Lue keskustelun säännöt.
Teini kysyy apua...
06.04.2013 |
Eli olen 14v tyttö. Eli LAPSI. Mutta vanhemmat hokevat koko ajan, että olen aikuinen, jos meillä on riita. Tämä sattuu, koska mun lapsuus oli paska. Vanhemmat huusi koko ajan, ja mun kanssa leikittiin harvoin. Mulla on laatikko omassa huoneessa, jossa pidän lapsuuden tavaroita, ja avaan sen laatikon joskus, yritän saada hyviä muistoja.
Mulla ei ole kunnollisia kavereita. Mun kanssa ollaan sen takia, että teen lähes mitä kaverit haluu, jos ne sanoo, et merkitsen niille jotain. Annan niille rahaa jne. Mun kanssa ollaan usein myöskin sen takia, että juon ja poltan. Näin teen vaan sen takia, että pääsisin hetkeksi maan pinnalta pois. Eilenkin kaveri pölli kännykän ja kännissä soitteli kaikille :( Myöskin nauro mulle, kun itkin humalassa ja sano, et mun pitää tappaa itteni.
Mun paras ystävä on mun veli. Mä rakastan häntä yli kaiken, vaikka onkin paljon nuorempi.
Koulu sujuu okei, ei mitenkään ihmeellisesti. Itsetunto paskana. Haukun suureen ääneen itseäni tyhmäksi, rumaksi, turhaksi jne. Kaikki saman ikäiset on fiksuja, ja kun en itse ole, niin en pysty keskustelemaan muiden kanssa kunnolla :(
Ja tää nyt on ihan säälittävyyden huippu, että tulen tänne tällaiselle aika töykeälle palstalle kirjoittelemaan, mutta haluisin vaan joltakin kuulla jotain tyyliin "kyllä sä kestät" tai niin... Voiko joku vastata edes jotain? Ihan sama sitten, että huudatko provoa vai et, koska sitä näyttää olevan jokaisessa aloituksessa...
Kommentit (11)
Jos vanhempasi ovat laiminlyöneet huolenpitovastuunsa, on se rikos. Lapselle kuuluu turvallinen ja onnellinen lapsuus. http://www.unicef.fi/LOS_lyhyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna lopettaisin rahan antamisen. Ei ole hyvä syy olla kaveri.
Muuhun voin sanoa, että tuo ikä vain on yhtä helvettiä ja elämä paranee, kun ikää tulee lisää. Itse olisin voinut skipata koko iän ja silloin tuntui, että kaikki hajoaa käsiin. Mutta kyllä se siitä muuttui paremmaksi, jopa ihanaksi. :) Ei varmasti lohduta tällä hetkellä, mutta kyllä sitä valoa sun elämään vielä tulee.
Jos ei ole kunnollisia kavereita niin aina voi yrittää vaihtaa koulua jos paikkakunnalla on mahdollista. Muuten menet vain eri lukioon tai ammattikouluun, kuin muut koulustasi. Jonkun harrastuksen kautta voisi löytyä samankaltaisia kavereita? Ja aloitat uudelta pohjalta, eli et anna rahaa ja tarjoa kavereille vaan olet ihan vain sinä. :)
Oletko sä mun serkku Espoosta.Hei,olet jo aikuinen.Grow up!
Lopeta se viinan juonti ja tupakointi senkin kakara.
mulla on samanikänen tyttö ja sais korvillensa jois tai polttaisin
Oletko puhunut elämästäsi koulukuraattorille tai koulupsykologille?
Olet aivan oikeassa siinä, että ole lapsi. Täysi-ikäiseksi tullaan vasta 18-vuotiaana. Heitäkään en kutsuisi täysin aikuisiksi, vaikka omasta elämästään ovatkin oikeudellisesti siinä iässä vastuussa.
Sanoisin, että lopeta se humalahakuisuus. Ylipäätänsä alkoholi ei tee sinun eli kehittyvä lapsen aivoille hyvää.
Voisitko saada toisia kavereita esim. harrastusten kautta? Tuollainen rahan antaminen jne. ei tee sinulle hyvää.
Lähes jokainen murrosikäinen kokee olevansa rumempi, tyhmempi, turhempi tai muute vain epäkelvompi kuin muut ikäisensä. Lähes jokainen kokee epävarmuutta, häpeää ja nolostelee jotakin asioita. Vaikka nuoruutta mainostetaan elämän parhaaksi ajaksi, niin harvemmalle se sitä on. Ainakaan omasta lähipiiristäni ei kukaan haluaisi vaihtaa keski-ikäisyyttä takaisin nuoruuteen, jos se olisi mahdollista. Tämä siis lohdutuksena Sinulle. Elämästäsi tulee parempaa, nautinnollisempaa ja järkevämpää.
Sinun pitää kuitenkin pitää itsestäsi huolta, jos kukaan muu ei tee. Lopeta se ryyppäys ja yritä saada itsellesi aikuinen, jonka kanssa voisit keskustella. Jos teillä ei ole sitä koulukuraattoria (tai psykologia) niin kuinka olisi terkkari tai joku opettaja?
Ei ole yhtään paha asia, jos veljesi on paras ystäväsi. Veljesi tulee todennäköisimmin olemaan ihminen, jonka kanssa Sinulla tulee olemaan elämäsi pisin ihmissuhde. Vaali suhdettasi häneen ja yritä viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa. Yritä siis päästä eroon huonosta kaveripiiristä. Sinun hyväksi käyttäminen satuttaa Sinua, mutta satuttaa myös näitä "kavereita", koska pilaavat sillä omaa moraaliaan.
Et ole yhtään tyhmä kirjoittaessasi tänne. Kaiken järjen mukaan täällä pitäisi olla ainakin muutama äiti (tai isä)-ihminen, joka voisi antaa neuvoja. Ihan varmasti kestät. Hoidat koulusi kunnolla loppuun, hakeudut jatkokoulutukseen. Sen jälkeen pääsetkin itsenäiseen elämään. Vaikeuksia voi tulla myöhemminkin, mutta silloin voit kuitenkin tehdä ne päätöksesi itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 19:35"]
Sinuna lopettaisin rahan antamisen. Ei ole hyvä syy olla kaveri.
Muuhun voin sanoa, että tuo ikä vain on yhtä helvettiä ja elämä paranee, kun ikää tulee lisää. Itse olisin voinut skipata koko iän ja silloin tuntui, että kaikki hajoaa käsiin. Mutta kyllä se siitä muuttui paremmaksi, jopa ihanaksi. :) Ei varmasti lohduta tällä hetkellä, mutta kyllä sitä valoa sun elämään vielä tulee.
[/quote]
Täh?
Aivan upeaa oli tuon ikäisenä: oli kavereita, matkustelin, ostin mopon, koulu meni hyvin jne. eikä ollut huolta huomisesta.
Voi ei ;( Voisitko tosiaan puhua koulukuraattorille tilanteesta? Tai terveydenhoitajalle? Selvästi olet masentunut ja tarvitset apua siihenkin. Myös itsetunto-ongelma on sellainen josta voi päästä yli.
Tarvitsisit päättäväisyyttä, että jaksat eteenpäin elämässä ja saat tilanteesi muuttumaan. Voisitko myös istuttaa vanhempasi pöydän ääreen ja kertoa tuntemuksistasi? Huomiota voit saada ns. kavereilta, mutta tosiystäviä he eivät ole käyttäytymällä noin. Jos annat ihmisten käyttää itseäsi hyväksi, niin itsetuntosi laskee vaan entisestään. Huono huomio ei ole yhtä hyvä kuin ei huomiota ollenkaan.
Halaus ja tsemppiä! Uskomattomat vanhemmat sinulla, jos eivät ota tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 20:13"]
Voi ei ;( Voisitko tosiaan puhua koulukuraattorille tilanteesta? Tai terveydenhoitajalle? Selvästi olet masentunut ja tarvitset apua siihenkin. Myös itsetunto-ongelma on sellainen josta voi päästä yli.
Tarvitsisit päättäväisyyttä, että jaksat eteenpäin elämässä ja saat tilanteesi muuttumaan. Voisitko myös istuttaa vanhempasi pöydän ääreen ja kertoa tuntemuksistasi? Huomiota voit saada ns. kavereilta, mutta tosiystäviä he eivät ole käyttäytymällä noin. Jos annat ihmisten käyttää itseäsi hyväksi, niin itsetuntosi laskee vaan entisestään. Huono huomio ei ole yhtä hyvä kuin ei huomiota ollenkaan.
Halaus ja tsemppiä! Uskomattomat vanhemmat sinulla, jos eivät ota tosissaan.
[/quote]
AP vastaa...
Olen todellakin ajatellut tuota vanhempien kanssa juttelemista, ja olen tehnytkin niin, mutta yleensä he vain väittävät, etteivät ole tehneet mitään ja ovat muka niin syyttömiä kaikkeen. Tää ottaa päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti, kyllä se siitä.
Muistan kun itse olin tuon ikäinen. Minulla oli vain yksi todella hyvä kaveri. Yritin jossain vaiheessa hakea muiden suosiota juuri noilla tavoilla, mutta sitten lopetin, ja vähän kai eristäydyinkin, roikuin tietokoneella vain ja istuin kotona. Vanhemmat tappelivat ja erosivatkin kun olin 15, ja tuntui että olen maailman huonoin, rumin ja tyhmin. Sairastuin masennukseen, jätin parikin koulua kesken ja elämäni jäi jumiin. Vasta täysi-ikäisenä kunnolla parannuin ja pääsin eteenpäin ja kävin koulunkin loppuun ja löysin poikakaverin ja niin edelleen.
Vanhempasi ovat myös vain ihmisiä. Heistä voi tuntua pahalta, jos sanot, että he riitelevät paljon, ja siksi he kieltävät asian ja selittelevät. He tuntevat kyllä syyllisyyttä sinun pahasta olostasi, mutta eivät kenties osaa pukea sitä sanoiksi. Voit yrittää puhua heille vähän eri tyylillä, että miltä sinusta tuntuu, eikä syyttävästi että he pilaavat elämäsi. Ja siihen aikuisuuskommenttiin suosittelen sanomaan takaisin kärkevästi että et muuten ole! Minäkin olen samanikäisenä joutunut muistuttamaan että en ole vielä aikuinen.
Teini-ikä on kaikista vaikeinta aikaa, se on rankkaa, mutta siitäkin selviää. Olet hyvä ja vahva ja kaunis!
Tsemppiä. Tuollaista se on, teini-ikä. Et ole yhtään tyhmempi, rumempi tai säälittävämpi kuin kukaan muu, se on vain tunne. Jos et pysty keskustelemaan vanhempiesi kanssa, niin puhu koulun terveydenhoitajalle tai kuraattorille. Vanhempien riitely on tosi kuluttavaa, ja olisi hyvä, jos voisit puhua kaikista asioistasi jonkun kanssa.