Lue keskustelun säännöt.
Yhdenkään av-mamman murkku ei koskaan haistattele...
09.04.2013 |
...eikä provosoi hävyttömästi ja pirullisen ilkeästi aikuisia, varsinkaan opettajia, tietenkään, eli minusta on oikeasti hienoa, jollei peräti upeaa, että kaikkien meidän murkkunuoret ovat niin hyvin kasvatettuja ja auktoriteetteja kunnioittavia, että eivät ns. hypi härskisti aikuisten silmille. Siksi meistä kaikista, ja siis myös minusta, on hyvin tärkeää että kouluissa olisi jatkossa opettajina riittävästi isokokoisia, vahvemmanpuoleisia miehiä, jotka aina tarvittaessa "ryhtyisivät vaadittuihin toimenpiteisiin" surkeiden häirikköluusereiden ja häiriintyneiden rääväsuiden osalta: oppisivat k---päävanhempien k---päänulikat ihmisiksi, ja meidän sopuisat mallinuoret saisivat koulussa työrauhan (ja keväällä stipendinsä).
t. kasvatustehtävänsä ensiluokkaisen hyvin hoitanut äiti Ullanlinnasta
P.S.
olen siis kasvattanut lapseni hyvin, joka tarkoittaa: ovat kohteliaita, huomaavaisia ja ehdottoman tottelevaisia, eivätkä siis murrosiässäkään koskaan, missään olosuhteissa, ns. auo ikävästi päätä aikuisille/auktoriteeteille: pääsevät siis vielä pitkälle elämässään, koska osaavat olla ja käyttäytyä ihmisiksi, kunnioittavat sääntöjä ja kaikkia aikuisia. Murrosiän myrskyt eivät siis lapsissani näy päällepäin lainkaan, joka on tietenkin todella hyvä juttu! Että näin meillä, sivistys- ja kulttuurikodissa!
Kommentit (17)
No, mun pitää tunnustaa, että mun 15-vuotias poika kerran sanoi isälleeen v-alkuisen sanan 13-vuotiaana. Mutta se oli ainoa kerta, Luojan kiitos. Vieläkin on siitä kauheasta tilanteesta ja sanasta trauma meidän perheessä, en tiedä mitä me olemme tehneet vanhempina väärin että se hirvittävä sana tuli ulos murrosikäiseni suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 00:07"]
No, mun pitää tunnustaa, että mun 15-vuotias poika kerran sanoi isälleeen v-alkuisen sanan 13-vuotiaana. Mutta se oli ainoa kerta, Luojan kiitos. Vieläkin on siitä kauheasta tilanteesta ja sanasta trauma meidän perheessä, en tiedä mitä me olemme tehneet vanhempina väärin että se hirvittävä sana tuli ulos murrosikäiseni suusta.
[/quote]
Minulla samantyyppinen kokemus: 14 v. tyttäreni käytti kerran ivallisessa yhteydessä v-alkuista sanaa. Mutta onneksi se jäi yhteen kertaan. Tuntuu käsittämättömältä että on murrosikäisiä nuoria jotka kiroilevat ja haukkuvat aikuisia, provosoivat heitä, eivät tottele nöyrästi kaikki ohjeita. Ennen vanhaan ei ollut sellaista: murrosikäisistä on tullut kauheita otuksia, paitsi siis minun lapsestani, joka on enkeli joka kerran hairahtui sanomaan pahan sanan.
Mikä vaivaa nykyajan nuoria? Ennen nuoret osasivat käyttäytyä: tottelivat kun käskettiin ja kunnioittivat auktoriteetteja: se oli hienoa, mahtavaa aikaa meidän aikuisten kannalta. Maailma oli silloin niin paljon parempi paikka. Nyt kaikki murenee käsiin. Ei riitä enää että on aikuinen ansaitakseen nuorten kunnioituksen ja saadakseen heidät tottelemaan. Minusta tuntuu että hajoan kun ajattelen millaista oli ennen ja millaista on nyt. Luoja meidät pelastakoon.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 00:26"]
Mikä vaivaa nykyajan nuoria? Ennen nuoret osasivat käyttäytyä: tottelivat kun käskettiin ja kunnioittivat auktoriteetteja: se oli hienoa, mahtavaa aikaa meidän aikuisten kannalta. Maailma oli silloin niin paljon parempi paikka. Nyt kaikki murenee käsiin. Ei riitä enää että on aikuinen ansaitakseen nuorten kunnioituksen ja saadakseen heidät tottelemaan. Minusta tuntuu että hajoan kun ajattelen millaista oli ennen ja millaista on nyt. Luoja meidät pelastakoon.
[/quote]
Ei edes Luoja meitä voi pelastaa. Nuorisomme on pöyristyttävän narsistista ja ylimielistä väkeä joka ei kunnioita ketään eikä mitään. Mutta onneksi löytyy vielä saareke, jossa perinteiset arvot, eli ennen kaikkea auktoriteettien ehdoton kunnioitus, ovat kunniassaan, nimittäin me, av-mammat, eli pidetään lippu korkealla ja lapsemme tiukassa ruodussa, eli jatketaan johdonmukaisesti hyväksi havaitulla linjallamme: tärkeintä on että nuori ei koskaan kapinoi näkyvästia, ainakaan meidän aikuisten suuntaan: pitäköön paineet sisällään, se on terveellisintä. Nuori joka kyseenalaistaa aikuisen ihmisen auktoriteetin, olisi terapian tarpeessa. Tästä lienemme kaikki täsmälleen samaa mieltä?
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 00:38"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 00:26"]
Mikä vaivaa nykyajan nuoria? Ennen nuoret osasivat käyttäytyä: tottelivat kun käskettiin ja kunnioittivat auktoriteetteja: se oli hienoa, mahtavaa aikaa meidän aikuisten kannalta. Maailma oli silloin niin paljon parempi paikka. Nyt kaikki murenee käsiin. Ei riitä enää että on aikuinen ansaitakseen nuorten kunnioituksen ja saadakseen heidät tottelemaan. Minusta tuntuu että hajoan kun ajattelen millaista oli ennen ja millaista on nyt. Luoja meidät pelastakoon.
[/quote]
Ei edes Luoja meitä voi pelastaa. Nuorisomme on pöyristyttävän narsistista ja ylimielistä väkeä joka ei kunnioita ketään eikä mitään. Mutta onneksi löytyy vielä saareke, jossa perinteiset arvot, eli ennen kaikkea auktoriteettien ehdoton kunnioitus, ovat kunniassaan, nimittäin me, av-mammat, eli pidetään lippu korkealla ja lapsemme tiukassa ruodussa, eli jatketaan johdonmukaisesti hyväksi havaitulla linjallamme: tärkeintä on että nuori ei koskaan kapinoi näkyvästia, ainakaan meidän aikuisten suuntaan: pitäköön paineet sisällään, se on terveellisintä. Nuori joka kyseenalaistaa aikuisen ihmisen auktoriteetin, olisi terapian tarpeessa. Tästä lienemme kaikki täsmälleen samaa mieltä?
[/quote]
Luonnollisesti me olemme samaa mieltä. Ei kai kukaan terve, vastuuntuntoinen, ajatteleva aikuinen voi pitää suotavana että oma lapsi kapinoisi. Kapinointi on luonnevian ilmentymä. Tottelevaisuus on se ominaisuus jota me kaikki av-mammat arvostamme lapsissamme: sen ominaisuuden ansiosta heistä tulee yhteiskunnan kelpo jäseniä, systeemin siistejä rattaita. Ja oikein hyvä niin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 00:45"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 00:38"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 00:26"]
Mikä vaivaa nykyajan nuoria? Ennen nuoret osasivat käyttäytyä: tottelivat kun käskettiin ja kunnioittivat auktoriteetteja: se oli hienoa, mahtavaa aikaa meidän aikuisten kannalta. Maailma oli silloin niin paljon parempi paikka. Nyt kaikki murenee käsiin. Ei riitä enää että on aikuinen ansaitakseen nuorten kunnioituksen ja saadakseen heidät tottelemaan. Minusta tuntuu että hajoan kun ajattelen millaista oli ennen ja millaista on nyt. Luoja meidät pelastakoon.
[/quote]
Ei edes Luoja meitä voi pelastaa. Nuorisomme on pöyristyttävän narsistista ja ylimielistä väkeä joka ei kunnioita ketään eikä mitään. Mutta onneksi löytyy vielä saareke, jossa perinteiset arvot, eli ennen kaikkea auktoriteettien ehdoton kunnioitus, ovat kunniassaan, nimittäin me, av-mammat, eli pidetään lippu korkealla ja lapsemme tiukassa ruodussa, eli jatketaan johdonmukaisesti hyväksi havaitulla linjallamme: tärkeintä on että nuori ei koskaan kapinoi näkyvästia, ainakaan meidän aikuisten suuntaan: pitäköön paineet sisällään, se on terveellisintä. Nuori joka kyseenalaistaa aikuisen ihmisen auktoriteetin, olisi terapian tarpeessa. Tästä lienemme kaikki täsmälleen samaa mieltä?
[/quote]
Luonnollisesti me olemme samaa mieltä. Ei kai kukaan terve, vastuuntuntoinen, ajatteleva aikuinen voi pitää suotavana että oma lapsi kapinoisi. Kapinointi on luonnevian ilmentymä. Tottelevaisuus on se ominaisuus jota me kaikki av-mammat arvostamme lapsissamme: sen ominaisuuden ansiosta heistä tulee yhteiskunnan kelpo jäseniä, systeemin siistejä rattaita. Ja oikein hyvä niin !
[/quote]
Pakko olla samaa mieltä. Onneksi minun murkkuni eivät aikoinaan koskaan kapinoineet. Olivat niin ihanan helppoja ja säyseitä lapsia, eivät koskaan sanoneet kellekään vastaan. Olivat aikuisten edessä nöyriä ja kohteliaita, luottivat siihen että koska säännöt ovat aikuisten laatimat, niin aikuiset tietysti tietävät asioista niin valtavan paljon enemmän ja siksi heitä pitää aina, kaikissa olosuhteissa, totella epäröimättömän hyvällä asenteella, kyseenalaistamatta.
Upea asenne heillä oli, kilteillä, harmittoman helpoilla kullannupuillani, kiitos heille siitä. Säästyin monelta murheelta. Se oli upeaa aikaa. Upeaa.
Kyllä kammottaa tulevaisuus kun lukee tätä ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä ei ole haistateltu koskaan ainakaan kotona. En tietenkään tiedä mitä kaveripiirissä on tapahtunut mutta koulusta olisin varmaan kuullut asiasta.
Kapinointi on normaalia mutta ei se oikeuta "hyppimään silmille" ja käyttäytymään kuin siat. Auktoriteettia pitää oppia kunnioittamaan ja ansaita myös itselle arvostus. Rääväsuita ei kukaan pitkän päälle arvosta, sen näkee sitten työelämässä karvaasti...
t mamma jolla 1poika ja 3 tytärtä.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 08:17"]
No meillä ei ole haistateltu koskaan ainakaan kotona. En tietenkään tiedä mitä kaveripiirissä on tapahtunut mutta koulusta olisin varmaan kuullut asiasta.
Kapinointi on normaalia mutta ei se oikeuta "hyppimään silmille" ja käyttäytymään kuin siat. Auktoriteettia pitää oppia kunnioittamaan ja ansaita myös itselle arvostus. Rääväsuita ei kukaan pitkän päälle arvosta, sen näkee sitten työelämässä karvaasti...
t mamma jolla 1poika ja 3 tytärtä.
[/quote]
sama täällä, eli meilläkään ei lapset ole koskaan tietenkään haistatelleet, ajatuskin siitä että murkku kapinoisi suurieleisesti ja haistattelisi aikuiselle, on kerta kaikkiaan pöyristyttävä ja hätkähdyttävä: murkkujen tulee käyttäytyä todella siivosti ja pitää mölyt mahassaan: oppivat pitämään kaiken paskan tiiviisti sisällään niin kuin me sivistyneet, fiksut aikuisetkin, siten heistä kasvaa kunnon ihmisiä ja päällepäin sopuisia, terveitä aikuisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, siis on aivan hirveätä katsoa ja kuunnella naapureiden rääväsuukakaroita, ja lapsieni luokkatoverit ne monet vasta pahoja suustaan ovatkin, häiriköitä pahimmasta päästä. Onneksi omat suloiset murrosikäiseni elävät kovan kurin alaisena, eivät todellakaan uskalla aukoa päätään aikuisille, eli ovat kaikkien aikuisien edessä hyvin tottelevaista kauraa. Olisi ihan kammottava ajatus jos oma murkku kapinoisi avoimesti ja peräti haistattelisi aikuiselle: sehän olisi osoitus aivan pahimmanlaatuisesta luonneviasta. Murkun tulee olla säyseä, kiltti ja 100% tottelevainen, silloin murkku on hyvä murkku. Ne toisenlaiset murkut on pahoja, hyvin pahoja murkkuja: ne pitää laittaa kovilla konsteilla ruotuun; reippaat voimakonstit tietysti tarvittaessa erittäin OK. Eli aikuisen ihmisen massan voimalla tarvittaessa oppia perille.
minunkin murrosikäinen poikani on onneksi suorastaan enkeli, aivan ihanan helppo ja lutunen tapaus, ei aiheuta harmeja, pysyy ruodussa, ei kyseenalaista, tekee kiltisti kaiken mitä käsketään = todellinen unelmalapsi ja aivan ihanteellista ainesta opettajiensakin mielestä; uskoo kuulemma kaiken mitä hänelle sanoo eikä todellakaan ns. ryttyile milloinkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuuntelin kerran tavallisia nuoria rannalla, puhuivat ystävälliseen sävyyn toisillen. Se meni jotenkin näin että vittu sittenmä tein sitä ja tätä vittu ja se oli vittu tosi makeeta vittu. Tästä näkökulmasta jotenkin huvittaa kauhistelut kuin on vittua huudettu ruokalassa. Siis onhan se tietysti rumaa, mutta merkitys ei liene nuorisolle ihan sama kuin aikuisille. Vähän sama tuon homon kanssa. Se yksi nuoristapuhuja kirjoitti jossain, että ilmaisu vitun homo on pojilla monasti lähellä hellittelynimeä. Tässä tietenkään ei, mutta että onkohan tuolla homon ja vitun "huutamisella" nykynuorisolle ihan sama merkitys kuin jollekin Pirjolle 50 vee.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 08:17"]
No meillä ei ole haistateltu koskaan ainakaan kotona. En tietenkään tiedä mitä kaveripiirissä on tapahtunut mutta koulusta olisin varmaan kuullut asiasta.
Kapinointi on normaalia mutta ei se oikeuta "hyppimään silmille" ja käyttäytymään kuin siat. Auktoriteettia pitää oppia kunnioittamaan ja ansaita myös itselle arvostus. Rääväsuita ei kukaan pitkän päälle arvosta, sen näkee sitten työelämässä karvaasti...
t mamma jolla 1poika ja 3 tytärtä.
[/quote]
sama täällä, eli meilläkään ei lapset ole koskaan tietenkään haistatelleet, ajatuskin siitä että murkku kapinoisi suurieleisesti ja haistattelisi aikuiselle, on kerta kaikkiaan pöyristyttävä ja hätkähdyttävä: murkkujen tulee käyttäytyä todella siivosti ja pitää mölyt mahassaan: oppivat pitämään kaiken paskan tiiviisti sisällään niin kuin me sivistyneet, fiksut aikuisetkin, siten heistä kasvaa kunnon ihmisiä ja päällepäin sopuisia, terveitä aikuisia
[/quote]
11 - 13
MIksi teinien pitäisi käyttäytyä huonosti ollakseen normaaleja?? Vai oletteko vain niin älyttömän kateellisia kun omat lapsenne haukkuvat ja haistattelevat teille?? Meillä on ollut kuria joo, mutta ei mitään natsitouhua. Kuten sanoin kapinointia on niinkuin kuuluukin mutta siihen ei tosiaankaan kuulu haistattelu. Jos jotain on takanapäin purnanneet niin fine - kunhan ei päin naamaa.
Hyvä esimerkki mielummin kasvatusmetodina, toisiaan rakastavat vanhemmat jotka myös kohtelee toisiaan kauniisti. Ei ne sitä haistattelun mallia ainakaan kotoa ole oppineet. Kyse ei ole siitä että olisimme niin hyviä kasvattajina vaan ehkä meillä vain on tavallista fiksummat lapset;D
Ihme kyllä ei meidän lähipiirissäkään ole tuollaisia "normi-rääväsuu-kakaroita", kuopuksen luokalla ehkä 1-2 mutta nämä paremmin käyttäytyvät jättävät nämä omaan arvoonsa. Ei ne kauaa viitsi yksikseen riehua....
10 jonka lapset 11-31v jo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eivät todellakaan lapseni haistattele kenellekään.
Itse asiassa olen yläkoulun ope, ja tiedän kyllä vuosien kokemuksella, että äärimmäisen harva oppilas haistattelee opettajille. Ihan suoraa haistattelua päin naamaa en muista koko uraltani, epäsuoraa haistattelevaa puhetyyliä on ollut selkeästi muutamalla oppilaalla minua kohtaan, ja olen kuitenkin opettanut 16 vuoden aikana aika montaa sataa/tuhatta oppilasta, aineenopettaja kun olen. Joten haistattelu opelle ei ole normaalia eikä yleistä, ja kannattaa ehdottomasti katsoa peiliin ja miettiä mitä tekisi, jos kuulee oman lapsensa haistatelleen opelle.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 00:26"]
Mikä vaivaa nykyajan nuoria? Ennen nuoret osasivat käyttäytyä: tottelivat kun käskettiin ja kunnioittivat auktoriteetteja: se oli hienoa, mahtavaa aikaa meidän aikuisten kannalta. Maailma oli silloin niin paljon parempi paikka. Nyt kaikki murenee käsiin. Ei riitä enää että on aikuinen ansaitakseen nuorten kunnioituksen ja saadakseen heidät tottelemaan. Minusta tuntuu että hajoan kun ajattelen millaista oli ennen ja millaista on nyt. Luoja meidät pelastakoon.
[/quote]
Mitä tarkoitat ennen nuoret osasivat käyttäytyä? - juuri listattiin vanhojen luokkakavereiden kanssa, mitä kaikkea typerää muistaa jonkun tehneen ja itsensä tehneen yläasteella. (meillä on FB oma ryhmä) Kylläpä siitä listasta tuli mittava. Ja meidän luokka koostui ns. hyvistä siemenistä.
-72
veikkaisin että alle 1% (tai ehkä vain promille) murkuista on haistatellut/kiroillut vanhemmilleen, ja juuri tuo 1% on todennäköisesti sitä tulevaa ammattirikollisainesta. Omat murkkuni eivät ole koskaan haistatelleet mutta urbaanin legendan mukaan eräässä koulussa yksi poika olisi kerran haistatellut isälleen, siis semmoinen juttu kiersi aikoinaan, kuulin sen poikani kautta ja poikan oli kuullut sen joltain kaveriltaan jne... mutta mene & tiedä, ehkä se tosiaan oli vaan urbaani legenda.
Keskenäänhän jotkut (onneksi harvemmat) nuoret käyttävät v-sanaa, eli ehkä 5% nuorista käyttää sitä sanaa joskus kun juttelee kavereidensa kanssa. Kysyin murkuiltani ja he vakuuttivat etteivät koskaan ole sanoneet sitä sanaa ääneen.
Hyvä kirjoitus: komppaan kybällä: minäkin olen kasvattanut mukulani niin, ettei heidän käytöksestään löydy taatusti huomautettavaa: eivät ole koskaan haistatelleet minulle tai miehelleni, ja hyvä niin, ja olisi täysin mahdotonta kuvitella heidän v--tuilevan opettajille.
Sen sijaan hirvittää kun tiedän miten jotkut lapsieni luokkatoverit, siis nuo tulevat nuorisorikolliset/rikolliset, häiriköivät, eli esim. kyseenalaistavat esim. pipo-/huppuohjeistuksia eivätkä niele kaikkia ko. sääntöjä ja käskytyksiä vaan saattavat joskus sanoa kuulemma vastaan aika rumastikin: aivan karmeaa, jopa uskomatonta käytöstä! Jos minun lastani käskytetään että huppu pois päästä, niin minun lapsenihan tempaisee sen päästä vähän nöyrästi & vikkelästi, jos aikuinen käskee, eikä murkkuni todellakaan siinä yhteydessä edes ilmeile ikävästi, tietenkään.
Ehdoton tottelevaisuus, tottelevaisuus ja tottelevaisuus; ilman niitä: kaaos!