Tapasin elämän murjoman miehen

Poltin aamutupakan ennen töihin menoa suomalaisittain ison kaupungin rautatieaseman liepeillä. Samassa paikassa minulta pummataan koko ajan tupakkaa ja rahaa ja kieltäydyn aina. Saan tietenkin haistattelut päälle.

Tulipahan erittäin paskaisissa vaatteissa oleva mies ja pyysi tupakkaa kohteliaasti. Ei röyhkeästi, kuten aina kaikki muut. Olin jo sanomassa ei.

Oli jotenkin pakko kaivaa laukkua ja antaa, vaikka ei ilolla. Tuossa miehessä oli jotakin, etten voinut kieltäytyä.

Vaihdoimme pari sanaa. Sellaisia, kuin vaikka työkaverit keskenään. Erittäin älykkäältä vaikutti tuo mies. Jotenkin sen miehen katse ja puhe sai ajattelemaan jotain...

Hänellä oli varmaan juomat loppu tai sitten hän oli valinnut elämäntavan, jossa asuntoa ja rahaa ei ole. Jäin miettimään.

Epäluuloinen Elli