Lue keskustelun säännöt.
Huh, ei yhtään äitiyslomaa..!
07.05.2013 |
Olen yrittäjä ja eteen tuli niin mahtava duuni että oksat pois. Vauva syntyy elokuussa, mutta otin nyt keikan vastaan anyway. Arvioni mukaan ei vaadi ihan täyttä kokopäiväistä työskentelyä, mutta ehkä 80%.
Kuinkahan tästä selviää? Mies tekee vuorotyötä ja pääsee vanhempainvapaalle vasta kun virallinen äitiysloma päättyy loppusyksystä.
Tämä duuni kestää pitkälle talveen ja siitä jää sen verran rahaa yli, että voin olla sen jälkeen vauvan kanssa kotona monta kuukautta, ehkä jopa puoli vuotta. Plus että ammatillinen uskottavuus ja osaaminen kasvaa niin paljon, että hyödyn keikasta tulevinakin vuosina.
Rahaa ei ole niin paljon, että mitään hoitajia voisi palkata, joten jollain kikkakolmosella tää täytyy nyt jaksaa vetää. Voi tulla rankkoja kuukausia.. Onneksi on perhettä ja sukua lähistöllä, mutta eihän meidän vauva voi niiden vastuulla olla kuin satunnaisesti. Kokemuksia kellään?
Kommentit (21)
Hui hurja tilanne, mut ymmärrän sua hyvin! Tsemppiä, toivottavasti arki lähtee rullaamaan hyvin!
Omia kokemuksia ei ole, mut tuli mieleen että olisko sulla jotain kaveria joka on lasten kanssa kotona, jos voisitte mennä välillä sinne ja kaveri hoitaisi vauvaa omiensa ohessa? Sinä tietysti maksaisit nämä palvelukset sitten myöhemmin takaisin hoitamalla hänen lapsiaan kun tuo työkuviosi on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hölmöhän sä oot ollut kun et oo maksanut korotettua maksua ennen äitiysloman alkua niin nyt sun on pakko tehdä töitä vaikka on pieni vauvakin.
Montako lasta teillä on ennestään?
Miten ammatillinen uskottavuus kasvaa, jos et pystykään tekemään työtäsi?
Ennestään meillä on yksi varhaisteini edellisestä liitostani.
Mun ei ole PAKKO tehdä tätä duunia, mutta HALUAN. Puntaroin tätä vakavasti mutta keikan hyöty tuleville vuosille on niin iso, että päätin sen tehdä. En kuitenkaan ole kyennyt ratkaisemaan tätä hoitokuviota kokonaisuudessaan. Ja faktahan on se, että jos lapsi on vaikkapa sairas, mun on tehtävä ihan uusi tilannekartoitus. Mutta toistaiseksi raskaudessa kaikki on mennyt ihan normaalisti.
Toi ystävän kanssa tehtävä "diili" on tosi fiksu idea! Heti tuli mieleen yksi läheinen pariskunta, joka suunnittelee lisääntymistä :)
Mutta pakko tunnustaa, että mulla saattaa olla vähän turhan romanttinen kuva siitä vauvan kanssa olemisesta..?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä luulen kans että sulla on romanttinen kuva siitä. Mulla on vauva (neljäs jo kylläkin) ja mietin sitä alkuaikaa, ekat 2kk olin kyllä ihan kiinni vauvanhoidossa. Sit sun pitää ottaa huomioon että nyt on yksi lapsi, mutta kahden kanssa asia on IHAN eri. Se esikoinen alkaa yhtäkkiä tuntua vaativan tosi paljon enemmän ku aiemmin. Se johtuu siitä että aikaa on vähemmän vain hänelle. Huomaat hänen tarpeensa paljon paremmin kuin aiemmin se yksi lapsi vain "oli".
En suosittele, tai lupaudu korkeintaan sitten kun vauva on jo muutaman kk ikäinen.
Miten luulet että ystäväsi suostuu olemaan vastasyntyneen kanssa ilman palkkaa? Miten lisääntymisen suunnittelu lisäisi kiinnostusta hoitaa ilmaiseksi toisen lasta? Eikö ystäväsi ole työssäkäyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus... lupauduin vapaaehtoishommiin kun olin raskaana. Siinä sitten kuusiviikkoisen vauvan kanssa jouduin vertaamaan kahta listaa toisiinsa, että täsmääkö ne.
Mun aivot ei toimineet. En pystynyt. Oikeasti, en tajunnut, en osannut keskittyä, en ymmärtänyt ohjeita. Ne hormonit, se vauva...
jos pystysitte miehen kanssa vuorottelemaan niin sitten tuskin on ongelmaa. eli kun mies on töissä, sinä vauvan kanssa ja päinvastoin. ite olin kotona ensimmäiset 3 kk, sen jälkeen osa-aikatyössä tuolla menetelmällä kunnes vauva oli 9 kk, jonka jälkeen palasin kokopäivätyöhön. ei ollu varaa/haluja jäädä kotiin ja kituuttaa pienellä rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalla tuo on ihan normaali ilmiö. Ei sitä lomittajaa saa läheskään aina, kun tarvitaan, mutta lehmät on pakko lypsää. Vauva koppaan ja töihin, ei se sen ihmellisempää ole.
Mä puolestani uskon, että selviät hommasta ihan hyvin!!! Jos synnytys yms menee ns normaaliin tapaan, ei tule ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, 12, asenteesta!!! Olen monessa palaverissa vuosien mittaan nähnyt äitejä pienten vauvojen kanssa. Aikaisemmin ne on ärsyttäneet mua tosi paljon :D Nyt kun jälkeenpäin muistelen, nämä alle 4kk:n ikäiset ovat lähinnä nukkuneet ja välillä imaisseet rintaa. En muista että yksikään olisi "häirinnyt" kokousta.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 08:53"]
Mutta pakko tunnustaa, että mulla saattaa olla vähän turhan romanttinen kuva siitä vauvan kanssa olemisesta..?
ap
[/quote]
Ei voi tietää. Minua peloteltiin niin, että hyvä etten istunut tuijottamassa vauvaa et koska se helvetti alkaa ja koska alkaa koliikki ja milloin tulee hampaat ja milloin allergiat.
Tosiassa kaikki meni hienosti, vauva nukkui 16h vuorokaudessa, oli helppo ja kellontarkka. Itse vain kuolin tylsyyteen, kun en mitään sellaista osannut odottaa.
Hyviä unenlahjoja teille! :
(olisi pitänyt käydä vaikka etälukio vauvavuoden aikana, jälkiviisaus on huonoa viisautta, mur)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli synnytyksessä ei mene mitään pieleen ja vauvalla ei ole kokopäiväistä koliikkia tai muuta niin eiköhän tuo onnistu. mutta elämässä tulee kaikenlaisia yllätyksiä eteen joihin ei voi varautua.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:17"]
Kiitos, 12, asenteesta!!! Olen monessa palaverissa vuosien mittaan nähnyt äitejä pienten vauvojen kanssa. Aikaisemmin ne on ärsyttäneet mua tosi paljon :D Nyt kun jälkeenpäin muistelen, nämä alle 4kk:n ikäiset ovat lähinnä nukkuneet ja välillä imaisseet rintaa. En muista että yksikään olisi "häirinnyt" kokousta.
[/quote]
Siis onko tämä sun eka lapsi? Osa lapsista syö ja nukkuu pienenä, mutta suurin osa mun kokemuksen mukaan vaatii jatkuvaa huomiota- ja jos vauva ei sitä saa, hän huutaa. MOnilla on vatsavaivoja, imetysogelmia yms. Suurimmalla osalla äideistä on paljon univelkaa ja hormoonimylläkkä. On eri asia pistää vauva koppaan jonnekin navetan perukoille kuin luulla että hän toimii jonkun projektin ehtojen mukaan. Toivotaan että kaikki menee hyvin, ja vauva ymmärtää vaieta työn edessä. Mun kokemuksella vauvat oat olleet sellaisia että niitä on kannettu (vatsavaivat) tuntikausia päivässä, ne ovat huutaneet ne tuntikaudet, syömään on pystynyt välillä vain seisten. Toisen lapseni kanssa otin vastaan lyhyen työn kun hän oli 3kk ja meinasin tulla hulluksi. Vauva myös kärsi siitä että häntä retuutettiin työn ehdoilla- pieni lapsi tarvitsee äidin ja maidon ja sylin HETI. Yksi asia on myös läsnäolo, äidin rauha. Jos äidin päässä pyörivät muut asiat ja työstressi, vauva stressaantuu, maidontulo häiriintyy jne. Vauvalle on ensiarvoisen tärkeää varsinkin ensimmäiset kuukaudet että joku on 24/7 olemassa hänen tarpeitaan varten, hänen rytmissään.
Tuota, on tuo vähintäänkin suuri riski! On totta, että osa lapsista on rauhallisia ja siinä määrin helppohoitoisia, että heidät voi viedä luennolle tai palaveriin tai työpaikalle. Rankkaahan se silloinkin on, kun pitäisi samaan aikaan keskittyä vauvan ja työn tarpeisiin, mutta onnistuu. Sitten on niitä lapsia, joiden kanssa ei kertakaikkiaan voisi moista edes harkita. Huutavia, katkonaisesti nukkuvia, tiheään syöviä, syliteltäviä (ja ei, kaikilla ei edes ole koliikki). Kyse ei myöskään ole siitä, kuinka hyvin raskaus tai synnytys etene, vaan lapset - vauvatkin - ihan oikeasti ovat persoonia. Tämän on saanut tuta moni, joilla on kaksi tai useampia lapsia: vaikka on samat geenit ja sama kasvatusympäristö ja lähtökohtaisesti samat kasvatusmetodit, lapset voivat olla kuin yö ja päivä.
Itse opiskelin saadessani esikoiseni, ja ajattelin työstäväni joitakin kursseja vanhempainvapaalla (olinhan nähnyt paljon opiskelijoita luennoillakin vauvojen kanssa). Oli todella hyvä, ettei siihen maailman aikaan ollut rajoitettua korkeakouluopinto-oikeutta. Ei nimittäin todellakaan olisi onnistunut vauvan ensimmäisen puolen vuoden - vuoden aikana minkäänlainen opiskelu! Ensimmäiset pari kuukautta valvottiin yötä päivää (joo, vauva nukkui kyllä mutta hyvin pätkittäin) ja huudettiin läpeensä. Olin niin väsynyt, että motoriikkani ei pelannut, unohtelin asioita jatkuvasti ja olin kuin humalassa kaiken aikaa: jo pelkästään aivotoimintani ei olisi riittänyt opiskeluun tai työn tekemiseen, saati sitten, että vauvan olisi voinut viedä johonkin, kun se huusi kaiken aikaa. Koliikinomaisen alun jälkeen sain sentään öisin nukuttua jonkin verran, mutta perustyytymätön, huutava, rauhaton meno jatkui vielä pitkään.
Itselläni on vain tämä yksi lapsi (nyttemmin muuten ihan rauhallinen ja hyvätapainen). Olen kuitenkin puhunut monien ystävieni kanssa, joilla on erilaisia lapsia. Ja he ovat tosiaan olleet sitä mieltä, ettei sitä ymmärrä, kuinka haasteellinen ihan perusterve vauvakin voi olla ennen kuin sellaisen itse saa. - Voihan olla, että sinun kohdallasi kaikki menee hyvin, en kuitenkaan missään nimessä sopisi jotain ehdotonta, josta ei voi perääntyä, tuollaisiin olosuhteisiin! Korkeintaan voisin ajatella työntekoa sopimuksella "jos se onnistuu". Mitä ihmettä teet, kun lapsesi osoittautuu rauhattomaksi ja haastavaksi, jatkuvasti äänessä olevaksi tapaukseksi? Perut työkeikan? Miten sitten käy ammattiuskottavuuden ja perheen talouden?
Lasta kohtaan on todella väärin että hänen ensimmäisen, elintärkeät, herkät kuukautensa ovat "rankkoja aikoja" äidin uran tähden:((( Niitä viikkoja ei takaisin saa, et sinä äitinä, eikä lapsi elämäänsä varten. Ne ovat ehkä elämän ainutlaatuisimman, työ sen sijaan on VAIN työ. Olisin huolissani myös siitä, miten oma äitiytesi puhkeaa kukkaan kun työasiat valtaavat mielesi ja lapsi on siinä vähän niinkin rasite. Äidiksi kavsaminenkin on herkkä ja helposti vaurioituva prosessi joka tarvitsee rauhaa. Eikä se tule silloin kuin se sulla on kanelteriin merkitty että nyt saa tulla. No, kyllähän sitä lapset seliytyvät vaikka mistä helveteistä, mutta sinuna miettisin tuon kuvion uudestaan, jo siksikin että hukkaat itseltäsi elämän ihmeellisimmät ajat- ja ne eivät todellakaan toistu.
Toi 19:n esille tuoma pointti ikuisesti kadotetusta ajasta on kyllä osuva. Juuri sitä olen miettinyt, että miten lapseen tutustuminen sujuu ja miten muodostuu se kahden ihmisen, äidin ja vauvan, välinen uusi ihmissuhde. En haluaisi, että koen oman lapseni olevan minulle este tai rasite työnteossa.. Se ajatus totta puhuen mietityttää.
Lehmien lypsäminen ja maataloustyöt ovat kyllä mun mielestä ihan samassa asemassa kuin muukin työ; ei kai se, että lapsi on "navetan perällä" ole yhtään erilaista kuin että sama tapahtuu jossain kaupunkitilassa? Onneksi tämä työ, jonka olen ottanut, tapahtuu suurimmaksi osaksi itsenäisenä työskentelynä ja pystyn vaikuttamaan aikatauluihin.
Siinäkin on isosti perää, että lapsen elämä on ihan eri tavalla ainutkertaista kuin mikään työ koskaan voi olla. Olenkin tämän päätöksen tehnyt enemmän itseäni ajatellen, ei sitä hyvällä tahdollakaan voi lapsen eduksi kutsua. Mutta elämä on..! Ei ole mitään mahdollisuutta saada lomittajaa työlleni, se on on tai off, niinkuin maalaistalossa :)
ap
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 10:12"]
Toi 19:n esille tuoma pointti ikuisesti kadotetusta ajasta on kyllä osuva. Juuri sitä olen miettinyt, että miten lapseen tutustuminen sujuu ja miten muodostuu se kahden ihmisen, äidin ja vauvan, välinen uusi ihmissuhde. En haluaisi, että koen oman lapseni olevan minulle este tai rasite työnteossa.. Se ajatus totta puhuen mietityttää.
Lehmien lypsäminen ja maataloustyöt ovat kyllä mun mielestä ihan samassa asemassa kuin muukin työ; ei kai se, että lapsi on "navetan perällä" ole yhtään erilaista kuin että sama tapahtuu jossain kaupunkitilassa? Onneksi tämä työ, jonka olen ottanut, tapahtuu suurimmaksi osaksi itsenäisenä työskentelynä ja pystyn vaikuttamaan aikatauluihin.
Siinäkin on isosti perää, että lapsen elämä on ihan eri tavalla ainutkertaista kuin mikään työ koskaan voi olla. Olenkin tämän päätöksen tehnyt enemmän itseäni ajatellen, ei sitä hyvällä tahdollakaan voi lapsen eduksi kutsua. Mutta elämä on..! Ei ole mitään mahdollisuutta saada lomittajaa työlleni, se on on tai off, niinkuin maalaistalossa :)
ap
[/quote]
oletkos koskaan työskennellyt navetassa...tai maalaistalossa..? Eläinten kanssa mennään niiden ehdoilla ja se on aivan erilainen rytmi kuin toimistotyöt tai mitä nyt sitten teetkin. Maalla ollaan paljon lähempänä lapsen rytmiä ja tarpeita kuin modernissa työelämässä- jossa usein ei ole tilaa olla edes ihminen.
Öö, ajattelitko synnytyssairaalassakin työskennellä? Ihan hullua. Entä jos/kun et jaksa etkä pysty. Taitaa olla vielä ensimmäinen lapsi kun noin uhoat.