Lue keskustelun säännöt.
Isompi sisarus hysteerinen vauvan kanssa, missä vika???
07.04.2013 |
Meillä eskarilainen isompi sisarus ja huolehtii kovasti meidän vauvasta joka harjoittelee nousemista juuri nyt. Ei olla velvoitettu hoitamaan kuin esim. leikkimään vauvan kanssa viltillä sen aikaa kun käyn vessassa (isolle hädälle otan mukaan). Isompi on päättänyt nyt mikä on sopiva korkeus mihin asti vauva saa kiivetä ja sitten hän puuttuu tilanteeseen eli ei anna nousta seisomaan asti.
Vauva on muksahtanut muutaman kerran kun on noussut seisomaan ja silloin isompi sai hysteerisen itkukohtauksen. Kukaan ei ole ikinä syyttänyt isompaa siitä että olisi aiheuttanut vauvalle mitään ja yhden kerran kun heitti vahingossa lelulla vauvaa päähän, ei suututtu silloinkaan vaan sanottiin että vahinkohan se oli, ei haittaa mutta enää ei heitellä siinä huoneessa missä vauva on. Jos vauva kaatuu, isompi itku tulee eskarilaiselta ja sitten vauva sylissä hämmentyneenä menen lohduttamaan isompaa että katso nyt ei käynyt mitään.
Samoin jos sanomme että anna nyt vauvan harjoitella rauhassa, lapsi saattaa oikein suuttua kun me ei välitetä siitä että vauvaa saattaa sattua. On kerrottu että kaatuminen kuuluu osana harjoitteluun ja ettei ilman kaatumista opi että miten seistään kaatumatta.
Neuvoja? Varaan kai aikaa pian neuvolaan.
Lisään vielä että muuten tuntuvat olevan kuin paita ja peppu nämä sisarukset, vauva ja isompi leikkivät usein yhdessä ja vauva aina hakeutuukin isomman huoneeseen katsomaan olisiko leikkikaveria siellä. Kuitenkaan vastuuta ei ole sälytetty hänelle.
Muutenkin on oikein reipas isompi sisarus ja luotettava. Ollaan oltu vähän huolissamme tuosta stressistä mikä isommalla tuntuu olevan vauvan hyvinvoinnista.
Kommentit (2)
Isomman kanssa puuhataan paljon yhdessä, sekä minä että isänsä kun jaamme hoitovastuun lapsista aika tasan ja pidämme huolen myös kahdenkeskisestä ajasta lasten kanssa.
Eskarilaisen ollessa kyseessä, on myös paljon siellä eskarissa (4h/päivä). Ollaan sanottu usein että kyllä me huolehditaan ettei vauvan käy mitenkään ja että me ollaan vauvan äiti ja isä, eli me päätetään myös kuinka korkealle vauva saa kiivetä eikä isompi.
Kiitos vastauksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se äidinrakkaus... Eli isompi kokee nyt suojellun tarvetta eikä osaa käsitellä näitä isoja rakkaudentunteitaan. Menetyksen pelko on niin suuri.
Suosittelen, että keksitte isommalle myös isompien puuhaa, ja kotonaoloaikana ei pääasiassa edes vauvaa hoitele. Näin pienempi saa rauhassa harjoitella niitä seisomis- ja kävely-yrityksiään ja kun onnistuu, niin isompi näkee, että ei käynyt kuinkaan. Paljon omia juttuja vaikka toisen vanhemman kanssa jne. Isompi tarvitsee tunteen, että te vanhemmat osaatte hoitaa vauvan eikä hänen tarvitse huolehtia.
Voisiko ehkä olla myös sellaista tukahdutettua kateutta, jossa mielessään toivoo vauvalle jotain pahaa ja pelästyy, kun näin melkein tapahtuu ja tuntee syyllisyyttä? Sisarkateus on isommille lapsille hyvin vaiettu juttu, jota eivät välttämättä kykene mitenkään näyttämään ja käsittelemään. Tähänkin siis auttaa se vanhemman huomio häneen ja sitä kautta osoitus, että vauva pärjää ilman häntäkin ja hän ilman vauvaa.