Raskaana suhteesta naimisissa olevaan mieheen. Mielipide: abortti vai vauva?

Näin lonkalta heitettynä, ei vauvaa. Mutta asia ei ole ihan niin mustavalkoinen.

- Onko miehellä nykyisessä suhtessaan lapsia? Jos on, ei uutta vauvaa ellei mies eroa nykyisestä vaimostaan.

- Aikooko mies erota joka tapauksessa vaimostaan? Jos kyllä, miksei vauvaa, jos mieskin sen haluaa (pitäisi kyllä huolehtia omalta osaltaan ehkäisystä, jos ei tee mieli jälkikasvua salasuhteesta).

- Oletko valmis yksinhuoltajaksi, jos mies jänistää? Voihan olla ettei mies halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä, oletko valmis myös sellaiseen?

Haluatko lapsia? Inhottava tilanne, koska mies joutuu nyt vastuuseen ja vaimo saa tietää. En tuomitse sinua tai teitä, aikoinani mun ja aviomieheni suhte alkoi, kun molemmat seurusteli omilla tahoillaan. Sanoisin kyllä, että jos toinen naimisissa, niin miehessä nyt jotain vialla, jos pettää vaimoaan. Jos on onneton suhteessa kuuluu erota, ei käydä vieraissa. Oli miten oli, pidä lapsi jos koet, että haluat lapsen, haluat äidiksi, pystyt ja kykenet kasvattamaan lapsesta tasapainoisen aikuisen ja oikeasti sitä tahdot. Mies kuitenkin vapaaehtoisesti suhteeseen lähtenyt, eli vaikka joutuisi elareita maksamaan ja vaimo jättäisi, on itse valintansa tehnyt ja salarakasta pitänyt.

Sinulle tsemppiä ja voimia päätökseesi. Älä tee aborttia vain, koska mies ehkä siihen painostaa.

Vauva. Hän ei ole syypää vanhempiensa toilailuun.

Ei aborttia. Mies kantakoon vastuunsa, ainakin taloudellisen. Jos oma mies olisi kyseessä niin ajattelisin samoin, ehkä jopa ottaisin eron,niin saisit ukon itsellesi ja meidän lapsetkin aina välillä hoitoon. Ymmärrän kyllä että joskus abortti on aiheellinen, mutta vain erittöin painavista syistä. Isättömyys ei ole kunnon syy.

Vauva! Maailman sivu on näin välillä käynyt. Hyvin se menee. Itsellä ei toki kokemusta, mutta et ole yksin. Luvassa niin iloa kuin vastuunkantoakin, toki.

Vain YKSI asia vaikuttaa: Oliko KAIKKI tehty sen eteen ettei tähän tilanteeseen jouduta? Yksikään lapsi ei saisi syntyä ns. ei toiottuna tähän maailmaan. Yksikään mies ei saisi harrastaa seksiä ilman että tietää kondomin olleen käytössä/ tietää ettei saa lapsia/ tietää sata varmasti että naisen ehkäisy on kunnossa. Ja yksikään nainen ei saisi suostua seksiin ellei tiedä että em. jutuissa on perää, eli ei voi tulla raskaaksi.

Minusta ei toivottua lasta ei pidä pitää, lapsen piäisi aina syntyä ns. vakaaseen parisuhteeseen MOLEMPIEN toiveesta.

Älä tee noin. Revi ne elatusmaksut ja anna lapselle mahdollisuus. Se vaimo varmaan samoin kiristi miehensä avioon ennen sua. Miksi vain sun pitäisi tappaa se lapsi? Mies sentään valitsi sinut avioliittonsa kustannuksella, vaikka vastuuta pakeneekin nyt. Sitä tulee mitä tilaa. Valitse osasi yh:na äläkä lapsen murhaajana.

T:mies

Jos miehellä on lapsia, niin.. Ihanaa heille katsoa kun vanhemmat repii perheen kappaleiksi. Menee tod. näk monta vuotta ennenkuin heille on taas tilaa. Jos mies jää liittoonsa, lapset joutuvat käymään läpi kaiken sen mitä tuo ei-toivottu vauva tuo tullessaan ja aiheuttaa pettämisineen heidän äidilleen, siälleen kotiinsa. Jos mies lähtee sun matkaan- lapset menettävät isänsä siitä arjesta. ja olethan sinä sitten valmis vauvastasi huolimatta antamaan näille valintojesi seurauksena paljon menettäville ja surua kokeville lapsille rakkautta, välittämistä? Ihan kunnes ovat aikuisia? Lapsille ei ole pikkujuttu että isä lähtee kodista. Varsinkaan jos se uusi vauva on isän huomiota odottamassa. Lapsille ei ole pikkujuttu sekään, että joutuvat elämään sen vihan keskellä mitä vauvasi aiheuttaa. (joka toivottavasti aikanaan laantuu) Lapset tarvitsevat rauhaa voidakseen kasvaa. Jos sitä ei ole, se näkyy heidän kehityksessään. Sun vikasi ei ole isän teot, mutta omilla valinnoillasi aiheutat silti esim. näille olemassaoleville lapsille jotakin. jos miehellä ei ole lapsia, niin sitten asia on eri. Kyseessä on silloin vain aikuisten keskinäiset asiat.  

Muuta en kommentoi, kuin sen että sulle pitäisi pitää kunnon moraalisaarna! Huh, mikä tilanne!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 22:33"]

Vauva. Hän ei ole syypää vanhempiensa toilailuun.

[/quote]

Ensinnäkin hän elää vanhempiensa toilailuja seuraavissa olosuhteissa. Toisekseen jos raskaus on alussa, ei ole olemassa vielä vauvaa, vain mahdollisuus.

^Mutta hänellä on oikeus elämään, joka on jo alkanut.

Jos haluat vauvan, niin vauva tietenkin! Kaikki kiinni nyt ainoastaan sinun omasta tahdostasi! Onnea!

HETI abortti!!!

Itse pitäisin vauvan.

Mies vastuuseen! Sekin siinä osatekijänä ja mahdolliset aviolapset myös sitä samaa perua. Todella itsekästä vaimon puolelta vaatia murhaa oman mukavuutensa takia, saati lapsiensa. Lähinnä tekopyhyyden huippu.

T:mies

Mulla oli sama tilanne. Tosin en tiennyt miehen perheestä suhteemme alkaessa enkä pitkään aikaan sen aikanakaan. Työkuviot oli molemmilla niin epäsäännölliset ettei epäilyksiä herännyt. Tulin kuitenkin raskaaksi ko suhteesta ja olin jo miehelle sanonut kauan ennen sitä, että mikäli niin kävisi ehkäisystä huolimatta, en kykenisi aborttia tekemään. Siltikään vaikka tiesin että vanhempani ja osa suvustani hylkäisi minut aviottoman lapsen takia. Aiemmasta avioliitosta minulla oli lapsia ennestään, joten tiesin että elämästä tulisi vielä entistäkin raskaampaa vauvan kanssa. Miehen reaktio oli täysi tyrmäys vauvalle, hän vaati ehdottomasti aborttia. Emme nähneet pitkään aikaan tämän jälkeen, mutta hän painosti minua päivittäin tekstareilla ja puheluilla. Tässä yhteydessä myös selvisi että hänellä on jo perhe. Painostuksen ollessa kovimmillaan ilmoitin miehelle että hän tiesi etten voisi aborttia tehdä, joten pidän vauvan yksin tai yhdessä. Että se on ihan hänestä kiinni kummin. Ja että pidän sen vaikka tiedän elämäni muuttuvan paljon raskaammaksi kun vähäinenkin lastenhoitoapu isovanhempien puolelta katoaa kokonaan. Päätin jo silloin, ja tiesinkin, että pärjään yksinkin. Mies ilmoitti ettei voisi ainakaan silloin jättää vaimoaan ja perhettään. Seuraavan kerran näimme kun oli kahdeksannella kuulla raskaana. Sen jälkeen seuraava tapaaminen oli vauvan ollessa 2,5kk ikäinen suloinen nyytti. Ennen lastenvalvojalle menoa tiedustelin mieheltä mitä hän on päättänyt, haluaako olla lapsen isä vai ei. Hän ilmoitti että vaimo suuttuisi joten ei voi olla. En vaatinut isyyden tunnustusta, koska olin ilmoittanut pitäväni lapsen miehen vastustamisesta huolimatta ja silloin luvannut että hän saa tehdä haluamallaan tavalla. Toki ilmoitin, että jos ja kun lapsi kysyy niin tulen rehellisesti kertomaan kuka hänen isänsä on ja auttamaan yhteyden otossa. Lapsi on nyt pari vuotias ja mies on tavannut hänet pikaisesti muutaman kerran. Lapsi ei tiedä miehen olevan hänen isänsä. Elämä on ollut juuri niin rankkaa kuin aavistinkin ja sukuni hylkäsi minun perheeni kuten osasin arvatakin. Siitäkin huolimatta tuo pieni lapsi on suurenmoisin lahja jonka olen koskaan saanut. Ei voi sanoa että hän olisi rakkaampi kuin toiset lapset mutta hän on lahja, odottamaton sellainen. Lapsi jota en ollut uskonut saavani, lapsi joka täyttää sydämeni rakkaudella. Mutta myös lapsi jonka isättömyyttä olen itkenyt monta kertaa ja jolle minun on oltava sekä isä että äiti. Omatuntoni on puhdas siitä etten pakottanut miestä tunnustamaan lasta, jota hän ei halunnut eikä halua, ja näin ollen hänen perheensä ei ainakaan minun pakottamiseni takia rikkoontunut. Miehen omatunto on sitten hänen oma asiansa, ja jota kyllä ihmettelen koska itse en voisi omaa lastani hyljätä.

Tsemppiä sinulle ap, miten sitten asian päätätkään. Yksinkin voi pärjätä ja pärjääkin jos vain haluaa. Kukin valitsee kuitenkin sen itselleen parhaan ratkaisun, muistaen että se ratkaisu ei katoa vaan seuraa mukana loppuiän, oli se sitten kumpi tahansa. Minun ratkaisuni, ja ainoa vaihtoehtoni, oli pitää vauva ja olen hänestä ikionnellinen.

Tutulla on se tilanne, että on ns. avioton lapsi. Kun oli aikuinen otti yhteyttä bioisäänsä +muuhun sukuun ja sai ns. hyväksynnän.  Asiaa helpotti se, että isällä oli muitakin suhteiita ollut. Kaikki meni ok, oltiin hyvää pataa jne. jopa isän uus vaimo "hyväksyi" uuden tulokkaan. Mutta kun islä kuoli, niin paljastui että oli ns. "oikeat" lapsensa suojannut, eli au-lapset (joita oli kaksi, aviossa oli ollut kolmen naisen kanssa) saivat paljon vähemmän mitä ns. "oikeat" lapset. Sinänsä varmaan ihan ok, mutta jotenkin jäi suuhun se maku että "arvotti" lapsiaan eri tavalla. Ja oli tosiaan aika häntäheikki, ei ollut kyse mistään "yhden naisen kanssa ja yksi au-lapsi" mihehestä...

Ja nro 18 haluaa antaa tukensa ja sympatiansa nro 17:lle, e varmasti ole ollut helppoa. Mutta aikuista ei voi pakottaa, se on ikävä tosi asia. Mutta on HIENOA että lapsella on rakastava äiti...!!!

Mammat vaativat verta omien lapsiensa tai oman mukavuutensa takia.  Hävettää olla nainen nyt. Missä nämä oli mielipiteet silloin, kun oli oma lapsi kyseessä? Voisitte kastaa niiden lastenne päät siihen vereen, mitä siinä abortissa väkisin tulee ja sitten hurskastella. Oma mokanne, ettette riittäneet miehellenne ja murha ei nyt ole moraalisesti koskaan oikein, vaikka mitä sanoisitte sen Nico-Petterin takia.

Pidä lapsi, jos haluat.

Tähän pätee mielestäni sama kuin muissakin tilanteissa eli jos vauva ei ole yhteinen tahtotila, niin miestä ei isäksi minnekään yöskään pitäisi nimetä. Eli jos SINÄ haluat lapsen, niin SINÄ pidät sen etkä pakota toista vastentahtoisesti yhtään mihinkään. Eikä kyse ole siitä, että pitäisi suojella sitä toista perhettä vaan siitä, että toista ei pitäisi pakottaa vanhemman rooliin vastentahtoisesti. 

Naiset sanovat aina, että raskaus, vauva ja abortti on heidän oikeutensa heidän kroppaansa, pitäkää siitä myös kiinni.

Ja olen muuten nainen, kannatan vain tasa-arvoa. Mieskään ei voi mitään, jos nainen haluaa abortin, miksi naisella pitäisi olla valta tehdä miehestä väkisin isä?