Lue keskustelun säännöt.
Ollaan oltu viikko lasten kanssa keskenämme ja mulla on hermo kireellä
01.05.2013 |
Onko tää normaalia ja onko mulla tavallista lyhyempi pinna?
Mut olis kiva kyl jo saada toinenkin aikuinen takaisin kotiin. Vaikka ollaanhan me päivisin töissä ja tarhassa,mut silti! Argh!
Kiitos, piti vaan saada tää sanottua jollekin.
Kommentit (8)
Olen kolmen lapsen totaali yh enkä ymmärrä mitä raskasta siinä on jos on muutaman päivän/illan yksin. Kun ei tässäkään tilanteessa ole mitään ongelmaa. Sori vaan mutta liian vähästä ihmiset valittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:04"]
Olen kolmen lapsen totaali yh enkä ymmärrä mitä raskasta siinä on jos on muutaman päivän/illan yksin. Kun ei tässäkään tilanteessa ole mitään ongelmaa. Sori vaan mutta liian vähästä ihmiset valittavat.
[/quote]
Sama täällä. Kolmen lapsen totaaliyh enkä tosiaan jaksa ymmärtää, miten jollain voi olla rankkaa olla joskus yksin lasten kanssa.
Yks kaveri just narisee fb:ssa kun mies lähtee työreissulle ja on siellä muutaman päivän. Miettii, pyytääkö äitinsä avuksi kotiin kun onhan heillä kaksi lasta, joiden hoidosta ei usko selviävänsä yksin.
Mulla ei kyllä ole mitään ongelmaa olla lasten kanssa. En mä vaan jotenkin käsitä, miten se voi olla jollekin ylivoimaista.
Jos ei ole sivan varma tulevansa toimeen myös yksinhuoltajana, ei lapsia pidä missään tapauksessa hankkia. Eroja sattuu, ja onnellisiakin perheitä voi kohdata sairaus tai muu onnettomuus.
Ei oo ihan tavallista.
Mulla juoksee kotona jaloissa 3 vilkasta poikaa, aika harvoin on hermot kireellä :) Mä itse asiassa oikeestaan vaan nautin, kun on elämää kotona!
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:04"]
Olen kolmen lapsen totaali yh enkä ymmärrä mitä raskasta siinä on jos on muutaman päivän/illan yksin. Kun ei tässäkään tilanteessa ole mitään ongelmaa. Sori vaan mutta liian vähästä ihmiset valittavat.
[/quote]
Mikä on liian vähän kenellekin? Mihin jokainen tottuu. Jos isä häippää lopullisesti kuvioista niin eipä ole muukaun pakko pärjätä ja silloin suurin osa pärjää ja aika kultaa muistot, ettei muka koskaan ole ollutkaan rankkaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tää ole asennekysymys! Toiset on takakireitä jo lähtökohtaisesti, toiset taas odottavat aina kiinnostuneena, mitä päivä eteen tuo :) Maailma on niin monimutkainen, että ihmiset edellyttävät pystyvänsä hallitsemaan täysin edes yhden paikan, yleensä kodin, ja sitten jos näin ei olekaan, friikahdetaan täysillä.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:04"]
Olen kolmen lapsen totaali yh enkä ymmärrä mitä raskasta siinä on jos on muutaman päivän/illan yksin. Kun ei tässäkään tilanteessa ole mitään ongelmaa. Sori vaan mutta liian vähästä ihmiset valittavat.
[/quote]
Mikä on liian vähän kenellekin? Mihin jokainen tottuu. Jos isä häippää lopullisesti kuvioista niin eipä ole muukaun pakko pärjätä ja silloin suurin osa pärjää ja aika kultaa muistot, ettei muka koskaan ole ollutkaan rankkaa ;)
[/quote]
minä olen se joka eron otti. Ei mies. Ja ihan syystä näin tein. Elämä on yllättävän paljon yksinkertaisempaa ja keveämpää yh:na vaikka yksi palkka onkin vähemmän kuin kaksi.
Ei kannata totutella siihen että aina on joku auttamassa. Mitä vaan voi tapahtua.
Mulla on joka päivä! Mies tekee pitkää päivää ja molemmat vuorotöitä. Ei ole omaa eikä yhteistä aikaa. En enää yhtää ihmettele lapsiperheiden eroja näillä tukiverkoilla, olemattomilla siis. Iankaikkista rahallista kituutusta. Kokoajan joku kitisemässä tai sitten pitää tehdä kotitöitä. Kauhulla katson tulevaisuuteen. Nuorempi lapsista on vasta vuoden ja tätäkö tämä elämä on sitten seuraavat 17 vuotta.