata. Mutta on vain joskus pakko. Ärsyttää sellaiset tarkertuvat naiset. Mutta pitää vain kestää. 

No ehkä siitä äidistä on kiva seurata ratsastustuntia. Ei se välttämättä siNne sun takiasi tule.

Hommaa semmoinen pakettiauto johon ei mahdu kuin 3 henkilöä, niin se ei mahdu mukaan :D

Mitään muuta konstia en oikein keksi. Paitsi että otat jonkun kirjan mukaan ja jonkun pilkkipallin sinne tallille. Istua kökötät vaan ja luet kirjaa, et puhu sille mitään etkä pidä yhtään seuraa. Jos se sitten tajuaisi.

Miksi et tykkää hänen seurastaan? Jos kuitenkin muitten kanssa tykkäät jutella?

Joskus olen kyllä ottanut lenkkarit mukaan ja lähtenyt lenkille tms mutta monesti on kiva istua kahviosta käsin katsomassa tuntia ja jutella niitten kanssa joiden kanssa tulen juttuun. Tietysti tämä yksi änkeää seuraaan mukaan, koska samalla kyydilläkin tultiin niin tokihan ollaan kavereita. Siinä ei kyllä sitten kukaan muu saa enää suunvuoroa =(

Toi 3-paikkainen auto oli hyvä idea, mistä saisin sellaisen =)

ap.

Kaikkien kanssa vain ei kemiat toimi. Minulla on tällainen vainoajaäiti tutuissa. Siis tyttöni kaverin äiti.

On aina oikein tunkemalla tunkenut seuraani ja minä en siedä häntä. Tällä eukolla ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa mistään ja valittaa ja etsii minusta virheitä ja koko ajan nakkelee, kuinka hän on parempi äiti kuin minä.

Olen ilmaissut hänelle, että minun puolesta hän saa olla täydellinen äiti ja jos minä olen niin paska, eihän minun lähelle tarvitse tulla. Mutta ei, jo kun tytöt oli pieniä, tunki aina puistossa seuraan, harrastepaikkojen pukkareissa, jäi kylään kun tyttö tuli meille.

Lopulta käskin miehen hakea tyttömme pois sieltä, kun en itse enää halunnut käydä edes siellä, kun se eukko on niin rasittava.

Nyt tytöt on murkkuja ja eukko edelleen haluaa joka paikassa tunkea seuraani kehumaan, kuinka hän on hyvä laatuäiti ja minä olen paskaäiti ja kuinka hän sitä ja kuinka minä en osaa tätä.

Arghhhh..pysyisi kaukana minusta

Tee joku kerta niin, että kun heität tytöt ja hänet tallille, lähdetkin asioille tai kaupoille tms. ja tulet hakemaan heidät sitten kun tunti loppuu.

Hyvin tyypillinen hevosihmisen kirjoitus, ilkeämielinen.

Missä päin ap mahtaa asua. Meillä ei tuollaista kyllä ole täällä (Etelä-Suomessa asutaan). Ongelmana pikemminkin on, että joidenkin äitien kanssa haluttaisiinkin tavata, mutta ei vaan ehdi, sitten lasten harrastusten yhteydessä on kiva rupatella, ja ketään ei syrjitä.

Jos tämä äiti kaipaa seuraan, niin olisiko kohtuutonta ottaa hänet porukkaan mukaan jutustelemaan siellä tallilla?

Meillä päin yleensä kaikki haluavat jollain tasolla tutustua lastensa kavereiden vanhempiin ihan siksi, että kaikki asiat on sitten helpompia hoitaa. Se ei vielä tarkoita, että pitää sydänystävä olla jokaisen kanssa.

Mutta jos vaan ei siedä jotakuta väkisin seuraan änkeävää tyyppiä, jonka jutut on ihan eri maailmasta! Ei aikuisten maailman tarvi olla 'kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan'

Hyvä, just tuohon malliin niitä koulukiusaajia kasvatetaan...

No minun mielestäni aikuisten tällaisissa harrastepiireissä juurikin pitää "ottaa kaikki leikkiin mukaan". Lapset oppivat esimerkin kautta sosiaalisia taitoja, ja jos äidit muodostavat pieniä klikkejä, joissa toisia syrjitään, niin lapsetkin oppivat, että se on hyväksyttyä. 

Aikuiselle ihmiselle ei voi olla ylivoimaista viettää aikaa niitä näitä rupatellen niidenkin kanssa, joista ei niin hirveästi pidä. Niinhän me kaikki teemme joka päivä, töissä ja harrastuksissa, naapureiden kanssa jne. Se on juuri sitä sosiaalisuutta. Kavereiden kanssa sovitaan sitten omat menot.

Ap ei voi tietää, vaikka joku pitäisikin tästä puheliaasta tuttavastasi, ja on riskialtista käyttäytyä häntä kohtaan muiden nähden aggressiivisesti tai ikävästi. Tai vaikka kaikki kokisivat hänet rasittavaksi, niin niin se vaan menee, että se joka ensimmäisenä alkaa häntä syrjimään, saa aika monen silmissä vittumaisen ihmisen leiman ja jossain vaiheessa se kääntyy sua itseäsi vastaan. Sen verran monella on kokemuksia siitä, että on itse syrjitty, että ihan periaatteesta toisen ihmisen syrjimisen todistaminen on ikävää katsottavaa. Vaikka ei itsekään mielellään viettäisi aikaa hänen kanssaan.

Minä tutustutan kaikki mielestäni vähemmän kivat ihmiset mahdollisimman nopeasti kaikkiin muihin. Olen sitä mieltä, että jaettu rasitus on helpompi kestää, ja esimerkiksi hyvin puhelias ihminen on ihan kivaa seuraa, kun hän saa jutella kymmenen ihmisen kanssa eikä pelkästään minun. 

Minusta sinä ap olet jollain lailla lapsellinen siinä oletuksessasi, että sinulla olisi joku oikeus määräillä ihmisiä ympärilläsi. Et edes tunne heitä niin hyvin kuin luulet, ja jos sinä olisit heistä aivan huippua seuraa, olisit heidän kanssaan jo muutakin kuin vain tuttava.

Sinuna tekisin niin, että yrität luoda hyvän yhteishengen siihen porukkaan, joka siellä nyt käy. Ihan vaikka vaan siitä ilosta, ettei se tallityttöjen melko karmea hierarkia jatkuisi enää teissä aikuisissa. Se olisi kulttuuriteko.

Heh. Onko oikeasti noin säälittävän epäsosiaalisia ja epävarmoja ihmisiä jotta ei voi olla yhtä vitun tuntia jonkun toisen ihmisen kanssa samassa tilanteessa, joka ei sulle mitään pahaa ole tehnyt.

ja onko ne toiset tyypit siellä jotenkin sun omistuksessa, kun tämä kersasi kaverin äiti ei saa tulla heidän lähelleen?

olet kyllä antanut itsestäsi tässä paskan vaikutelman, yök.

Mä ainakin ymmärrän ap:ta ihan täysin. Valikoin muutenkin erittäin tarkasti ne ihmiset, keiden kanssa aikaa haluan viettää. Jos saisin valita täysin vapaasti, en pitäisi yhteyttä kehenkään, vaan keskittyisin pelkästään omiin juttuihini YKSIN. En saa sosialisoinnista yhtään mitään irti, eikä minulla ole mitään jaettavaa muiden kanssa, koska kiinnostuksen kohteet ovat täysin eri maailmasta; minua kiinnostaa historia, filosofia, arkeologia ja tähtitiede, enkä ole ollenkaan perillä maailman asioista, julkkiksista, juoruista, leffoista, muotivillityksista sun muista. Ääniyliherkkyyden takia en myöskään pidä isoista ihmisporukoista, joissa keskustelu poukkoilee miten sattuu ja missä puheenaiheet lentelevät asiasta toiseen. Keskustelun seuraaminen on todella uuvuttavaa.

En kyllä usko, että ap:lla on mitään tämänkaltaista "häiriötä", mutta ajattelin vain kertoa, että ei kaikki ihmiset tosiaankaan pelaa sosiaalisia pelejä, saati edes ymmärrä niistä mitään, eikä se tarkoita, että tämä ihminen haluaa tietoisesti syrjiä muita tai olla kylmä tiettyjä henkilöitä kohtaan. En ole koskaan ymmärtänyt tuota, että miksi "normaalit ihmiset" toimii ja heidän oletetaan toimivan aina niin, että muille tulee hyvä mieli, omasta voinnista viis. Viihdyn itse ainakin paljon paremmin tällaisena, olkoonkin se sitten jonkun mielestä itsekästä ja typerää.

Ja sitten ihmetellään miksi Suomessa on niin paljon kiusaamista.  Tuossa aiemmin joku jo ihan hyvin sanoi, että harrastepiiressä tosiaan pitää ottaa kaikki mukaan, nekin joista ei varsinaisesti tykkää.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 21:17"]Aikuiselle ihmiselle ei voi olla ylivoimaista viettää aikaa niitä näitä rupatellen niidenkin kanssa, joista ei niin hirveästi pidä. Niinhän me kaikki teemme joka päivä, töissä ja harrastuksissa, naapureiden kanssa jne. Se on juuri sitä sosiaalisuutta. Kavereiden kanssa sovitaan sitten omat menot.[/quote]
Ja vielä tämä. Juuri tätä en ymmärrä. Kuka määrittelee sen, että pitää olla sosiaalinen? Miksi ihmeessä työpaikalla puhuisin yhtään mitään välttämätöntä ihmisen kanssa, jota en tunne enkä edes halua tuntea mitenkään? Sama juttu naapureiden kanssa. Se, että olemme päätyneet samalle alueelle asumaan, ei tarkoita mielestäni, että meidän tulisi jotenkin huomioida toiset asukkaan sosiaalisessa mielessä. Tervehtiminen toki on asia erikseen ja moikkaan kyllä töissäkin ihmisiä, jotka ei varsinaisesti edes ole työkavereitani samalla osastolla, mutta noin niin kuin yleisesti.

Kiinnostaako jotain naapuria muka oikeasti vaikka se, miltä minusta nyt sattuu joku poliittinen päätös tuntumaan tai mitä meillä on tänään ruokana tai se, että serkkuni joutui sairaalaan katkaistuaan jalkansa jäällä kaatuessaan. Kiinnostaako teitä tuollaiset asiat vaikka naapurinne kertomana? Ja jos joku töissä tulee kertomaan tuollaisia asioita minulle, en osaa sanoa juuta enkä jaata asiaan, koska jään miettimään, että miksi minulle tuo kerrottiin.

t. edellinen

Olet kyllä ikävässä tilanteessa :( Ymmärrän hyvin, että ahdistaa, kun et pääse tilanteesta räpistelemään irti. Itse varmaan yrittäisin keksiä tavan lopettaa tuo kimppakyyti kokonaan.

KENENKÄÄN ei ole pakko viettää aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei synkkaa!