Mistä kertoo miehen täydellinen empatiakyvyttömyys?

Tuskin muuttuu, jos ei koe sitä itse ongelmaksi. Toisaalta voihan kyseessä olla ihminen, joka ei osaa näyttää tunteitaan. Oletko jutellut hänen kanssaan asiasta?

En ole jutellut, koska ei ole oma mieheni. Mutta olen ymmärtänyt ettei ole halukas keskustelemaan omasta tavastaan olla suhteissa muihin ja näiden tilanteisiin. Ei myöskään itse myönnä toimineensa joskus epäjohdonmukaisesti tai vääränlaisesti, vaan jättää kaikki sellaiset asiat keskustelematta, vaikenee, silloinkin, kun asia todellakin vaatisi puhumista. Käyttää myös sellaista tyyliä puhuessaan lapsille, ettei näillä ole vielä ymmärrystä käsittää tuota tyyliä, tarkoitan nyt sarkasmia ja ironiaa, joiden ymmärtämiseen pienten lasten ymmärrys ei vielä riitä. On myös kovin hallitseva, myös kodin sisustuksen suhteen, haluaa että asiat ja esineet ovat hänen mieltymystensä mukaisia, ja tietyssä järjestyksessä. Vaatii paljon puolisoltaan, mutta ei itse osallistu kuin vähän, mutta neuvoo ja ohjeistaa sitäkin enemmän. Kyseessä läheiseni puoliso, olen huolissani läheiseni jaksamisesta, ja jotenkin huomaan, että hänen oma "tilansa" suhteessa on kovin pieni ja rajoittunut. Yritän kuitenkin jotenkin olla tukena, mutten oikein aina tiedä miten.

meidän suvussa miehiltä tuntuu puuttuvan kaikki tunteellisuus ja empaattisuus, pikemminkin vain ärssyynnytään muista ihmisistä tai suhtaudutaan ylimielisesti, mun perspektiivistä tuntuu että tuo on hyvin yleistä.

niin, varmaan on olemassa ihan vain kusipäitä, tunteettomia ja yli-itsekkäitä ihmisiä, ilman että olisivat niitä kuuluja narsisteja, joita tälläkin palstalla kaikkien eksät ovat.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 10:00"]

Jotenkin outoa, ettei nelikymppinen mies tunne oikeastaan mitään empatiaa toisia, toisten ongelmia ja tilanteita kohtaan, ei edes omia lapsiaan kohtaan osoita mitään sen suurempaa ymmärrystä. Mistähän kertoo tällainen empatian vaje ihmisessä. Kyseessä kuitenkin ihan korkeasti koulutettu ja hyvin menestynyt ihminen, ettei ainakaan älyssä ole vikaa. Jotakin tunnekylmyyttä, voikohan enää muuttua...

[/quote]

ap, mulla on ihan just kuvailemasi kaltainen mies :( yhdessä oltu jo yli 20 vuotta, joten voin kertoa EI MUUTU MIES MIKSIKÄÄN. 

eli suosittelen, lähde ja pian !!

Alkuun en älynnyt miehessä tuota vikaa, oltiin nuoria jne

pikku hiljaa, etenki odotusaikan aloin huomata tuon empatikyvyttömyyden ja vauvan synnyttyä vain ilmeni yhä selvemmin...ja sitten, kun sairastui itse syöpään totuus suorastaa räjähti silmilleni...

Olen onneton, miksikö en lähde..koska olen sairas ja en jaksa pakata ja muutta...

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 10:00"]

Jotenkin outoa, ettei nelikymppinen mies tunne oikeastaan mitään empatiaa toisia, toisten ongelmia ja tilanteita kohtaan, ei edes omia lapsiaan kohtaan osoita mitään sen suurempaa ymmärrystä. Mistähän kertoo tällainen empatian vaje ihmisessä. Kyseessä kuitenkin ihan korkeasti koulutettu ja hyvin menestynyt ihminen, ettei ainakaan älyssä ole vikaa. Jotakin tunnekylmyyttä, voikohan enää muuttua...

[/quote]

ap, mulla on ihan just kuvailemasi kaltainen mies :( yhdessä oltu jo yli 20 vuotta, joten voin kertoa EI MUUTU MIES MIKSIKÄÄN. 

eli suosittelen, lähde ja pian !!

Alkuun en älynnyt miehessä tuota vikaa, oltiin nuoria jne

pikku hiljaa, etenki odotusaikan aloin huomata tuon empatikyvyttömyyden ja vauvan synnyttyä vain ilmeni yhä selvemmin...ja sitten, kun sairastuin itse syöpään totuus suorastaa räjähti silmilleni...

Olen onneton, miksikö en lähde..koska olen sairas ja en jaksa pakata ja muutta...

[/quote]korjasin siis minä itse sairastuin

Sinulla on vain yksi elämä ja jos haluat sen tuhlata tuollaisen ihmisen kanssa, niin sille ei voi kukaan yhtään mitään. Ap.lle sanoisin, että asiat harvoin ovat noin mustavalkoisia. Et voi  oikeasti tietää, liikuttaako mikään tuon miehen tunneelämää, jos et hänen kanssaan keskustele. Sarkasmi on ehkä hänen keinonsa välittää tunteitaan ja se ei tarkoita, ettei hän välittäisi.

Ap vielä vastaa, että kyse ei ole omasta miehestäni. Mainitsin tämän jo, mutta painotan vielä, että kyse on läheiseni miehestä. Mietin lähinnä kuinka radikaalisti voin läheistäni tukea, en ainakaan lähde sanomaan, että "jätä se paska", koska ensisijaisesti ajattelen, että asiat ehkä voisivat heillä muuttua parempaan suuntaan, mutta en kyllä tiedä miten, millä keinoilla. Joskus tekee mieli neuvoa läheistä, että laittaisi miehelleen kunnon vastuksen, mutta tuntuu aina tyytyvän "alistujan" asemaan, ei vaadi miestään keskustelemaan eikä mainitse tämän töykeästä käytöksestä, vaan ottaa vastaan kaiken...jotenkin kovin surullista ja ankeaa.

Aivan selevä jonkinasteinen narsisti . tunnen uusperheen naisen joka on samanlainen jopa rahan käyttö häneen pitäisi vain satsata vaikka lapsia perheessä. molemmilla puolisoilla

Et siis voi tietää, onko mies "täydellisen empatiakyvytön", yleensäkin toisten asioihin puuttuminen on hankalaa. Jos läheisesi ei itse tee asioille mitään, niin miksi sinun pitäisi?

Voit lähinnä tukea ystävääsi, kuuntelemalla ja olemalla läsnä. Minulla on kokemusta läheisistä, jotka "auttoivat", mutta joiden auttamisessa oli hintalappu ja lukuisia reunaehtoja, tyyliin "jos et tee, niinkuin minä sanon, niin suutun,enkä halua olla kanssasi tekemisissä". Eli kriisitilanteessa nämä "auttajat" pahensivat oloani.

10 ja kun luet narsismiin kuuluvia luonteenpiirteitä, voit leimata jonkinasteiseksi narsistiksi myös itsesi.

Ap vastaa, se että käytin sanoja "täydellisen empatiakyvytön" johtuu siitä, että läheiseni itse käytti juuri noita sanoja kuvaillessaan miestään ja tämän käytöstä. Lisäksi oli pohtinut onko mies narsisti. siihen en uskaltanut sanoa oikein mitään. Minulla ei ole kovin kummoisia keinoja auttaa enkä halua puuttua toisten elämään, mutta kovin huolissani olen läheiseni hyvinvoinnista, joskin on niin, että vain hän voi tehdä omat ratkaisunsa. Minun tuelleni ei ole mitään "hintalappua" kuten joku täällä kirjoitti, vaan yritän vain kuunnella ja antaa kekusteluapua silloin kun läheiseni ottaa asian esille. Tämä asia on vaan nyt tullut lähes joka kohtaamisessamme esille hänen aloitteestaan, joten kyllä se varmaan häntä ahdistaa. Ehkäpä juuri kuunteleminen on parasta mitä voin tehdä,  neuvojaksi minusta ei ole enkä edes oikein uskalla.

AP, ei empatiakyvyttömyys tee ihmisestä automaattisesti kusipäätä. Uskon, että ystäväsi liitossa on ongelmia, mutta ne eivät väistämättä johdu tuosta ominaisuudesta.

Mun mieheni ei ole kovin empaattinen. Ei hän tunnista heti toisten tunteita tai käytää aikaa miettien ystäviensä ja läheistensä sisimpiä tuntoja. Silti saan häneltä tukea ja lohdutusta tarvitessani, kun kerron sen hänelle.

Kun haluan ihmissuhdepohdintaa ja vellomista, kuulla spontaanisti "Voi pikku sinua, ihan kauheeta", puhun muille. Mieheltäni saan aikaa ja kuuntelemista, usein ratkaisuehdotuksia ongelmiini. En koe tätä ongelmana. MIeheni on ihana, minulle täydellinen ja yhteiselämämme on onnellista.

Sarkasmi ja kontrollifriikkeys ovat toinen asia, en väitä, että ystäväsi miehessä ei olisi mitään vikaa. On kurjaa, että ystäväsi on väsynyt. KOrostan vain sitä, että empatiakyvyt eivät ole väistämättä ongelman ydin.

AP,

kuunteleminen on hyvä. Neuvomiseen ei kannata ryhtyä, vielä vähemmän miehen diagnosointiin. Ystävälläsi on raskasta, mutta sinä et pysty asioita muuttamaan hänen elämässään, kuten taisit itsekin todeta.

Ymmärrän, että tilanne on varmasti sullekin raskas, ystäväsi on sulle tärkeä, hänen on paha olla, etkä oikeastaan voi tehdä asialle mitään. Lisäksi ystävyyssuhteenne on tainnut muuttua ja tässä vaiheessa siinä puhutaan paljon tästä ikävästä asiasta. Juuri nyt ystävyytenne ei taida olla kovin vastavuoroista, mutta se menee ohi.

On aika samantekevää, mistä miehen käytös johtuu. Se, että ystävälläsi on paha olla, on tärkeämpää. Toivottavasti hän itse ymmärtää, että tilanteeseen on tultava muutos, tavalla tai toisella.

Toivon sullekin jaksamista ja hyvää kevättä!

t. 14

Hyvä pointti sinulla, joka mainitsit tuen saamisen ja lohdutuksen, sillä juuri näitä läheiseni ei mieheltään saa, vaikka juuri nyt tarvitsisi vaikeassa työtilanteessan tuollaista tukea ja kannustavaa asennetta. Lähinnä ymmärsin että miehensä painostaa ja hoputtaa ja väheksyy läheiseni työpanosta ja tekemistä. Lisäksi on taloudellisesti miehessä kiinni.ap

kiitos sanoistasi nro 14! aion jatkaa kuuntelijana oloa, ilman neuvoja ja ilman mitään muutakaan liian "asiantuntijana " olemista. Olen vain ystävä. Ja toivon, että ratkaisu muodostuu ystäväni mielessä. Olen aina saanut häneltä tukea kun itselläni on ollut vaikeita aikoja, nyt on minun vuoroni tukea. ap