Te, joilla on miestänne korkeampi koulutus

Ajatusmaailma on tärkein, ei se tutkinto mikä paperilla on.

Mulla on lisensiaatin tutkinto, mies on ylioppilas ja ns. hanttihommissa. Ei haittaa, koska se on kuitenkin vapaa-ajallaan tiedonhaluinen ja fiksu muutenkin.

Meillä tilanne on se että minulla on maisterinkoulutus ja miehelläni se ainoa koulutus joka hänen ammattiinsa valmistaa - ammattiin jota hän rakastaa ja jossa hän on hyvä. Maisterintutkinnolla hän ei ammattiinsa olisi päässyt, koska siihen nyt vain vaaditaan se ihan tietty toinen koulutus.

Ei vaikuta elämäämme yhtään millään lailla. Kysymys ei ole siitä että minä arvostaisin koulutusta ja mieheni ei, tai että minä olisin jotenkin älyllisemmin suuntautunut kuin hän, kysymys on ihan vain siitä mitä kukin halusi tehdä työkseen.

Minulla oli suhteemme alussa korkeampi koulutus eli yliopistotutkinto. Ikäänkuin asiasta ei ollut mitään haittaa. Miestäni asia ilmeisesti kuitenkin häiritsi vaikka hän asian kielsi. Lähinnä naljailua tuli miehen matalasti koulutetuilta sukulaisilta. Asia kehkeytyi niin, että mies sitten haki ja pääsi yliopistoon, valmistui ja myöhemmin myös väitteli. Itse en ole saanut töiden ja lasten ohella väitöskirjaa tehtyä, joten olen nyt sitten vähemmän koulutettu.

Eli luulen, että ulkoa tulleita paineita myös oli eikä niitä kannata väheksyä. Jos itse jo tuossa vaiheessa miettii asiaa niin ilmeisesti itsellekin asia on jonkinlainen ongelma?

Olen maisteri, mutta mieheni ei ole koskaan valmistunut (eikä enää tule valmistumaankaan) Teknilliseltä yliopistolta, jossa opiskeli tavatessamme. Hänen viimeisin tutkintonsa on siis ylioppilastutkinto. Emme ole nähneet tätä ongelmana.

Meillä se ongelma on miehellä, kun ilmeisesti kokee jonkinlaisa alemmuudentunnetta ja paikkaa sitä pilkkaamalla minun tutkintoani.

Muuten ei olisi ongelma, sillä harvemmin tavallisessa arjessa muutenkaan kovin akateemisia keskusteluja harrastetaan, ja kyllä sekä sivistystä että tietoa saa muualtakin kuin kouluissa.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 11:00"]

Olen maisteri, mutta mieheni ei ole koskaan valmistunut (eikä enää tule valmistumaankaan) Teknilliseltä yliopistolta, jossa opiskeli tavatessamme. Hänen viimeisin tutkintonsa on siis ylioppilastutkinto. Emme ole nähneet tätä ongelmana.

[/quote]

Mielestäni tässä on kyse vähän eri asiasta. Onhan se eri tilanne, jos on periaatteessa käynyt koulun, mutta vain valmistuminen on jäänyt, kuin se ettei ole mihinkään kouluun koskaan hakenutkaan. Ei se paperilla oleva tutkinto ole tärkeä, vaan se että on edes yrittänyt ja saanut jotain aikaiseksi kertoo, että ihminen on jollain lailla älyllisesti suuntautunut.

AP

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 10:38"]

Kuinka suuri koulutuseronne on, ja vaikuttaako se suhteeseenne mitenkään?

Harkitsen suhdetta miehen kanssa, joka on suorittanut peruskoulun jälkeen vain yhden tutkinnon aikuiskoulutuskeskuksessa, ja mietin tuleeko asiasta pitemmän päälle ongelmia (tarkoitan mahdollisia eroja ajattelutavoissa ja yleissivistyksessä). Minulla on plakkarissa sekä amk- että yliopistotutkinto.

Vakuutan, etten pidä korkeammin koulutettuja mitenkään parempina ihmisinä, mutta uskon että esim. noissa ajatusmaailmoissa voi sen myötä olla paljon eroja.

[/quote]

Ensimmäisessä avioliitossa minulla oli akateeminen koulutus (maisteri) ja mies ammattikoulun käynyt yrittäjä. Ei ongelmia asian suhteen.

Nykyisessä liitossani olen yhä maisteri (toiseenkin otteeseen) ja miehellä ammattikorkeakoulutus. Ei vaikuta mitenkään.

Minä olen maisteri, mieheni on käynyt ammattikoulun. Täytyy myöntää, että yleissivistyksessämme on eroja ja monesti huomaan selittäväni hänelle jotain asioita, jotka jo lukiossa opitaan. Se ei kuitenkaan häiritse meitä. Akateemisia keskusteluja pääsen käymään työtovereitteni kanssa, kotona on sitten ihan muut jutut. Mieheni tietää paljon sellaisista aihepiireistä, joista minulla ei ole mitään käsitystä, joten ihan yhtä hyvin hän voisi ajatella, että on nainut ihan pääjalkaisen olion. Hän sitten selittää niitä asoita minulle. Minä olen teoreettinen ihminen, hän on käytännön ihminen. Onnellisuuden, hyvinvoinnin ja toisen huomioon ottamisen kannalta koulutustasolla ei ole mitään tekemistä. Hän on hellä ja hyväsydäminen mies ja maailman paras isä lapsellemme.

Mä olen tohtori, mieheni amis. Ajatusmaailmoissamme on eroja, jotka meidän mielestämme ovat mielenkiintoisia.

Minä olen lisuri ja mieheni maisteri. Tuolla koulutuserolla ei ole mitään merkitystä, koska meillä on samantasoiset työpaikat.

Mieheni amis, minä maisteri.

Alettiin seurustella jo, kun olimme lukiossa ja amiksessa. Eli yhtä matkaa ollaan teinistä kuljettu, mikä vaikuttanee molempien ajatusmaailmoiden kehittymiseen samansuuntaiseksi. Onneksi siis näin käynyt, olisihan ne voineet kasvaa erilleenkin, koulutuksista riippumatta tai riippuen.

On kyllä myönnettävä, että miehelläni on enemmän sosiaalista älyä sekä parempi yleissivistys. mun ala on kuitenkin tosi spesifi kemiaan liittyvä. tiedän yhdestä pienestä asiasta paljon, mutta maailmasta ja yhteiskunnasta jne jne hävettävän vähän. eli meillä minä olen se, joka joutuu noloilemaan tyhmyydellään, he. Onneksi mies ei mua häpeä. :)