äitiyslomalla, mies töissä -> kotitöiden jakaminen

Päivä kerrallaan. Sä et vielä tiedä mitä jaksat. Jos vauva on vaativa mies tekee kaiken töistä tultuaan. Jos helppo niin sä kerkiät tehdä kaiken työaikana.

Nainen tekee kotityöt. Mies tekee minkä asiakseen katsoo, nainen mukisematta loput.

näin on.. päivä kerrallaan mentävä. 

vauvaa odotellessa :-)

ap

Lapsen hoitoon saa mies osallistua kun tulee kotiin. Jotain, johon pystyy ja sinä et komenna vieressä ja kyttää, että meneekö oikein. Ei mitään siivousta tai pyykinpesua.

Et sinä yksin ole lasta maailmaan tehnyt. Ei se silti tarkoita sitä, että sinä et tee mitään.

Viikonloppuisin teette isommat ja raskaammat siivoukset, mutta ei joka viikonloppu niitä tarvitse tehdä.

Pidä huoli siitä, että saat edes pikkasen omaa aikaa, käyt vaikka kirjastossa, lenkillä tjms. Muuten susta tulee vain ja ainoastaan kotitalouskone.

En tarkoita sitä, että alat nyt juuri harrastamaan jotain, vaan vaikka tunti viikossa annat miehellekin aikaa olla lapsen kanssa kahdenkesken ja samalla saat sen oman ajan.

Kun meillä oli esikoinen, kerkesin itse tekemään pitkälti kaikki hommat. Kolmen kanssa kotona ollessani tehtiin pitkälti niin, että tein mitä kerkesin ja kun mies tuli kotia, otti lapset vastuulleen ja minä tein kotihommia. Perusviikkosiivous oltiin jaettu tietyllä tavalla.

Muista, että lapsenhoito on sun päätyö. Jos lapsi valvottaa paljon öisin, kannattaa levätä hänen päiväunien aikaan. Kotityöt kannattaa tehdä lapsen ollessa hereillä. Kannattaa myös alusta alkaen sopia, että toinen saa nukkua viikonloppuisin toisena aamuna pitempään.

No mä oon ainakin ollut niin huonovoiva koko raskausajan että mies on tehnyt mukisematta kaiken. Ja sanoo vielä että tekee sen mielellään, koska mä olen sentään raskaana meidän lapsesta. Tosin en kyllä elä miehen rahoilla, enkä ymmärrä miksi pitäisi kun Kelalta saa äitiyspäivärahaa ja töistä palkkaa (olen toki ollut palkallisella sairauslomalla 2,5 kk ennen äitiyslomaa). 

Kun lapsi syntyy teen sen minkä jaksan ja mies loput. Lapsi hoidetaan ensin, sitten vasta siivotaan (se mitä jaksetaan). Jos lapsi nukkuu huonosti, niin mies nukkuu viikot ja minä viikonloput. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Lapsi on meidän molempien ja me molemmat hoidamme häntä ja talouttamme yhdessä, myös kotitöiden osalta. En ymmärrä miksi miehen pitäisi minua elättää rahallisesti, elän sen mukaan mihin Kelan rahat riittävät ja laskut maksetaan puoliksi. 

Meillä on mennyt molempien lasten kohdalla niin, että mies on hoitanut kauppa-asiat, minä ruuanlaiton. Mies on hoitanut siivouksen, minä pyykin pesun. Tietysti mies hoiti myös lasta iltaisin ja viikonloppuisin ilman eri käskyä.

Nyt lapset ovat 2- ja 4-vuotiaat, ja kyllä mies vieläkin hoitaa kauppa-asiat ja siivoaa välillä ilman eri käskyä, vaikka minä teen lyhennettyä työpäivää.

Ensimmäisen kanssa nukuin päivällä yhdet päiväunet ja tein 2-3h lenkin vauvan nukkuessa. Loppuaika päivästä meni syöttämisiin. Illalla siivosin miehen katsoessa vauvaa ja muuten suurin vastuu jäi minulle.

Toisen synnyttyä meni siihen, että en nukkunut (esikoinen myös kotona) ja siivoukset ja ruoan laitot jäi minulle. Välillä mies piti vauvaa ja siivosin. Tai meni esikoisen kanssa ulos, mutta vauva jäi minulle, eli otti aina vain toisen hoidettavaksi ja todellisuudessa mikään ei onnistunut. Suunnittelin harrastusta ja mies ilmoitti, että eihän mulla ole aikaa. No siinä vaiheessa riitti. Eli lapset on yhteisiä. Vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla olevan työajaksi katsotaan virka-ajat (jolta ajalta ei saa esim kotitalousvähennystä palkatusta hoitajasta, mutta ilta -ja viikonloput saa). Eli vastuu lastenhoidosta, siivouksesta (päivällä tulevat sotkut) ja ruoan laitosta (aamupala, lounas, välipala) kuuluu kotona olevalle. Loppu aika on jaettavaa "työaikaa". Tein miehelle aikataulun, että mitkä päivät hän hoitaa lapsia ja kotia ihan yksin. Tosin lauantain ja sunnuntain jaoin puoliksi, toisena päivänä ilta ja toisena aamu. Jotenkin kummasti alkoi löytymään aikaa harrastuksiin. :)

Tosiaan kuten joku aiempi laittoi, niin saa sitä äitiyspäivärahaa yms kelasta. Eli ei se mies yksin perhettä elätä. Lisäksi kotona oleva menettää työtuloja ja täten myös eläkekertymää. Lapset on kuitenkin yhdessä hankittu. Eli tällöin mies voi hyvin maksaa vähän enemmän elämisestä.

Ensinnäkin, mielestäni se ei ole äitiysloma, vaan äitiysvapaa. Riippuu niin paljon vauvasta, onko helppo tapaus vai valvottava koliikkivauva, että jaksaako panostaa kotihommiin alkuaikoina.

Riippuu myös vaatimustasosta....itse en ole perfektionisti siisteyden suhteen, eikä mieskään. Toki imuroin pari kertaa viikossa ja yritän pitää keittiön siistinä, mutta ei täällä mitään tiptop-siistiä ole. Olen nyt hoitovapaalla kahden lapsen kanssa. Pikkuvauva-aikaan keskityin aika pitkälle vauvaan ja imetykseen, silloin mies auttoi enemmön esikoisen ja kotitöiden kanssa. Sitten kun vauva kasvoi ja arki alkoi helpottua, niin aloin tehdä lähes kaikki siivoukset. Ruoanlaitto meillä menee ehkä niin, että minä teen 2/3,mies 1/3. Keittiönsiivoukset ja pyykinpesut teen lähes aina. Jos siivoamme perusteellisemmin, niin mies auttaa joko lasten kanssa, menee heidän kanssa ulos niin saan rauhassa touhuta.

Mies tekee vastuullista ja stressaavaa toimistotyötä ja tarvitsee urheiluharrastusta vastapainoksi. enimmäkseen haluan tehdä kotihommat yksin, viikonloppuisin sitten isäkin auttaa ja silloin kun lapset tai minä ollaan vaikkapa flunssassa. Lasten kanssa mies on arki-iltaisinkin, koska minäkin haluan harrastaa 1-2x viikossa.

Minun neuvoni on, kuten monen muunkin, että kun vauva nukkuu, niin nuku itsekin, tai jos ei väsytä, niin tee jotain muuta mistä saat iloa ja energiaa. Äitiyden ei pidä olla suorittamista. On fiksua helpottaa arkea välillä eineksillä tai kutsumalla siivooja kotiin. Kodinhoito on asia joka pyörii siinä sivussa kun eletään, eikä se ole koko elämä.

Suosittelen alkaa käymään lähistölläsi pyörivissä avoimssa perhekerhoissa, esikoisvauvaryhmässä, mll-kahvilassa tai vastaavassa. Ainakin minulle, kahden lapsen kotiäidille srk-perhekerhot ovat olleet henkireikä. Minulla ei ollut täällä aiemmin juurikaan sosiaalisia kuvioita, mutta kerhojen kautta elämästä on tullut yhteisöllisempää. Esikoinen saa siellä leikkiseuraa ja itse olen tutustunut pikkuhiljaa muihin äiteihin ja saanut ystäviä joiden kanssa voin tavata kerhon ulkopuolellakin! Monen äidin mielenterveys on koetuksella jos on liikaa neljän seinän sisällä ja pyörii vaan ruoanlaiton, vaipanvaihdon ja pyykkien ympärillä.

No jos aattelit että isä iltaisin vain lepää niin sinä hoidat yksin vauvan sitten iltaisinkin??

10 jatkaa taloudellisiin seikkoihin, eli meillä mies maksaa minunkin osuuteni 50/50% asuntolainasta. Se on mielestäni kohtuullista ja kompensoi eläkekertymän vähyyttä. Eihän siitä mitään hyötyä minulle ole kuin siinä tapauksessa että meille tulisi ero. Perhe on yhteinen "yritys" joten yritän ajatella niin, että kumpikin tekee sen, mitä parhaiten osaa, ja mihin on aikaa ja voimavaroja. Toki minä elän silti melko säästeliäästi ja lähes kaikki rahat mitä minulle tulee, menee laskuihin, ruokaan ja lastenvaatteisiin. Meillä arki pyörii hyvin näin.

Menee äkkiä siihen, että hoidat yksin vauvaa 24/7 ja hoidat kaiken siivouksen. Ja kuljet sitten miehen perässä siivoamassa lattialle viskatut sukat ja laittamassa hänen tiskinsä koneeseen. Vauvan hoito voi olla yllättävän raskasta alkuun ja saatat myös olla väsynyt ja kipeäkin synnytyksen jälkeen. Imetyksen alkuunsaattaminen voi olla todella aikaavievää.

Jos keskustelisit miehen kanssa, että hän alkuun ottaisi päävastuun kotitöistä vauvan syntymän jälkeen. Kunhan teidän arki rauhoittuu, pystyt varmaan kaikkiin kotitöihin  halutessasi yksinkin.

Hehe, nykynaiset. Voimat menee joo yhden ipanan kanssa. Hirveät strategioinnit jo ennen synnytystä, että varmaan se mies myös tiskaa ja noukkii sukkansa lattialta.

Jos on noin vaikeaa, olisko pitänyt lykätä lapsentekoa siihen asti, että itse ennättää aikuiseksi?

Jos sinä et ota asiaa puheeksi NYT, niin sinulle tulee suurena yllätyksenä se, että mies puolestaan on pitänyt täysin itsestään selvänä, että kaikki jatkuu ennallaan. Eli kun sinä olet nyt kotona ollessasi tehnyt kaikki, niin kai sinä teet sitten edelleen, ajattelee mies.

Todellisuus on kuitenkin toinen. Pienen vauvan kanssa voi tehdä kotityö vauvan nukkuessa - tai sitten ei yhtään mitään, jos sattuu olemaan kovin vaativa vauva, joka huutaa yöt ja päivät.

Sitten kun äitiyslomasi loppuu ja menet töihin, kaikki jatkuu taas edelleen entisellään. Mies on tottunut hyvälle eikä luovu saavutetusta edustaan! Kun sinä olet siihenkin saakka kokenut velvollisuudeksi tehdä kaikki kotityöt kun olet kuitenkin kotona, siihen ei tule yhtäkkiä muutosta. Mies ei edes osaa, eikä tiedä kotinne tapoja ja rutiineja vaan mieluummin laistaa kaikki kotihommat.

Eli lopputulos on se, että niin vauvanhoidossa kuin kotitöissäkin pitäisi aina olla kaikilla perheenjäsenillä oma osuus, Kovin monella menee niin, että äiti yksin tekee kaiken ja koko elämä menee toisten jälkien siivoamiseen.

Kyllä meillä mies on lastenhoitoon osallistunut töiden jälkeen. Ihan siinä missä minäkin. Tietysti ensimmäinen lapsi ja imeväisikäinen niin enempihän se alkuun on äidin hommaa kun mies ei voi imettää. Mutta koko ajan enemmän mieskin voi osallistua. Ja toki ihan pienellekin pyllynpesut, kylvetykset, sylittelyt siinä missä äitikin.

Kotityöt olen kyllä pääasiassa hoitanut päivän aikana tai sitten illalla ja mies ottanut vastuun lapsista siksi aikaa. Meillä kolme lasta ja yllättävän hyvin ne kotihommat saa tehtyä siinä lasten kanssakin. Jaottelen hommia ja teen osissa, en siivoa koko kotia kerralla.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 09:29"]

Hehe, nykynaiset. Voimat menee joo yhden ipanan kanssa. Hirveät strategioinnit jo ennen synnytystä, että varmaan se mies myös tiskaa ja noukkii sukkansa lattialta.

Jos on noin vaikeaa, olisko pitänyt lykätä lapsentekoa siihen asti, että itse ennättää aikuiseksi?

[/quote]

Aivan, ja ottaa sellainen mies lapsensa isäksi, joka on myös kasvanut aikuiseksi, itsenäistynyt ja oppinut noukkimaan itse sukkansa lattialta.

Ei nykyajan naiset, vaan nykyajan miehet. Pilalle passattuja, ja hyvällä tuurilla pikkupojat saavat viedä mallia edelleen eteenpäin kun ei isikään mitään joutunut tekemään. Toiseen maailmanaikaan miehille kuului paljon raskasta ulkotyötä, eikä lorkittu kotona vapaita viettämässä telkkarin edessä, tai perhe kulki kerjuulla. Ja tosiaan vauvat olivat vähemmällä huomiolla - korissa mukana pellolla ja navetassa, käyhän se niinkin.

Ei kyse ole siitä, ettei nainen millään voi yhden kersan kanssa selvitä, vaan siitä että mies luulee kotia täysihoitolaksi. Mitään ei tarvitse tehdä kuin vain rentoutua.

3 lasta; äidille kuuluu ruuanlaitto (arkilaatikot, keitot yms), astoiden kerääminen tiskipöydälle ja se lastenhoito, viemiset ja hakemset viikolla + täydennyskauppareissut viikolla.  Miehen vastuu on tiskikone ja pyykinpesu (kuulostanee vähäiseltä, mutta pyörii koko ajan iltaisin; vanhempien Lasten. Leikittäminen illalla nyt pikkuvauva-aikana sekä suuremmat kauppareissut marketteihin. Siivoaminenpn toissijaista - lapset 5, 3 ja vastasyntynyt, joten aika menee muuhun. Imuroimme kun muistamme, keräämme tavarat paikoilleen ja pesemme vessat. Ikkunoiden pesu ja pölyn pyyhkiminen jää kokonaan. Vanhemmat lapset opetettu jo siivoamaan jälkensä ja kummasti oppi, kun ymmärsivät saavansa enemmän aikaa vanhemmilta leikkeihin, koska lasten mentyä nukkumaan huilimme yhdessä tunninverran sohvalla miehen kanssa. Viikonloppuisin äiti saa pari tuntia omaa aikaa, mies saa sitä hieman enemmän, mutta äitipä pääsee imettäessä hengailemaan täällä ja katsomaan kaikkia turhia tv ohjelma :)

No, eiköhän siinä lapsen syntyessä ole kuitenkin muutama päivä, kunmies onyksin kotona, ja sen jälkeen ehkä muutama päivä ennen isyysvapaan alkua, kun AP on uuden vauvan kanssa yksinään päivät, toipuu synnytyksestä ja niin edelleen, sitten alkaa isyysvapaa ja mies onmyös kotona. Jokainen noista vaiheista antaa luontevan mahdollisuuden sopia kotitöistä sitten kulloisenkin tilanteen mukaan. Liioittelulta minusta tuntuu etukäteen tehdä ongelmaa asiasta, josta ei vielä tiedä mitään, ja helposti se kuulostaa alentuvaltakin. Se riittää että itse huomaat että et tee yli voimiesi tai itsestäänselvyytenä kaikkea, jos et jaksa. Kaiken tekeminen koskee myös sitä vauvanhoitoa. Mutta saattaahan olla että jaksat hyvin, ja kotityöt tulee puheeksi vasta kun itse palaat töihin tai syntyy lisää lapsia.

Vauvani ollessa 1-3 kk ikäinen, nukkui hän päivisin korkeintaan 30 min kerrallaan (senkin yleensä kantoliinassa), muun ajan häntä piti hytkyttää sylissä, sillä paikallaan oleva syli ei kelvannut. Loppuaika meni sitten imettäessä. Hyvä siis kun kerkesin itse syödä, saati että olisin kotitöitä saanut tehtyä, mitä nyt jotain pyykkejä pystyi pestä vauva kantoliinassakin. Alussa siis mies taisi tehdä jopa enemmän kotitöitä kuin minä, vaikka siis kävi töissä.

Nyt vauvan ollessa lähes vuoden ikäinen, hyvin nukkuva ja itsekseen viihtyvä tapaus, teen lähes kaikki kotityöt, koska minulla on niin paljon luppoaikaa. Mies käy välillä kaupassa, tekee joskus ruokaa, vie roskat töihin mennessään ja joskus hoitaa tiskit. Mies viettää myös paljon lapsen kanssa aikaa iltapäivisin.

Odota siis, millainen lapsesi on, sillä kaikki vauvat eivät nuku pitkiä päiväunia tai viihdy lattialla itsekseen. Toiset taas eivät muuta teekään kuin nuku. Pienen vauvan kanssa voi olla tosi raskasta, joten kyllä sinäkin saatat tarvita sitä lepoa kun mies tulee kotiin töistä. Kyllä minä väitän, että alussa minulla oli paljon rankempaa kotona kuin miehellä oli töissä! Nyt vauvan ollessa isompi ei toki näin enää ole.