Musta pitäisi tulla pappi, mutten tiedä pystynkö sittenkään :/

Oletko kutsumukseltasi kuitenkin pappi-ihminen?

Pitää miettiä mitä oikeasti tahdot ja mikä sopii sinulle. Voisiko joku muu srk-työ sopia paremmin, jos et katso selviytyväsi toimituksista? Minä ymmärrän liikuttumisen, kun itsellä kyyneleet valuu joka toimituksessa, vaikken muuten edes ole uskonnollinen. En voisi itsekään kuvitella olevani pappina tästä syystä (enkä muutenkaan).

Voihan se olla kuitenkin, että toimitukset on eri asia eikä niissä kyyneleet virtaakaan. Siis, kun itse olet suorittamassa toimitusta pappina. Kysele ihmeessä kolleegoilta ja opiskelupaikasta vinkkejä. Ehkä saat rauhan mieleesi jo sillä.

kai teologeille muitakin hommia on. Ja uskon, että kun tekee tuota työkseen, siinä toimii eri tavalla vaikka tunteet olisivatkin pelissä. Työrooli suojaa, kun sen oppii ottamaan käyttöön.

Ehdottomasti olen kutsumusammatissa. Aikaisempi ammattini on hoitaja, ja käsittelin paljon kuolleita, sekä saattohoidin heitä viimeiselle matkalle. Silloinkin kosketti syvästi ihmisten yksinäisyys. Yksin kärsitään kivussa ja kuollaan yksin. Tosin ehdin joskus yöhoitajana ollessani olemaan läsnä viimeiseen hetkeen asti. Kyseessä oli kuitenkin vanhat ihmiset ja lähtö sikäli odotettavissa ja luonnollista. Mutta jos kyseessä olisi lapsi..

Ja sitten vihkitoimitukset. Itkisin varmasti. Onpa paljon iloa papista joka ei saa omalta liikutukseltaan hoidettua tehtäviään, ja esim. kuolemantapauksessa kun pitäisi olla tukena muille. Joo-o.

Onko täällä pappeja? Miten onnistuu toimitukset normaaleissa, saatika traagisissa, tilanteissa?

Harjoittelemalla oppii. Mitä tahansa. Kai teillä on siellä joku opettaja jolta kysyä vinkkejä. 

Varmasti opit kokemuksen myötä ottamaan nuo tilanteet vähemmän tunteellisesti, kaikkeen tottuu. Ja toisaalta, inhimillisten tunteiden näyttäminen ja herkkyys ovat hyviä puolia ihmisessä. Kyllä papillakin saa minun mielestä kyynel vierähtää kunhan toimituksen suorittaminen onnistuu.

Oletko mies vai nainen?

Varmasti opit, kun saat kokemusta. Työ kuin työ alkaa ajan myötä mennä rutiinilla. Siinä on hyvä puoli se kokemus mutta huono puoli se herkkyyden ja aitouden katoaminen.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:36"]

Olen niin älyttömän herkkä, että esim. hautaan siunaamisista ei tulisi mitään, koska itkisin itsekin vuolaasti. Varsinkin jos kyseessä lapsi tai joku traaginen ihmiskohtalo. Luultavasti joutuisin keskeyttämään puheen jatkuvasti.

Eli, vaihdanko alaa?

[/quote]

Selkee trolli, ei kukaan teologian opiskelija kysele noin tyhmää vauva av:llä.

Niin, ei se nyt haittaa tee ollenkaan jos tunteita löytyy. Kunhan ne vain oppisin hallitsemaan. Pahin skenaarioni olisi se, että surevat omaiset joutuisivatkin lohduttamaan surevaa pappia.. Nainen olen.

Ap

Ai siis mitä? Miksei saisi avautua? Tämähän on mielipidepalsta. Ja on täällä pappeja, samoin kuin lääkäreitä, insinöörejä, siivoojia, kokkeja ja vaikka ketä. 

Ap

Miten suhtaudut siihen, että seurakunnissa on niitä aktiivijäseniä, jotka eivät hyväksy naispappeutta.

Oletko kysellyt tätä asiaa naispapeilta, millaisia kokemuksia muilla on noista asioista?

11, minkä sille voi. Jos eivät hyväksy, niin eivät hyväksy. Itse asun pääkaupunkiseudulla, joten uskoisin että täällä on keskimäärin suvaitsevaisempaa meininkiä kuin jossain Pohjanmaalla. Se on vaan hyväksyttävä että kaikki ei hyväksy kaikkea. Kuten ei hyväksynyt transsukupuolista Marja-Siskoa jne.

Ap

Toki koulutuksessa tuohon apua tulee, koskee myös psykologeja ja psykiatreja, kaikkia terapeuttisia ammatteja. Niissä yleensä myös kuuluu pakollisena osioina oma psykologilla tmv. käyntikertoja. Käydään ne omat jutut läpi, ettei sitten niitä uudelleenkerrata, vaan pysytään avunsaajan osassa. Herkkyys ei ole pahasta. Se on hieno asia.

12, olen niin alussa opinnoissani vielä, että en ole ottanut asiaa vielä esille kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa siihen tulee varmasti tilaisuus.

Ap

Oletko ap sama henkilö, joka joskus aiemmin kirjoitteli täällä teologian opiskelun aloittamisesta? Elämä oli ollut hieman... monipuolista aiemmin ja sitten päässyt opiskelemaan teologiaa? Ihan varmasti pärjäät pappina jos tunnet olevasi kutsumusammatissa. Tarvittavat ominaisuudet ja taidot kehittyvät opintojen ja työkokemuksen kautta varmasti.

16, en ole sama, mutta tiedän mitä tarkoitat. Muistan keskustelut.

Ap

Olet ilmeisesti nainen? Vaihda urasuunnitelmia. Itkemisistä tms viis, mutta Jumala vihastuu sinuun jos rupeat papiksi. Pappeutta ei ole tarkoitettu naiselle, joten miksi hakeutuisit väkisin väärään paikkaan, jossa toiminnallasi ei ole siunausta. Naisteologille on kyllä muutakin käyttöä. Itsestäni tuli opettaja, vaikka suuren osan aikuiselämääni olen kyllä ollut kotiäitinä. Se on naisen kutsumus ja nainen pelastuu lastensynnyttämisen kautta. Muitakin kutsumuksia naisella voi toki olla, mutta seurakunnan johtaminen ei kuulu niihin.