Totaaliyh:t!

Kolmen lapsen totaali yh. Isä ei tapaa lapsiaan ikinä, viranomaisten päätöksellä.

Vapaata viimeisen vuoden aikana työpäivät :)

vanhin lapseni on täysi-ikäinen, joten välillä hän kaitsee sisaruksia. Viimeksi olen ollut vapaalla jalalla joulukuun alussa. Nyt vois olla aka taas...

Kahden totaali yh. Lasten isä ei missään tekemisissä, perustanut uuden perheen ja lapset eivät ole koskaan nähneet sisaruspuoliaan (miehen uudet lapset 5 ja 2 vuotiaat). Korvasi siis vanhan perheen uudella ja unohti meidät täysin. 

Mies teki lähtiessään selväksi, ettei aio olla meidän kanssamme enää missään tekemisissä, uskoin sen ja kun asennoitui siihen, että tästä lähtien on sitten yksin, ei jaksamisen kanssa ole ollut pahemmin ongelmia. Lasten mummi asuu lähellä ja noin kerran kuussa saan vapaan viikonlopun, ja se on kyllä ollut suureksi avuksi. 

Yhden lapsen totaaliyh. Vahingon sattuessa isä ei isäksi halunnut, enkä minä pakottanut. Elatusmaksut maksaa kyllä. Hyvä tukiverkko on, isovanhempia, sukulaisia ja ystäviä sen verran paljon, että hoitaja löytyy tarvittaessa yökyläilyihinkin. Noin kerran kuukaudessa tai kahdessa lapsi yön yli hoidossa. Useamminkin sais, en vaan koe tarvetta

mulla ei omaa aikaa ollenkaan. Töissä kyllä käyn. Lapsen isä ei ole missään tekemisissä ollut lapsensa kanssa. Tyttö on 2.5 Kyllähän sitä toivois, et joskus pääsis tuulettumaan tai edes johonkin ilman lasta.

Pakko jaksaa. Vapaata saan silloin kun lapsi on päiväkodissa ja minä töissä. Silloin olen ilman lasta sekä työmatkat. Olin lapsen kanssa kotona kolme vuotta, joten silloin ei omaa aikaa ollut yhtään.

Alku on varmasti rankkaa jos lapsi on itkuinen yms. Et vois syödä, käydä suihkussa, wc:ssä yms. ilman että lapsi itkee kurkkusuorana. Tee ruokaa valmiiksi pakastimeen annosrasioihin joista voit lämmittää nopeasti. Tosin jos saat lapsen nukkumaan ja aiot syödä se herää mikron ääneen jne. eli jugurtti ja leipä on hyvä vaihtoehto ensimmäiset kuukaudet. Noin puolen vuoden iässä alkaa sitten jo helpottaa itkuisuus.

Olin lapsille totaali-yh jotain kolmen vuoden ajan, kun 2 tytärtäni olivat vielä ihan pieniä. Vaikeaa siinä oli lähinnä ihmisten asenteet. Eivät tajunneet/halunneet ymmärtää, että lapset ovat AINA kanssani, paitsi silloin, kun ovat tarhassa. Duunien kanssa oli ongelmia, kun joskus on tarve iltatyölle (edelleenkin on näin), niin jouduin silloin ottamaan lapset mukaan töihin.

Tuli tunne, että ihmiset kuvittelevat, jotta mulla on jossain komerossa piilossa joku hoitotäti, jonka tarvittaessa voi kaivaa esiin, kun on tarvetta. Toinen asia, mikä isänä ärsytti oli naisten ”neuvomiset”. Kovasti oli naisilla neuvottavaa mulle ja ehdotuksia. Helpotin tilannettani esim. niin, että annoin suuren puutarhani villiintyä kaikessa rauhassa. Niin joku kun tuli kylään, niin oli aivan pakko jotain aukoa, että miksi et tee tolle mitään? Muitakin asioita ihan kylmästi rajasin, että mihin pystyn ja mihin en aikaresurssin puitteissa. Neuvojaa riitti, mutta niin pitkälle kukaan ei mennyt, että olisi AUTTANUT.

Positiivista tässä on RIIPPUMATTOMUUS, ei tartte välittää kenenkään muun mielipiteistä tai haluista. On vain lapset ja minä. Ajan kanssa lasten kasvaessa olemme kehittäneet meille sopivan elämänmallin, jossa huomioidaan tasapuolisesti kaikkien tarpeita. Nyt kuvioon on tunkemassa nainen (siis naisystäväni) ja ei yhtään kiinnostais päästää häntä mitenkään pienlapsiarkemme puolelle. Se on järjestyksessä ja en näe naisesta siellä mitään lisäarvoa minulle tai lapsille. Pikemminkin nainen veisi ”huomionhakuineen” (siis häntä täytyisi huomioida) arjen tasoamme alaspäin. Olen tehnyt selväksi, että tässä vaiheessa arkeemme ei naisella ole mitään asiaa (ja luultavasti ei koskaan)…