Elitkö villisti opiskeluaikana?

Elin. Ekan maisteritutkinnon suorittaessani olin viimeisillään raskaaan oleva kolmen lapsen äiti ja villiä oli meno. Enää en viiskymppisenä samaan pystyisi.

Elin todellakin. Mutta siinä ohessa opiskelin maisterintutkinnon 3 vuodessa... Nuorena sitä jaksoi bailata yöt ja silti raahautua aamupäivästä luennoille ja lukea taas tenttiin ennen seuraavaa bailausta. 

Mulla oli opiskeluaikana erittäin viinaan menevä poikaystävä, jonka kanssa istuttiin baareissa tai käytiin bileissä ainakin 3 kertaa viikossa. Ja me istuttiin aina kunnes jommallekummalle tuli liian kännin takia paha olo tai tuli valomerkki, joten ei mitään sivistynyttä menoa. Sen lisäksi, usein opiskeluun liittyviä ryhmätöitä tehtiin porukalla yliopiston lähellä olevissa baareissa, kaljaa tissutellen. Ai että kun oli hyviä aikoja ne :)

Elin villisti, mutta stressasin myös aika helvetisti...että rennompaa ja kivempaa mun elämä kyllä oli silloin vastavalmistuneena, kun ei tarvinnut keskittyä enää opintoihin, töihin ja gradun kirjoittamiseen ja jatkuvaan stressaamiseen siitä mistä seuraava työpaikka ja rahaa (opiskelija, jonka opintotukikuukaudet on käytetty on rahallisesti aikamoisessa väliinputoajan asemassa), jos töitä oli tarjolla oli pakko ottaa joten välillä tuossa yhtälössä kaksikin työpaikkaa yhtä aikaa. Senkun kävi töissä ja tiesi, että jos heti tämän pätkätyön jälkeen ei saa jatkoa, niin työttömyystuet juoksee kyllä kuten muillakin ihmisillä. Vapaa-ajan saikin sitten olla villisti kuin ellun kana, koska pakolliset velvollisuudet rajoittuivat siihen, että raahautuu ajoissa töihin ja hoitaa siellä hommansa.

Nyt oon rauhoittunut sen verran, että elämäni ei ole enää kovin villiä, mukavaa silti. Ja tuskin koskaan se tulee olemaan enää niin stressaavaa kuin viimeisinä opiskeluvuosina, en vaan anna sen olla.

En. Nautin opiskelusta ja luennoista ja elin pelkän opintorahan turvin. Ei sillä paljon juhlittu vaan elettiin suu säkkiä myöten. Oli opettavaista sekin.