Epävakaa persoonallisuus anopilla -Muita joilla sama?

Onko muilla kokemusta vastaavasta tilanteesta ja miten olette pitäneet oman jaksamisenne kunnossa?

Anopillani on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, ja diagnoosi on ollut tiedossa jo vuosia. Hän ei kuitenkaan halua hakeutua hoitoon. Välejä ei oikein voi katkaista muun perheen vuoksi, joten yhteyttä on pakko pitää ainakin jonkin verran.

Ongelma on se, että lähes joka toinen päivä joku läheisistä joutuu kiukun kohteeksi. Tuntuu, että riippumatta siitä mitä tekee, lopputulos on sama. Jos ei vastaa viestiin, hän suuttuu. Jos vastaa, hän voi myös suuttua ja tulkita viestin loukkaavaksi tai pilkkaavaksi.

Esimerkiksi hän kertoi lukeneensa lehdestä väkivaltaisesta tapahtumasta lähellä olevaa kauppaa. Vastasin, että onpa ikävä juttu ja onneksi hän yleensä asioi muualla. Tästä hän suuttui, koska koki minun tekevän hänestä pilkkaa, ja ilmoitti ettei halua olla yhteydessä.

Toisella kerralla hän suuttui, kun en tiennyt erään kirkollisen pyhäpäivän merkitystä. Kysyin asiasta kiinnostuneena ja pyysin kertomaan lisää, mutta hän loukkaantui siitä, etten tiennyt asiaa valmiiksi ja piti minua sivistymättömänä.

Kerran kutsuin hänet ravintolaan syömään. Hän suuttui, koska en tullut hakemaan häntä autolla, vaikka hän ei ollut missään vaiheessa pyytänyt kyytiä.

Tällaisia tilanteita tulee jatkuvasti, ja olo on usein kuin kävelisi miinakentällä. Miten te muut olette pärjänneet vastaavissa tilanteissa? Miten pidätte huolta omista rajoistanne ja mielenterveydestänne, kun yhteyttä ei voi kokonaan katkaista?