Lue keskustelun säännöt.
Teinin vastaaninttäminen, miten toimia?
20.04.2013 |
Onko parempi "antaa nuoraa" ja teinille enemmän päätäntävaltaa vai pitää sovituista (tietokoneajat, nukkumaanmenot, kotityöt) kiinni?
Nykyisellään tuntuu, että 13v teinityttö inttää jokaisesta päivänselvästä asiasta, ennen kuin mitään tapahtuu. "Kohta, joo, miks?, miks mä? miksei tuo?, no joo joo, mähän sanoin, että kohta" ovat nykyään aina sanat, mitä tyttö lausuu kun jotain pyytää tekemään. Ihan päivänselvät asiat, esim. tietokoneen sammuttaminen viimeistään klo 21.00 ja nukkumaanmeno viimeistään 22.30, mitkä olivat itsestäänselvyyksiä ja yhdessä sovittuja juttuja teinille vielä kolme viikkoa sitten, eivät niitä olekaan enää. Jumalatonta narinaa ja nurinaa joka herran asiasta.
Keskustellaanko rajat uusiksi teinin mieleen, vai pidänkö kynsin hampain kiinni entisistä ja vaadin jopa niiden ja itseni kunnioitusta?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:07"]
Tiukenna rajoja. Tuttavani puolustusvoimista kertoi, että heillä on melkoisia haasteita nuorten kanssa, jotka haluavat neuvotella kaikesta. Välillä elämässä on vain selkeämpää, että joku ohjaa/ohjeistaa ja toiset noudattavat näitä neuvoja.
Työelämästä mitään puhumattakaan...
[/quote]
Mutta toisaalta teinin pitää opetella tekemään päätöksiä ja ohjaamaan itse toimintaansa. Miten opetella jos päätösvaltaa ja -varaa ei ole mistään?
Ap:lle totean vain, että oletkö sä teleportannut itsesi teini-iän ohi, vai jo vakavasti dementoitumassa, kun et muista millaista on olla teini?
Teini-ikä on monesti sen verran haastava niin teinille itselleen kuin vanhemmallekin, etten välttämättä vääntäisi kättä jokaisesta pilkusta. Toki jos vasta on alkanut inttää noista, on hyvä näyttää, että sovitusta pidetään kiinni, mutta suosittelen myös miettimään, mitkä asiat ovat niitä kynnyskysymyksiä, joista ei voida joustaa ja missä asioissa voitaisiin antaa teinillekin tunne, että häntä kuullaan ja hän pääsee itsekin päättämään asioistaan.
Ehkä hyvä asia olisi pohtia yhdessä teinin kanssa, voisiko esim. viikonloppuisin valvoa pidempään, jos kuitenkin jokin teinin vastuualue hoituu ajallaan (siivous, läksyt tms.). Näin siis teillä on keino langettaa rangaistuksia, jos homma ei toimi.
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, joten mitään yleismaailmallista keinoa ei löydy.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:07"]
Tiukenna rajoja. Tuttavani puolustusvoimista kertoi, että heillä on melkoisia haasteita nuorten kanssa, jotka haluavat neuvotella kaikesta. Välillä elämässä on vain selkeämpää, että joku ohjaa/ohjeistaa ja toiset noudattavat näitä neuvoja.
Työelämästä mitään puhumattakaan...
[/quote]
Kannattaa muistaa, että armeijan keskeyttää entistä useampi juuri siksi, että siellä ei käskytyksessä ole mitään järkeä. Fiksuimmat on 6 kk ja jos joutuu jäämään, hakevat lykkäystä mielenterveysongemien takia. Takaisin ei tarvitse palata.
Työelämässä ei pärjää, jos tekee vain sen, mitä käsketään. Armeijassakaan syytä ei ota se, joka käskytti väärin vaan syy vieritetään sille, joka teki väärin, vaikka tiesi, että se olisi typerää.
Neuvottele uudestaan, mutta edellytä tällä kertaa, että tyttö perustelee kantansa. Ei siis riitä kummallekaan, että haluaa jotain tai joku asia on parempi kuin toinen, Harva aikuinen oikeasti sopii nuoren kanssa asioista ja mikä tärkeintä: harva vanhempi viitsii olla nuoren kanssa niin paljon läsnä, että vaivautuu valvomaan päätösten noudattamista. Joskus sille teinille riittää, että sanot 5 min ennen tietokoneajan päättymistä, että 5 min vielä ja sitten mennään yhdessä iltateelle. Jos et itse ole läsnä lapsellesi, miksi lapsi olisi sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidän vielä 13 vuotiasta liian nuorena tajuamaan omasta parhaastaan noissa asioissa. Jos sä nyt neuvottelet lapsen kanssa, niin mitä sä teet sitten kahden vuoden päästä, kun neuvottelut ovat neuvoteltu jo. 16 vuotiaana voi paremmin keskustella isoista jutuista.
Esim. me lapset 10v, 13v ja 15v tuovat koneensa ja puhelimet keittiöön hyllyyn kouluiltoina kello 21.00. Sitten pesut ja pisut ja rauhoitus. Saivat kattoo esim Duudsonit, niin olivat itse niinä iltoina aikaistaneet toimiansa, että suoraan Duudsoneista sänkyyn.
Nuorimman treenit kahdesti loppuu viikolla 21.00, että sekin tuo tietty omia haasteita.. rutkuttamiseen ja neuvonpitoon, mutta periksi en ole antanut.
Puhelimet saa ottaa aamulla mukaan, mutta noin vältetään, etteivät roiku netissä tai pelaa puhelimella yömyöhään. Kullakin vanhan aikainen herätyskello hoitaa herätyksen, siitäkin nurisivat, ettei kellään oon noin dorkaa systeemii kuin meillä. No, meillä sitten on ja pysyy. :)
Nehän tasan nurisee ja inisee kaikesta, kun kokeilevat rajoja uusiksi. En suostu vielä periksi antamaan.
Muistan, millaista se oli ja siksi kai tämä onkin niin hiton hankalaa tuon omani kanssa. Olen mielestäni ollut aina hyvä noiden muksujeni kanssa, mutta teinin äiti en ole ollut koskaan..Esikoisesta siis tässä kyse.
Se muuttuu niin hirvittävän nopeaan, on hienoa nähdä miten siivet alkavat kantaa, mutta toisaalta äärimmäisen raastavaa kuunnella dissausta ja katsella tuota pyristelyä. Mistä minä voin tietää, tarvitseeko teinini omien rajojensa ja siipiensä kokeilua vai olisiko vaan aika opettaa hälle systeemi, miten tämä maailma toimii; sääntöjen, rajojen ja auktoriteettien edes jonkinlainen kunnioitus?
Jos annan teinini määrittää rajansa jo nyt uudelleen, ne rajat ovat aika kaukana viiden vuoden päästä. Toisaalta jos pidän ne rajat väkisin nyt, on vaarana että tyttö ottaa ja rikkoo ne rajat väkisin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvoisa kukkahattutäti: armeijan yksi tehtävä (sotilaskoulutuksen lisäksi) on kertoa arvon pilteillemme, että on olemassa ihmisiä/tahoja/organisaatioita, jotka tietyissä tilanteissa tekevät parhaansa rakkaiden pilttiemme elämän laadun säilyttämiseksi/parantamiseksi.
Työelämään tämä sama sovitettuna: viime vuonna sattui kymmenkunta onnettomuutta työpaikoilla, jotka johtuivat siitä, ettei esimiesten ohjeistusta otettu kuuleviin korviin.
Mikä siinä käskyjen (paha sana) vastaanottamisessa ja tottelemisessa on niin vaikeaa?
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:21"]
Arvoisa kukkahattutäti: armeijan yksi tehtävä (sotilaskoulutuksen lisäksi) on kertoa arvon pilteillemme, että on olemassa ihmisiä/tahoja/organisaatioita, jotka tietyissä tilanteissa tekevät parhaansa rakkaiden pilttiemme elämän laadun säilyttämiseksi/parantamiseksi.
Työelämään tämä sama sovitettuna: viime vuonna sattui kymmenkunta onnettomuutta työpaikoilla, jotka johtuivat siitä, ettei esimiesten ohjeistusta otettu kuuleviin korviin.
Mikä siinä käskyjen (paha sana) vastaanottamisessa ja tottelemisessa on niin vaikeaa?
[/quote]
Joo, mutta nyt ei olla armeijassa vaan täällä kotona, äitinä ja teini-ikäisenä tyttärenä. En minä mitään armeijahenkeä tänne ole luomassa, vaan äitinä kysymässä miten luovia tämä teini-ikäkin kunnialla yli, niin ettei traumoja jää kummallekaan ja tytöstä tulisi hyvä, onnellinen aikuinen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Tuttua tuo: "Ihan kohta..." pyydettäessä tekemään jotain tai ilmoitettaessa, että on aika mennä nukkumaan. Tyttäreni on myös kolmetoista ja sen lisäksi olen työskennellyt pitkään nuorten parissa. Nuori yrittää vetkuttelemalla ottaa päätäntävallan omiin käsiinsä, vaikka yhdessä oltaisiin sovittu säännöt. Halu päättää omista asioista ja saada täysi itsemääräämisoikeus on luonnollista tuossa iässä. Nuori ei vielä ole kuitenkaan valmis päättämään näistä asioista ja yhdessä vanhempien kanssa sovitaan pelisäännöt. Kun vetkuttelua ja vastaan marisemista tapahtuu, pitää vain pysyä sovituissa säännöissä, olla peräänantamaton, mutta samalla lempeä ja unohtamatta huumoria. Esim. illalla ei kannata alkaa riitelemään. Ja yleensäkään lopputulos on kaikissa konfliktitilanteissa parempi, kun aikuinen säilyttää malttinsa eikä taannu räyhäämään nuoren tasolle. Jos lapsi ei kertakaikkiaan tottele, voi maltillisesti kertoa mitä siitä seuraa. Sitten seuraamuksista pidetään kiinni. Lapselle voi kertoa miksi esim. riittävän pitkä yöuni on tärkeää tai että on reilua jokaisen korjata jälkensä ja ottaa osaa kotitöihin. Nuoren täytyy osoittaa, että kykenee noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä. Näin lapsi osoittaa kasvavaa kypsyyttään ja saa lisää vapauksia päättää omista asioistaan ja näin vähitellen jatkuu kunnes lapsesta on kasvanut täysi-ikäinen, joka muuttaa omaan huusholliinsa.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:21"]
Arvoisa kukkahattutäti: armeijan yksi tehtävä (sotilaskoulutuksen lisäksi) on kertoa arvon pilteillemme, että on olemassa ihmisiä/tahoja/organisaatioita, jotka tietyissä tilanteissa tekevät parhaansa rakkaiden pilttiemme elämän laadun säilyttämiseksi/parantamiseksi.
Työelämään tämä sama sovitettuna: viime vuonna sattui kymmenkunta onnettomuutta työpaikoilla, jotka johtuivat siitä, ettei esimiesten ohjeistusta otettu kuuleviin korviin.
Mikä siinä käskyjen (paha sana) vastaanottamisessa ja tottelemisessa on niin vaikeaa?
[/quote]
Tosin armeijan tärkein oppi on se, että älä noudata niitä määräyksiä, jos haluat, että sinulla on lämmintä ja vatsa täynnä. Virallisen ohjeen mukaan eväitä ei sallita, silti niitä kaikilla on. Armeija muka antaa varusteet, mutta jos haluat, että on edesn kohtuullisen mukavaa, kannattaa itse hankkia lämpökerrastot, jalkineet, sukat ja käsineet vähintäänkin. Armeijalla ja elämänlaadulla ei ole mitään tekemistä samassa lauseessa. Siksi tärkein oppi onkin, että ole noudattavinasi, mutta tee oman pääsi mukaan, niin selvitä hengissä.
Työelämän onnettomuuksista esimiehet saavat rangaistuksen, koska he eivät ole valvoneet ohjeiden noudattamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 12 jatkaa.. Vanhempien tehtävä on asettaa rajoja, mitä vasten nuori voi turvallisesti taistella. Kyse on oman identiteetin muodostamisesta. Jos kotona ei saa pyristellä rajoja vastaan, niin on vaara, että nuori lähtee kokeilemaan rajojaa ns."pahaan maailmaan". Kuten joku tuossa sanoi, että kannattaa miettiä mitkä asiat ovat kynnyskysymyksiä, jotka aikuinen ehdottomasti päättää ja mitkä säännöt ovat hieman joustavia ja esim tilannesidonnaisia. Tsemppiä kaikille murrosikäisten vanhemmille, vaikka joskus saattaa olla rankkaa ja turhauttavaa, ei mikään ole niin upeaa kuin nähdä kuinka nuori kasvaa omaksi itsekseen.:) :) Ja muistakaa sanoa lapsellenne päivittäin, että rakastatte heitä, vaikka vastaus olisikin murinaa :) En ole tavannut yhtään lasta, joka ei pitäisi siitä, että vanhemmat kertovat välittämisestään. He eivät vain osaa sitä vielä näyttää.
Meillä on varmaan ihan rajatonta, sillä puhelimet ja läppärit saa olla omissa huoneissa tai olohuoneessa, missä muuki perhe on. Nukkumaan saa mennä, kun siltä tuntuu. Aamulla herätän, ei tarvitse edes sitä miettiä. Puuronkin keitän valmiiksi ja vien lapset koulun portille asti.
Silti niistä on tullut ihan kelvollisia kansalaisia, ovat voittaneet kaikenlaisia koulujen kilpailuja ja yksi on käynyt edustamassa Suomea ulkomailla tietyn oppiaineen kisoissa.
Lapset ovat niin erilaisia. Meille osui kolme rauhallista, järkevää ja mukavaa yksilöä, joiden kanssa ei ole väännetty kättä yksikertaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:21"]
Arvoisa kukkahattutäti: armeijan yksi tehtävä (sotilaskoulutuksen lisäksi) on kertoa arvon pilteillemme, että on olemassa ihmisiä/tahoja/organisaatioita, jotka tietyissä tilanteissa tekevät parhaansa rakkaiden pilttiemme elämän laadun säilyttämiseksi/parantamiseksi.
Työelämään tämä sama sovitettuna: viime vuonna sattui kymmenkunta onnettomuutta työpaikoilla, jotka johtuivat siitä, ettei esimiesten ohjeistusta otettu kuuleviin korviin.
Mikä siinä käskyjen (paha sana) vastaanottamisessa ja tottelemisessa on niin vaikeaa?
[/quote]
Tosin armeijan tärkein oppi on se, että älä noudata niitä määräyksiä, jos haluat, että sinulla on lämmintä ja vatsa täynnä. Virallisen ohjeen mukaan eväitä ei sallita, silti niitä kaikilla on. Armeija muka antaa varusteet, mutta jos haluat, että on edesn kohtuullisen mukavaa, kannattaa itse hankkia lämpökerrastot, jalkineet, sukat ja käsineet vähintäänkin. Armeijalla ja elämänlaadulla ei ole mitään tekemistä samassa lauseessa. Siksi tärkein oppi onkin, että ole noudattavinasi, mutta tee oman pääsi mukaan, niin selvitä hengissä.
Työelämän onnettomuuksista esimiehet saavat rangaistuksen, koska he eivät ole valvoneet ohjeiden noudattamista.
[/quote]
Hohhoijaa. Puolisoni on kertonut, että onnettomuuspaikoilla kaikista pahimpia tapauksia ovat ne, jotka eivät ota vastaan yksinkertaisesti ohjeita ja käskyjä paikalla olevilta virkamiehiltä. Ovat vissiin sinun kasvattamiasi - ja pelastuslaitoksen vikojahan ne onnettomuudetkin sinun mukaasi ovat.
AP hoi!
En jaksanut lukea koko viestiketjua läpi ;).....
Minulla myös 13- ja 15-vuotias.
Sinulla on lapsen kanssa (13v) ihan ok säännöt & ajat nukkumaanmenossa yms. Pidä niistä kiinni!
Ei mitään uudelleen neuvoteltavaa. Lapsi kokeilee.
ÄLÄ ANNA PERIKSI!! :))
Ei meilläkään anneta!
Lainaus ap:lta: " Ihan päivänselvät asiat, esim. tietokoneen sammuttaminen viimeistään klo 21.00 ja nukkumaanmeno viimeistään 22.30".
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:21"]
Arvoisa kukkahattutäti: armeijan yksi tehtävä (sotilaskoulutuksen lisäksi) on kertoa arvon pilteillemme, että on olemassa ihmisiä/tahoja/organisaatioita, jotka tietyissä tilanteissa tekevät parhaansa rakkaiden pilttiemme elämän laadun säilyttämiseksi/parantamiseksi.
Työelämään tämä sama sovitettuna: viime vuonna sattui kymmenkunta onnettomuutta työpaikoilla, jotka johtuivat siitä, ettei esimiesten ohjeistusta otettu kuuleviin korviin.
Mikä siinä käskyjen (paha sana) vastaanottamisessa ja tottelemisessa on niin vaikeaa?
[/quote]
Tosin armeijan tärkein oppi on se, että älä noudata niitä määräyksiä, jos haluat, että sinulla on lämmintä ja vatsa täynnä. Virallisen ohjeen mukaan eväitä ei sallita, silti niitä kaikilla on. Armeija muka antaa varusteet, mutta jos haluat, että on edesn kohtuullisen mukavaa, kannattaa itse hankkia lämpökerrastot, jalkineet, sukat ja käsineet vähintäänkin. Armeijalla ja elämänlaadulla ei ole mitään tekemistä samassa lauseessa. Siksi tärkein oppi onkin, että ole noudattavinasi, mutta tee oman pääsi mukaan, niin selvitä hengissä.
Työelämän onnettomuuksista esimiehet saavat rangaistuksen, koska he eivät ole valvoneet ohjeiden noudattamista.
[/quote]
Hohhoijaa. Puolisoni on kertonut, että onnettomuuspaikoilla kaikista pahimpia tapauksia ovat ne, jotka eivät ota vastaan yksinkertaisesti ohjeita ja käskyjä paikalla olevilta virkamiehiltä. Ovat vissiin sinun kasvattamiasi - ja pelastuslaitoksen vikojahan ne onnettomuudetkin sinun mukaasi ovat.
[/quote]
Olen virkamies enkä ole vielä koskaan käskyttänyt. Ehkä siksi, että ei ole ollut tarpeen, ihmiset ymmärtävät puhetta. Pahasti vammautunut ei kieltämättä tottele virkamiestä, mutta ei siksi, että ei halua noudattaa ohjeita vaan siksi, että on tajuton. Jos miehesi uudestaan ja uudestaan ohjaa ja käskyttää eikä toinen tottele, kannattaisi pohtia sitä omaa ammattitaitoa ja varmistaa, että käskytetty on hengissä.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 23:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 22:21"]
Arvoisa kukkahattutäti: armeijan yksi tehtävä (sotilaskoulutuksen lisäksi) on kertoa arvon pilteillemme, että on olemassa ihmisiä/tahoja/organisaatioita, jotka tietyissä tilanteissa tekevät parhaansa rakkaiden pilttiemme elämän laadun säilyttämiseksi/parantamiseksi.
Työelämään tämä sama sovitettuna: viime vuonna sattui kymmenkunta onnettomuutta työpaikoilla, jotka johtuivat siitä, ettei esimiesten ohjeistusta otettu kuuleviin korviin.
Mikä siinä käskyjen (paha sana) vastaanottamisessa ja tottelemisessa on niin vaikeaa?
[/quote]
Tosin armeijan tärkein oppi on se, että älä noudata niitä määräyksiä, jos haluat, että sinulla on lämmintä ja vatsa täynnä. Virallisen ohjeen mukaan eväitä ei sallita, silti niitä kaikilla on. Armeija muka antaa varusteet, mutta jos haluat, että on edesn kohtuullisen mukavaa, kannattaa itse hankkia lämpökerrastot, jalkineet, sukat ja käsineet vähintäänkin. Armeijalla ja elämänlaadulla ei ole mitään tekemistä samassa lauseessa. Siksi tärkein oppi onkin, että ole noudattavinasi, mutta tee oman pääsi mukaan, niin selvitä hengissä.
Työelämän onnettomuuksista esimiehet saavat rangaistuksen, koska he eivät ole valvoneet ohjeiden noudattamista.
[/quote]
Hohhoijaa. Puolisoni on kertonut, että onnettomuuspaikoilla kaikista pahimpia tapauksia ovat ne, jotka eivät ota vastaan yksinkertaisesti ohjeita ja käskyjä paikalla olevilta virkamiehiltä. Ovat vissiin sinun kasvattamiasi - ja pelastuslaitoksen vikojahan ne onnettomuudetkin sinun mukaasi ovat.
[/quote]
Olen virkamies enkä ole vielä koskaan käskyttänyt. Ehkä siksi, että ei ole ollut tarpeen, ihmiset ymmärtävät puhetta. Pahasti vammautunut ei kieltämättä tottele virkamiestä, mutta ei siksi, että ei halua noudattaa ohjeita vaan siksi, että on tajuton. Jos miehesi uudestaan ja uudestaan ohjaa ja käskyttää eikä toinen tottele, kannattaisi pohtia sitä omaa ammattitaitoa ja varmistaa, että käskytetty on hengissä.
[/quote]
Kyse ei potilaista vaan sivullisista.
Itseasiassa kyse on nyt vaan 13-vuotiaasta teinitytöstä..
-ap
Kannattaa antaa lapsen tehdä, mitä haluaa. Sitenpähän oppii pitämään huolen itse itsestään.
Tiukenna rajoja. Tuttavani puolustusvoimista kertoi, että heillä on melkoisia haasteita nuorten kanssa, jotka haluavat neuvotella kaikesta. Välillä elämässä on vain selkeämpää, että joku ohjaa/ohjeistaa ja toiset noudattavat näitä neuvoja.
Työelämästä mitään puhumattakaan...