Naapuri, joka ei kestä lapsiperheen ääniä?
Muutimme luhtitaloon, jossa yläkerrassamme asuu noin 55-vuotias nainen ilmeisesti koiransa kanssa. Olen vain kerran nähnyt tämän naapurin. Kävi oveni takana esittäytymässä ja vihjaisi samalla että seinät on paperia näissä taloissa. Välillä lapseni tömistellessä tämä naapurini selvästi tömistää takaisin tai kolkuttaa todella kovaa. Mielestäni tuo on naurettavaa käytöstä. Ymmärtäisin jos lapseni tömistäisi yhtäjaksoisesti vaikka tunnin tai vähemmänkin tai sitten muuten metelöisimme jatkuvasti.
Tekisi mieli mennä kysymään tältä naapurilta että häiritsemmekö todella noin paljon että pitää jatkuvasti kolkuttaa lattiaa. Kyllä rivi- ja kerrostaloissa luulisi ihmisten ymmärtävän, että välillä naapureilta kuuluu ääniä ja se on vain elämää vaikka rajansa siinäkin. Harmittaa kun joudun koko ajan hyssyttelemään lastani kun tuntuu ettei täällä voi elää normaalisti.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (12)
anna eukon kolistella. Eläkää vaan ihan normaalisti.
Eläkää ihan normaalia elämää. Lasta ei saa mitenkään hiljaiseksi kuitenkaan ja naapurin ärsytyskynnys on jo ylittynyt. Sinä et ole vastuussa siitä, että naapuri ärtyy, vaan naapuri on ihan itse vastuussa siitä, että oppii sietämään elämisen ääniä. Hänellä voi tietenkin olla jotain vaivaa tai sairautta, huonosti nukuttuja öitä tms. jotka lisäävät ääniherkkyyttä ja ärtymystä, mutta sille kukaan ei voi yhtään mitään. Myötätuntoa voi tuntea, mutta se, että lähtee rajoittamaan tavallista elämää, on liikaa.
Meillä on viereisessä rivitalossa (kyllä, ei edes yhteistä seinää) valittajamummo, joka ei viitsinyt edes esitellä itseään ennen kuin aloitti mussuttamisen kaikesta siitä äänestä mitä meidän lapsistamme ja koirastamme lähtee. Pidän huolen että en päästä koiraa pihalle (ja meillä ei koira muuten edes hauku) ennen kymmentä enkä kahdeksan jälkeen, mutta muuten en kyllä käsitä, miten ihmeessä kukaan voi ärsyyntyä siitä, että lapset leikkivät normaalisti omalla pihallaan. Minun lapsistani ei lähde mitään erityistä metakkaa ja muutenkin elämme täysin normaalia elämää. Pienempi vaiva se on kuunnella naapurin valitusta pari kertaa vuodessa kuin alkaa stressata joka päivä asiasta.
Ootko sä varma että se ei kolkuttele muuten vaan? Asun itse hiirenhiljaisessa talossa, jossa surkea äänieristys, ja musta tuntui, että aina kun kuuntelen musiikkia (hiljaisellakin), naapuri alkaa koputella. No sit jossain vaiheessa tajusin, että ihan samanlaisia kolahduksia sieltä kuuluu muutenkin, olin vaan jotenkin herkistynyt kuuntelemaan niitä silloin kun itse pidin melua koska pelkäsin olevani häiriöksi.
Jos oikeasti elelette normaalisti ja lapsesi ei esim. hypi narua, leiki hippaa, pelaa palloa tai harrasta muita ulkoaktiviteetteja sisällä, niin mitä jos antaisit naapurin kolistelujen vaan olla? Tuskin se niin häiritsevää on (tai jos on, niin varmasti sitten sun poikasikin kolistelu on sinnepäin ihan aidosti tosi häiritsevää, vaikka siis olisikin ihan normaaleita elämän ääniä, jos vaikka rakenteet on semmoiset että normaalitkin kolahtelut kaikuvat naapuriin moninkertaisina).
Oman kokemuksen mukaan nämä valittajat ovat yleensä niin mielenterveysongelmaisia/asennevammaisia ettei järkipuhe tehoa. Yrittäisin sinuna kartella tätä naapuria, muuten eläisin normaalisti. Jos alkaa häiriköimään niin hoitaisin asian isännöitsijän kautta, edellä mainitusta syystä.
Hei toi on joku ilmiö, että jos taloon muuttaa uusi asukas on heti opetettava talon tavoille ja otettava luulot pois. Tai jotain ihan mitä tahansa muuta älytöntä.
Joskus kun muutetiin kävi naapurinukko räyhäämässä muuttoautolla, että kahdeksan jälkeen on hiljaisuus. Kello oli silloin ehkä kuusi. Tämän jälkeen elettiin ihan sovussa vuosikymmen, eikä tainnut valituksia enempää tulla.
Nykyiseen asuntoon muutettuani, oli pian tippunut luukusta lappu, mistä selvisi että kulkuni ja menoni oli hyvin tarkaan naapurirouvien tiedossa. Nykyään lapunkirjoittaja on mitä kohtelian kun nähdään ja aina ihastelee vauvaani.
Eli toivoa on normaalista elämästä :)
Yritä elää aika hiljaa silti. Lasten äänet voivat olla ärsyttäviä.
Olin vanhempieni luona viikonloppua lapseni kanssa ja lapsi löi puisella vasaralla paimentolaismattoon. Rivitalossa naapuri soitti vihaisena puhelimella, että ei saa nukutuksi, kun kuuluu melua. Kello oli 19.30. Naapuri on päivätyössä käyvä viikolla ja silloin oli siis viikonloppu ja hänellä vapaata.
Pitää sietää ääniä puolin ja toisin. Jossei siedä, ei kerrostalo ole oikea paikka.
Olen itsekin asunut lapsiperheen alapuolella ja yläkerrasta kuului lasten juoksentelua lähes joka päivä ja välillä huutoa ja meteliä. Joskus se kyllä ärsytti mutta ei tullut mieleenkään alkaa koputella kattoon :)
Tämä naapurini ihan selvästi koputtaa juuri silloin jos lapseni vaikka hiemankin kovempaa tömistää (tapana aina innoissaan juosta tömisten vaikka huoneeneensa) ja naapuri siis kolkuttaa kuin jollakin kepillä lattiaan ja melko kovaa. On myös kytännyt ikkunastaan meitä kun olemme pihalla olleet. No ehkä yritän vain antaa tämän kolkuttelijan kolkutella ja elää normaalisti.
-ap
kannattaisi itse muuttaa muualle jos ei kestä meteliä.
Et siis kestä naapurin koputtelua? Muuta maalle.
On... Otan osaa. Kuulostaa niin tutulta tuo ylenmääräinen hyssyttely. Me muutimme pois. Osittain tuosta syystä. Mutta ehkä puhuminen auttaisi?