äitiyslomalla, mies töissä -> kotitöiden jakaminen

Meillä homma toimii näin:

Robotti-imuri pörräämään vaunulenkkien ajaksi. Jos vauva nukkuu vielä lenkiltä palatessa, siinä ehtii moppaamaan lattiat. Niitähän nyt ei tarvitse joka päivä mopata.

Vaunulenkillä voi käydä ostamassa pikkuostoksia. Jos on isommat ostokset tiedossa, mies hoitaa ne tullessaan töistä tai sitten koko perhe menee yhdessä viikonloppuna isoon kauppaan.

Pyykki pestään viikonloppuisin, narulle ripustaa se, joka ehtii. Mahdollinen vaippakoneellinen pestään myös keskellä viikkoa. Meillä on niin paljon kestovaippoja, ettei välttämättä tarvitse pestä kuin kerran viikossa, silloin viikonloppuisin.

Mies huolehtii tiskikoneen ja vie omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin. Mies myös kokkaa viikonloppuisin/vapaapäivinään. Nainen kokkaa arkena.

Kun mies tulee töistä kotiin ja on syönyt välipalan ja hetken huilannut, hän viettää loppupäivän lapsen kanssa niin, että äiti saa lepäillä ja torkkua ja hoitaa omia juttujaan. Iltatoimet hoitaa useimmiten äiti, koska vauva imee vielä.

Mies myös vaunuttelee ja leikkii pihassa lapsen kanssa viikonloppuisin. On ihan hulluna mukulaansa, se on oikea isin silmäterä :)

Kun lapset oli pieniä ja mä olin kotona mies hoiti kaupassa piipahdukset, jos jotain akuuttia tarvittiin. Siivosi, niin kuin on aina meillä siivonnut. Osallistui enemmän pyykkisouviin kuin nyt, kun lapset ovat isompia. Oli tietysti lasten kanssa että mä pääsin tekemään kunnolla ruokaostoksia (mulle kokkaaminen on nautinto ja harrastus). Mä sain myös omaa, lapsetonta aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. 

Lapset olivat yhteinen toive, joten tottakai niitä yhdessä hoidettiin. Kun mies oli kotona lasten kanssa ja mä töissä, systeemi toimi suunnilleen samalla tavalla.

En kyllä koskaan ajatellut, että "koska mies tuo rahan taloon mun pitää olla kotiorjana". 

Minäkin olen sitä mieltä, että päivä kerrallaan. Ei ne kotityöt sentään niin hirveän tärkeitä ole että niistä kannattaa stressata, vielä varsinkaan kun ei ole pakko. ;)

Minä olen tehnyt kaikki kotityöt mielelläni päivän aikana, koska en kahden lapsen kanssa ole vielä keksinyt, mitä muutakaan tässä voisi tehdä, minkä voi katkaista kahden sekunnin välein ja jatkaa taas. Jos sulla on helppo esikoinen eikä esimerkiksi lemmikkejä, niin sulla on aika vähän kotitöitä ja aika lailla aikaa.

Meillä ainakin menee niin, että se joka näkee että jotain on tehtävä, tekee. Ja se kuka ehtii, tekee. Jos olen kotona, niin teen tietysti kotihommat enkä oletakaan, että toinen tekee työpvän päälle. Lapsen kanssa mies tietysti viettää paljon aikaa kun on kotona, jolloin taas itse saan rauhassa puuhata kotihommia:) Näin meillä. Ihan hyvin on sujunut.

Toisaalta meillä on myös ollut niin päin, että minä olen ollut töissä ja mies kotona, jolloin hän on luonnollisesti osallistunut kotihommiin enemmän.

Minä ajattelisin niin, että miehen kotiuduttua töistä mies hoitaisi sitä yhteistä lasta niin paljon kuin mahdollista. Saisi luoda lapseen suhdetta rauhassa ja niin, ettet sinä äitinä kyylää ja määrää vieressä. Toki imetys aluksi sanelee äidin läsnäolon ja saatavuuden.

Musta olisi jotenkin ikävää, että isän ollessa pitkän päivän erossa lapsesta ekaksi hälle tyrkätään imuri käteen...

Alusta saakka kun saavat yhteistä aitkaa, niin isä-lapsi suhde vahvistuu ja jatkoa ajatellen on luontevampaa.

Eli kyllä se taitaa äidille ne arkiset askareet napsahtaa viikolla. Viikonloppuna voitte sitten jakaa enemmän kotitöitä.

Meillä oli sopimus, että töissä käyvän ei tarvitse käyttää iltaa kotitöihin. Lasten kanssa kotona oleva hoiti päivittäisen siistimisen, pyykin pesun ja ruuan laiton. Isompia siivousurakoita hoidimme sitten yhdessä, niitä tosin meillä harvemmin sillä päivittäinen siistiminen pitää huolen siitä että koti pysyy aina melko mukavassa kunnossa. 

Näin tehden illat ja viikonloput jäivät koko perheen yhteiseksi ajaksi.

Meillä kolme lasta ja myös mies on ollut koti-isänä ja suoriutui velvotteistaan hyvin.

Meillä tämä toimi, sillä molemmat olivat sitä mieltä että työnteko on raskaampaa kuin lasten kanssa kotona oleminen.

Minä ainakin päivisin tyhjennän aamulla astianpesukoneen ja täytän sen uudelleen, pesen koneellisen tai kaksi pyykkiä, imuroin, teen ruoan yms. Kun mies tulee kotiin, ihan oma-aloitteisesti auttaa lastenhoidossa, leikkii ja muuta. Laittaa ruoan jälkeen tiskit koneeseen, jos tulee kone täyteen laittaa sen pyörimään. Näin yksinkertaista se meillä ainakin on, minä olen kuitenkin kotona 3 lapsen kanssa, siinä sivussa on hyvin kerennyt hoitamaan kotityöt, ruoan ja käyttää lapset vielä pihallakin :) Mies tuo leivän pöytään.

Meillä minä teen viikolla kaikki kotityöt, koska mies iltaopiskelee töiden lisäksi ja käy kotona vain nukkumassa. Viikonloppuna työt jakautuvat aika lailla tasan, jos jommalla kummalla on jotain omaa menoa, kotonaoleva hoitaa siltä ajalta kaiken (tosin mies ei aina tee minun mittapuullani tarpeeksi siistiä jälkeä, ja saatan vähän paikkailla :D). Mutta kannattaa mennä tilanteen ja molempien fiiliksen mukaan. Minä olen esim. tarjoutunut pesemään miehen pyykit ja tekemään eväät kouluun, mutta mies haluaa hoitaa nämä itse koska minulla on muutenkin niin paljon hommaa. Jokaisen perheen omat rutiinit muotoutuvat vähitellen, eikä etukäteen kannata edes yrittää tehdä liian tarkkoja suunnitelmia.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 05:47"]

Päivä kerrallaan. Sä et vielä tiedä mitä jaksat. Jos vauva on vaativa mies tekee kaiken töistä tultuaan. Jos helppo niin sä kerkiät tehdä kaiken työaikana.

[/quote]

Tässä mun mielestä tiivistyi kaikki oleellinen! Sitä ei voi etukäteen tietää... Kumpikin sitten voimavarojen mukaan yhteispelillä!  :) Älä hyvä ihminen täältä tule ainakaan neuvoja hakemaan... Tänne kun tuppaa tulee aika ikävää porukkaa välillä.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 06:27"]

Lapsen hoitoon saa mies osallistua kun tulee kotiin. Jotain, johon pystyy ja sinä et komenna vieressä ja kyttää, että meneekö oikein. Ei mitään siivousta tai pyykinpesua.

Et sinä yksin ole lasta maailmaan tehnyt. Ei se silti tarkoita sitä, että sinä et tee mitään.

Viikonloppuisin teette isommat ja raskaammat siivoukset, mutta ei joka viikonloppu niitä tarvitse tehdä.

Pidä huoli siitä, että saat edes pikkasen omaa aikaa, käyt vaikka kirjastossa, lenkillä tjms. Muuten susta tulee vain ja ainoastaan kotitalouskone.

En tarkoita sitä, että alat nyt juuri harrastamaan jotain, vaan vaikka tunti viikossa annat miehellekin aikaa olla lapsen kanssa kahdenkesken ja samalla saat sen oman ajan.

[/quote]

Samaa mieltä, isälle ja lapselle yhteistä aikaa kun mies tulee duunista.

Meillä ei ole hotellia enkä äitiyslomalla elänyt miehen rahoilla. Siksi ei käynyt edes mielessä, että olisin tehnyt kotityöt. Hoidin vauvan eli lapsen ruokkiminen ja pyykki olivat minun vastuullani, mutta miehen ruoka, vaatehuolto , sotkujen siivoaminen jne, oliva miehen oma juttu. Siivosin omat jälkeni, mies omansa.

Mies sai iltaisin hoitaa vauvaa ihan niin paljo kuin tahtoi ja minä saatoin iha hyvin lähteä vaikka 3 tunnin lenkille. Vauva nukkui ja söi, ei se vahtia tarvinnut.

Sitä ei tosiaan voi etukäteen tietää millainen vauva on tulossa ja mitä se teiltä vaatii ja mitä jaksatte. Ei ole mitään oikeaa totuutta tässä asiassa, teidän pitää rauhassa etsiä ja löytää oma toimintamallinne, mikä sopii nimenomaan teille.

Näitä tilanteita ei voi ennustaa tai oikein verrata toisiinsa. Vauvat ovat erilaisia, kodit ovat erilaisia, vanhemmat ovat erilaisia. Joku toinen tekee lapsille ruokaa kolme tuntia päivässä hitaasti syöville lapsille ja ei varmasti paljon luppoaikaa jää muiden töiden lisäksi ja joku toinen laittaa valmisruoat pöytään supernopealle syöjälle. Erona niinkin samanlaiseen asiaan kuin ruokailuun on että toisella jää tunteja aikaa johonkin muuhun, vaikka siivoamiseen. Toinen esimerkki on ulkoilu. Joku haluaa lenkkeillä vaunujen kanssa tai lapsen kanssa pihalla vähintään pari tuntia päivässä ja käyttää koiraa toisen mokoman, toinen ei sadepäivänä mene ulos ollenkaan. Erona taas että toisella neljä tuntia enemmän aikaa kotitöihin. Huikeita eroja on myös siinä että leikkiikö lapsen kanssa vai ei. Kaikki eivät leiki vaan lapset menevät vain siinä perushommien sivussa.

Päätä siis mikä on mielestäsi tärkeää ja tee ainakin ne, loput jos jää aikaa ja voimia. Vauva uuvuttaa joskus ihan uudella ja oudolla (hormonaalisella) tavalla ja vauvan hoito on tietysti numero yksi. Jos muuhun ei jää voimia niin sitten miehesi hoitaa kotityöt kunnes taas jaksat osallistua niihinkin. Imetys on kotiäidin työtä eikä se aina käy niin helposti kuin voisi kuvitella. Imetyksen aluksi on hyvä välttää stressiä ja keskittyä ihan vain vauvaan muutenkin. Aika monet ovat myös synnytyksen jäljiltä pitkänkin aikaa kipeitä eikä kotitöistä tule ottaa lisästressiä. Paras äiti olet silloin kun et tee mitään mikä on vastasyntyneeltä vauvalta pois. Tämä riippuu sitten ihan vauvasta mitä tämä tarkoittaa. Jotkut ovat vaativia ja jotkut helppoja.

Meillä minä hoidan kaksi lasta ja koiran päivittäin ulkoiluineen miehen ollessa töissä, astianpesukoneen sekä pyykit. Siivous on sitä että tavarat ovat suht kuosissa ja pedit pedattuina. Iltaisin tehdään kotitöitä jos jaksetaan. Imuroinnit ja muut suuremmat siivoukset hoidetaan kun molemmat ovat kotona. Minä teen ruoan monta kertaa päivässä enkä tarjoa valmisruokia, sen olen kokenut tärkeäksi vaikka se viekin aikaa hurjasti. Jos siihen päälle hoitaisin kaikki kotityöt, olisin kyllä ihan kotiorja enkä mikään kotiäiti. Ei minulla nytkään ole omaa aikaa yhtään mutta ei se haittaa, tämä on vain yksi lyhyt vaihe elämässä.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 23:42"]

Meillä ei ole hotellia enkä äitiyslomalla elänyt miehen rahoilla. Siksi ei käynyt edes mielessä, että olisin tehnyt kotityöt. Hoidin vauvan eli lapsen ruokkiminen ja pyykki olivat minun vastuullani, mutta miehen ruoka, vaatehuolto , sotkujen siivoaminen jne, oliva miehen oma juttu. Siivosin omat jälkeni, mies omansa.

Mies sai iltaisin hoitaa vauvaa ihan niin paljo kuin tahtoi ja minä saatoin iha hyvin lähteä vaikka 3 tunnin lenkille. Vauva nukkui ja söi, ei se vahtia tarvinnut.

[/quote]

Wau! Tässä taas esimerkki siitä miten itsenäisiä suomalaiset naiset ovat. Kannetaan yksin vastuu jopa yhteisestä lapsesta aiheutuvista kuluista, miehen ei tarvitse kantaa vastuutaan siitä että lapsen saaminen muuttaa taloudellista tilannetta. Taidat olla vähän tyhmä?

Onneksi olen itse parisuhteessa missä rahat on yhteisiä, kotityöt tehdään jaksamisen mukaan ja lapset hoidetaan yhdessä siten että molemmilla on oikeus ottaa myös omaa aikaa. Näin on menty jo 20 vuotta ja edelleen onnellisesti yhdessä <3

Mun mielestä oli itsestäänselvää että kotona oleva hoitaa lapsen ja kodin. Sen joka viettää päivät töissä ei tarvitse sitten illalla tehdä kotitöitäkään. Lasten hoidon voi tietysti jakaa iltaisin, mutta öisin se heräilee lasten kanssa jonka ei tarvitse mennä aamulla töihin. Näin meillä :)

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 09:29"]

Hehe, nykynaiset. Voimat menee joo yhden ipanan kanssa. Hirveät strategioinnit jo ennen synnytystä, että varmaan se mies myös tiskaa ja noukkii sukkansa lattialta.

Jos on noin vaikeaa, olisko pitänyt lykätä lapsentekoa siihen asti, että itse ennättää aikuiseksi?

[/quote]

Nykynainen kun ei enää elä hellan ja nyrkin välissä vaan harrastaa jne. vauvan ohella. Näin ollen on ihan järkevää käsitellä asiat etukäteen miehen kanssa. Mutta jos tykkää niin saahan sitä kotiorjaksikin jäädä :)

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 23:59"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 23:42"]

Meillä ei ole hotellia enkä äitiyslomalla elänyt miehen rahoilla. Siksi ei käynyt edes mielessä, että olisin tehnyt kotityöt. Hoidin vauvan eli lapsen ruokkiminen ja pyykki olivat minun vastuullani, mutta miehen ruoka, vaatehuolto , sotkujen siivoaminen jne, oliva miehen oma juttu. Siivosin omat jälkeni, mies omansa.

Mies sai iltaisin hoitaa vauvaa ihan niin paljo kuin tahtoi ja minä saatoin iha hyvin lähteä vaikka 3 tunnin lenkille. Vauva nukkui ja söi, ei se vahtia tarvinnut.

[/quote]

Wau! Tässä taas esimerkki siitä miten itsenäisiä suomalaiset naiset ovat. Kannetaan yksin vastuu jopa yhteisestä lapsesta aiheutuvista kuluista, miehen ei tarvitse kantaa vastuutaan siitä että lapsen saaminen muuttaa taloudellista tilannetta. Taidat olla vähän tyhmä?

Onneksi olen itse parisuhteessa missä rahat on yhteisiä, kotityöt tehdään jaksamisen mukaan ja lapset hoidetaan yhdessä siten että molemmilla on oikeus ottaa myös omaa aikaa. Näin on menty jo 20 vuotta ja edelleen onnellisesti yhdessä <3

[/quote]

Et tainnut ihan ymmärtää pointtia? Ap sanoi että kokee että koska elää miehen siivellä taloudellisesti niin hän on velvollinen hoitamaan kaikki kotityöt. Useampi on jo sanonut, että tukien vuoksi ei äitiysvapaalainen ole täysin miehensä elätettävä eikä näin ollen ole velvollinen hoitamaan miehensä asioita "taloudellisesta velvoitteesta". Ihan jokaisen oma asia miten raha-asiansa hoitavat, itse ainakin olen niin hyvätuloinen että maksan puolet laskuista myös äitiysvapaan aikana ja ostelen sitten ylimääräiset asiat omilla rahoillani. Mielestäni mieheni ei ole velvollinen ostamaan vaimolle ja vauvalle kaikenmaailman tavaroita joita vaimo haluaa. Tämä on minulle taloudellista itsenäisyyttä. Eikä siis niin että maksan itse kaikki lapsen kulut.

Ja koska maksan osani, en myöskään toimi miehen kotiorjana. Olen lapsen kanssa kotona, hoidan lapsen ja teen sen lisäksi mitä jaksan ja ehdin. Mies tekee loput ja osansa kun tulee kotiin töistä. Ja mies tottakai saa nukkua työviikot. Ja minä viikonloppuisin jos haluan. Mies pitää myös oman, 2 kk osuutensa vanhempainvapaasta. Se ei tainnut teillä 20 vuotta yhdessä olleilla onnistua tasavertaisessa  parisuhteessanne?

Nykynainen keskittyy vain lapsenhoitoon, kotia ei voi pitää samaan aikaan siistinä. Jos tulee toinen lapsi, edellinen heivataan pväkotiin, jotta taas voi olla lapsen kanssa. Kotona oleminen ja sen siistinä pitäminen ei ole erityisen vaativaa, mutta ihmisellä on tapana mennä siitä, mistä aita on matalin. Aiempien sukupolvien naiset tekivät töitä, nykynainen on naamakirjassa ja vinkuu täällä.

Koska kukaan ei vielä kysynyt, niin minäpä kysyn: miten kukaan saa joka päivä koko päivän kulumaan kotitöihin? Työssäkäyvätkin selviävät huushollauksesta erinomaisesti, joten miksi kukaan koko päivän kotona vehtaava ei muka saisi paria tiski- ja pyykkikoneellista pyöräytettyä ilman eri meteliä? Ei kai kukaan joka päivä moppaa lattioita ja pese ikkunoita? Onko ruokakaupassakaan pakko käydä joka päivä, jos vähän suunnittelee ostosreissuja?

Kuten sanoin, mennään sieltä missä aita on matalin. Jos aikansa käyttäisi muuhun kuin vetelehtimiseen (some, masennuksen oireiden etsiminen vaikka kiven alta ja yleinen miesviha), ehtisi vaikka mitä. Mutta ei, parempi on vaatia, että senkin ei minkään tekee mies, koska mies naisen siitti, ja toisaalta jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja.