Mulla ei ole ainuttakaan tosiystävää

Minäkin asun uudella paikkakunnalla ja aina välillä mietin poismuuttoa, vaikka siinä ei taida juuri olla järkeä.Minäkin olin aiemmin menevämpi, mutta nykyään olen paljon kotosalla. KOhta lapset tulevat ikään, jolloin he alkavat ehkä kysellä myös äidin kavereista.Eikä mulla ole mainita kuin se "Anna" ja se "Laura", jotka tapasit joskus pari vuotta sitten...:( ap

Sama täällä. Lapsilukua myöten...

Minne teidän ystävät ovat kadonneet vai eikö niitä koskaan ole ollutkaan? Oletteko yrittäneet aktiivisesti lähestyä ihmisiä?

Sinänsä helpottavaa saada tietää, etten ole yksin. ap

Minä olen perusluonteeltani vähän ujo mutta hyväsydäminen. Viihdyn paljon kotona. Opiskelukaverit jäivät satojen kilometrien päähän. Muutaman kanssa soitellaan ja nähdään kerta tai pari vuodessa. Lapsuudesta mulle ei jäänyt kavereita.

äskeinen oli ap

Vaihtakaa sposteja ja ystävystykää

Kun yritän tutustua tai vähän tutustun johonkin ja pidän häntä mukavana, tämä henkilö alkaa puhua, kuinka hän tekee sitä ja sitä sen ja sen ystävänsä kanssa. Tuntuu, ettei mulla ole keskusteluun mitään annettavaa, kun itse en tee koskaan mitään ystävien kanssa:(

ja taas äskeinen oli ap

Mä olen kuin ap, ujo, mutta hyväsydäminen. Luulen, että ujouteni takia annan nokkavan ensivaikutelman. Ollaan asuttu tällä paikkakunnalla nyt 4v, mutta en edelleenkään tunne täältä kunnolla ketään. Tutustun ihmisiin todella hitaasti, mutta en halua uskoa kuitenkaan, että kaikki olisi vain minun vika.

Kaikki kaverit hävisi, kun meille tuli ensimmäinen lapsi. Oltiin nuoria ja ensimmäisiä meidän kaveripiiristä. Nyt täältä uudelta paikkakunnalta en ole yhtään kaveria saanut.

Minä en ole kotona viihtyvää sorttia ja välillä on hirveän surullinen olo, kun täällä sitä kuitenkin joutuu aina istumaan.

2.