Te joilla on paniikki/ahdistuneisuushäiriö

En ole selvinnyt vaan oppinut jotenkin elämään sen kanssa.

Terapia ei sopinut minulle yhtään...pahensi vain oloa se jatkuva "vatvominen".

Propral käytössä tarvittaessa.

Olen jotenkuten hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 12:00"]

En ole selvinnyt vaan oppinut jotenkin elämään sen kanssa.

Terapia ei sopinut minulle yhtään...pahensi vain oloa se jatkuva "vatvominen".

Propral käytössä tarvittaessa.

Olen jotenkuten hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen.

[/quote]

Aika lailla samat mietteet, myös terapian suhteen. En ole lääkityksellä koska lääkärit ei suotustu määräämaan ainoaa mikä auttaa, eli bentsoja, mistä olen oikeastaan ihan samaa mieltä. Yritän siis pärjätä itseni kanssa. Kuvaavaa mun elämälle on se, että vanhempani päättivät taannoin ryhtyä yllättäen jakamaan perintöä ja sain kuulla että (tyhjänpuoleiselle) tilille tulee parin päivän sisään tuhansia euroja. Näin koko seuraavan yön painajaisia :). Yhdestä asiasta voi olla mun elämässä varma ja se on se, että ikinä ei mihinkään tule "normaaleja" reaktioita...

Käytän fluanxol-nimistä lääkitystä ahdistusta helpottamaan ja ihan rehellisesti sanottuna se siihen myös auttaa erittäin hyvin. Meni monta vuotta ennenkuin löytyi sopiva lääke, mutta tämä on toiminut hyvin ja vaikuttaakin todella nopeasti. Haittapuolena on huimaus, ja välinpitämätön olo, joka iskee joskus.

Olen parantunut, mutta vuosia sitten käytin propralia ja opamoxia tarvittaessa.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 12:16"]

Käytän fluanxol-nimistä lääkitystä ahdistusta helpottamaan ja ihan rehellisesti sanottuna se siihen myös auttaa erittäin hyvin. Meni monta vuotta ennenkuin löytyi sopiva lääke, mutta tämä on toiminut hyvin ja vaikuttaakin todella nopeasti. Haittapuolena on huimaus, ja välinpitämätön olo, joka iskee joskus.

[/quote]

Huh, antipsykootti jota käytetään yleensä skitsofrenian hoitoon, aika kova aina ahdistukseen :-o Tiedän kyllä että nykyään ne helpostikin noita tarjoaa, eivätkä helposti anna bentsoja joita voisi käyttää vain tarvittaessa ja vähemmillä haitoilla.

Itse kärsin nuorempan paniikkihäiriöstä, mutta en onneksi enää. Terapiasta minullakaan ei ollut mitään hyötyä. Kun ei mulla ollut oikeastaan mitään sellaisia ongelmia joita käsitellä, tulipa vaan väilllä ilman mitään syytä niitä kohtauksia. Minulle kokeiltiin SSRI-masennuslääkkeitä mutta niistä tuli tosi huono olo ja jotenkin elämä latistui, enkä halunnut maksaa sitä hintaa kohtausten hienoisesta laimenemisesta. Lopulta sain bentsoja, jotka oli tosi hyvä apu. Ei tarvinnut koko ajan pitää päätä joidenkin psyykenlääkkeiden alaisena vaan niitä pystyi käyttämään vain hätävarana, ottamaan silloin kun on pakko. Enemmän käytinkin niitä tosiaan rauhoittajana, harvoin edes otin mutta oli helpompi kestää kohtaus ilmankin lääkettä kun tiesi että jos oikeasti tulee hätä, lääke auttaa kohta.

Pääsin sitten paniikkihäiriöstä ohi ihan itsekseen, en ole 10 vuoteen tarvinnut mitään lääkkeitä enkä ole kohtauksiakaan saanut.

Mulla on paniikkikohtauksia, mutta ei oikeastaan mitään jatkuvaa ahdistuneisuutta. Paniikkikohtaukset ei myöskään usein liity ahdistukseen, vaan voi tosiaan tulla varsin mukavistakin asioista, jos ne on yllättäviä ja välillä vaikkeivät olisikaan.

Ei ole lääkitystä, kohtaukset tulee kun on tullakseen. On jotain "konsteja", millä niistä selviää, kuten käsien puristaminen, jonkun kovan (keksin tau karkin tms.) pistäminen suuhun jne.

olen oppinut elämään sen kanssa. Esim suuriin kauppakeskuksiin mennessäni mulle voi tulla paniikkikohtaus mut sit meen parkkihalliin istumaan autoon ja hengittelemään vähäks aikaa - kerran tai kaks ja sit pystyn taas olemaan kaupoilla ihan normisti.

Isoissa marketeissa ruokaostoksilla etsin penkin paniikin tullessa ja istun ja yritän rajata näköärsykkeitä katsomalla vaikka jotain tuoteselostetta - ja hengitän syvään ja juttelen itselleni mielessäni "ei oo mitään hätää, en kuole, vaan hyperventiloin, tää menee ohi" ym.

Mulla taas terapia on auttanut tosi paljon, ja tarvittaessa mulla on opamoxit käytössä. Mulla on takana trauma, joka laukaisi nuo paniikkioireilut, traumaterapia on kyllä ollut mulle sopiva juttu.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 12:23"]

Huh, antipsykootti jota käytetään yleensä skitsofrenian hoitoon, aika kova aina ahdistukseen :-o Tiedän kyllä että nykyään ne helpostikin noita tarjoaa, eivätkä helposti anna bentsoja joita voisi käyttää vain tarvittaessa ja vähemmillä haitoilla.[/quote]

Luulisin, että bentsoista on huomattavasti enemmän haittaa, kuin neurolepteistä. Bentsoihin jää koukkuun helposti, ja niiden väärinkäyttö on myös yleistä. Tuo fluanxol on siitä hyvä, että se antaa myös paljon lisäenergiaa, joka useille masentuneille on todellakin tarpeen. Itse ainakin haukottelen ja tuntuu että pitäisi mennä takaisin nukkumaan jo parin tunnin hereillä olon jälkeen, juuri masennuksen vuoksi. Fluanxol auttaa siihen. 

Se pitää paikkansa, että neuroleptejä on alettu käyttämään paljon laajemmin, kuin mikä niiden alkuperäinen tarkoitus on (skitsofrenia). Seroqueliakin määrätään pieninä annoksina otettavaksi unilääkkeiksi jne.

Mulla on ollut paha paniikkihäiriö jo vuosikausia. Syön päivittäin Cipralex 10 mg ja tarvittaessa Propralia (10 mg), jota saa ottaa 1-2 tablettia max. 3 kertaa päivässä. LIsäksi käyn keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Välillä selviän paremmin, välillä huonommin.:( Kovast jännittän ihan kaikkea kodin ulkopuolella tapahtuvaa, kun mulla on niin monista tilanteista "muistoina" paniikkikohtaus. Pienten lasten äitinän vaan voi hautautua kotiin, vaikka koti on mulle turvapaikka. Kerrostaloissa, sairaaloissa, kaupoissa, konserteissa, elokuvissa jne. mun on tosi vaikea olla.Pienissä kaupoissa pystn käymään pikaisesti aamupäivisin. Onneksi meillä on oma piha, jossa lapsilla riittää vielä tekemistä.

Propralia ja erittäin vaikeissa tilanteissa lisäksi Diapam 5 mg. Ovat auttaneet todella paljon, nykyään pärjään jo joissain aiemmin mahdottomilta tuntuneissa tilanteissa kokonaan ilman lääkkeitä. 

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 12:23"]

Huh, antipsykootti jota käytetään yleensä skitsofrenian hoitoon, aika kova aina ahdistukseen :-o Tiedän kyllä että nykyään ne helpostikin noita tarjoaa, eivätkä helposti anna bentsoja joita voisi käyttää vain tarvittaessa ja vähemmillä haitoilla.[/quote]

Kai se riippuu vähän siitä, millaisesta ahdistuksesta on kyse. Jos ihminen kärsii ahdistuskohtauksista päivittäin, ei mikään bentso tule silloin kyllä kyseeseen, koska siihen tulee addiktio ja toleranssi nousee. Tällöin neuroleptit on huomattavasti parempi vaihtoehto, niiden teho kun ei laske, eikä tule myöskään addiktiota. Eri asia onkin, jos kärsii ajottaisesta ahdistuksesta, ja siihen voi jotain täsmälääkettä ottaa, kuten bentsoja.

Mulla on myös auttanut se, että altistaa itsensä kaikille niille tilanteille, jotka aiheuttaa paniikkioireilua. Useissa tilanteissa huomaakin, ettei tässä nyt ollutkaan mitään. Olen käyttänyt myös käänteistä psykologiaa niissä tilanteissa, joissa jännitän. Alan hokemaan itselleni kuinka pelottava ja ahdistava tilanne onkaan, kuinka sydämenpulssi senkun nousee ja käteni vatkaavat kauhusta. Se oikeasti toimii, mulle eräs logoterapeutti antoi tällaisen vinkin.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 12:30"]

Luulisin, että bentsoista on huomattavasti enemmän haittaa, kuin neurolepteistä. Bentsoihin jää koukkuun helposti, ja niiden väärinkäyttö on myös yleistä. 

[/quote]

Väärinkäyttö- ja riippuvuusriski niissä lähes ainoa haitta onkin. Ja sekin ongelma on lähinnä niillä joilla on halua viihteillä. Mulle ainakin psykiatri sanoi että ovat hyviä lääkkeitä ja olisi monelle oikea ratkaisu, mutta kun valitettavasti on niin paljon niitä jotka kinuaa bentsoja ihan muuhun kuin hoidolliseen tarkoitukseen niin niiden kanssa on pakko olla varovainen kenelle määrää. Toleranssiakaan ei kuulemma tule edes päivittäiskäytöstä läheskään kaikille, on potilaita jotka on vaikka unettomuuteen syönyt 10 vuotta samaa pientä annosta jotain bentsoa ilman toleranssia tai muita ongelmia. 

ap:

Olen syönyt vuosiasitten cipralexia jonka lopetin kun tulin uudelleen raskaaksi. Sen jälkeen on ollut sertralin koska imetin. Pääasiassa kaikki on mennyt hyvin ilman kohtauksia, mutta silloin tällöin tulee (ehkä kerran kuussa) ja mietin pitäisikö vaihtaa takaisin cipralexiin kun silloin ei kohtauksia tullut. Vai onkohan niin että joka tapauksessa välillä tulisi.. En viitsisi turhaan lähteä lääkkeen vaihtoon. Josko sitten yrittäisin saada jonkin lääkkeen kohtauksiin, kun näin harvoin niitä tarvitsisin. Cipralexin kanssa oli alkuun propralia, alproxia  busparia kun alku oli kauheaa. Sen jälkeen opamoxia tarvittaessa mutta en sitten tarvinnut ja nekin ovat vanhoja jo.. 

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 12:29"]

olen oppinut elämään sen kanssa. Esim suuriin kauppakeskuksiin mennessäni mulle voi tulla paniikkikohtaus mut sit meen parkkihalliin istumaan autoon ja hengittelemään vähäks aikaa - kerran tai kaks ja sit pystyn taas olemaan kaupoilla ihan normisti.

Isoissa marketeissa ruokaostoksilla etsin penkin paniikin tullessa ja istun ja yritän rajata näköärsykkeitä katsomalla vaikka jotain tuoteselostetta - ja hengitän syvään ja juttelen itselleni mielessäni "ei oo mitään hätää, en kuole, vaan hyperventiloin, tää menee ohi" ym.

[/quote]

Osaatko analysoida, mikä niissa marketeissa on pahinta juuri sinulle? Mikä on se, mitä pelkäät tapahtuvan?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 13:35"]Väärinkäyttö- ja riippuvuusriski niissä lähes ainoa haitta onkin. Ja sekin ongelma on lähinnä niillä joilla on halua viihteillä. Mulle ainakin psykiatri sanoi että ovat hyviä lääkkeitä ja olisi monelle oikea ratkaisu, mutta kun valitettavasti on niin paljon niitä jotka kinuaa bentsoja ihan muuhun kuin hoidolliseen tarkoitukseen niin niiden kanssa on pakko olla varovainen kenelle määrää. Toleranssiakaan ei kuulemma tule edes päivittäiskäytöstä läheskään kaikille, on potilaita jotka on vaikka unettomuuteen syönyt 10 vuotta samaa pientä annosta jotain bentsoa ilman toleranssia tai muita ongelmia. [/quote]

"Läheskään kaikille" tarkoittaa kuitenkin sitä, että suurimmalle osalle tulee addiktio ja toleranssi nousee nopeasti. Neuroleptit on kuitenkin huomattavasti turvallisempi vaihtoehto tähän verrattuna. Kaikissa aivoihin vaikuttavissa lääkkeissä on aina riski jostain, sitä en kiellä. 

Ap, jos sulla tulee noin harvoin kohtauksia, niin oletko varma, että edes tarviit siihen mitään? Ehkä vain annat tulla ja mennä, eli opettele hoitamaan itse?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 12:40"]

Mulla on myös auttanut se, että altistaa itsensä kaikille niille tilanteille, jotka aiheuttaa paniikkioireilua. Useissa tilanteissa huomaakin, ettei tässä nyt ollutkaan mitään. Olen käyttänyt myös käänteistä psykologiaa niissä tilanteissa, joissa jännitän. Alan hokemaan itselleni kuinka pelottava ja ahdistava tilanne onkaan, kuinka sydämenpulssi senkun nousee ja käteni vatkaavat kauhusta. Se oikeasti toimii, mulle eräs logoterapeutti antoi tällaisen vinkin.

[/quote]

Minusta tuntuu, että toisinaan nuo terapeutit eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Liika altistaminen tekee elämästä yhtä h***iä. Ei sitä yksinkertaisesti vain kestä.

Neurolepteihin tulee muuten myös addiktio. Samoin mielialalääkkeisiin. Ei ne sen turvallisempia ole. Se on vaan mietittävä, että mikä riski mihinkin vaivaan ja siihen saatavaan helpotukseen nähden on itse kunkin kohdalla hyväksyttävä.