Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Uusperheet, joissa lapset kasvaneet täysi-ikäisiksi. Miten tapaamiset, rahallinen tukeminen?

Vierailija
03.02.2013 |

Lapset eivät ole yhteisiämme.



* Koska eivät ole enää halunneet yöpyä etävanhemmallaan?

* Kunnioitetaanko lapsen toivetta?

* Osallistuminen rahallisesti täysi-ikäisen lapsen kuluihin?

* Mihin kuluihin osallistutaan? Kuinka kauan?

* Muuta?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
17.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.02.2013 klo 03:26"]

muutitte yhteen vai aikuistuivatko liittonne aikana??

Meillä siis uusperhe jossa oli 3 kouluikäistä lasta minun ed avioliitosta kun perustimme uuden perheen nykyisen mieheni kanssa. Nuo lapset ovat jo aikaa sitten kasvaneet aikuisiksi ja vain tämä yhteinen kuopus enää kotona.

Etäisä ei ollut kovin auttavainen missään vaiheessa, ei koskaan hakenut lapsia luokseen, ei kustantanut mitään heidän kulujaan (vain minimielarit 130€/kk/lapsi). Lapset kävivät epäsäännöllisesti kerran pari/kk isällään, ei koskaan lomia tms. N 15 vuotiaina eivät enää olleet yön yli, vain kyläilyjä isän luona.

Meillä lapset ovat viihtyneet aina, muuttivat kotoa 19/19/22 vuotiaina kotoa pois mutta edelleenkin käyvät 1-3 kertaa kuukaudessa syömässä tai muuten vain pyörähtävät kotiin moikkaamaan. Monta kertaa viikossa soitellaan.

Kun lähtivät kotoa maksoimme "survival" pakkauksen eli saivat ostaa taloustarvikkeita tms mitä tarvitsivat, osan saivat kotoa (esim ensimmäiset astiat) ja osa oli omia kamoja (omat huonekalut). Jos meillä on ylimääräistä rahaa saatamme kysyä tarvitsevatko vaikka mattoa tai verhoja ja maksamme ostokset.

Noita "tarpeita" on ollut vain pari ensimmäistä vuotta, ovat alusta saakka olleet tosi vahvasti omillaan. Myös opiskelijatyttö joka tekee 2 työtä opiskelun ohessa.

Viimeksi maksettiin lomamatka koko porukalle kuukausi sitten. Kaikilla olisi ollut itselläänkin varaa maksaa tämä mutta annoimme joululahjaksi.

[/quote]

 

Tuo tuntuu niin tutulta.. minulla on aivan samanlainen kokemus.. Omat lapseni eivät vieraiel juurikaan isällään. Isänsä ei auta millään lailla ja jos "auttaa" niin hän pyytää rahat takaisin omilta lapsiltaan. Tää on niin väärin. Meilläkin on uusioperhe ja me olemme ostaneet kaikki ja jopa maksaneet takuuvuokran vanhimmalle lapselleni, kun hän muutti omilleen, isä ei leukaansa loksauttanut mihinkään suuntaan. :(.  Maksoimem myös muutamia muita asumismenoja ja harrastuksen yms... maksoimme myös astoita. Lapseni sanoivat, etteivät halua mennä isälleen, kun aina joutuvat siellä siivoamaan. nuorempi lapseni sanoi "en jaksa kokoajan siivota, kun pitää iskällä aina siivota", Nyt kun he eivät ole moneen kuukauteen siellä käyneet, niin jopa kotona siivous maistuu,,, tosin on jo täysi-ikäinen ja tekee mielellään jopa välillä kotitöitä, kun tekee ne pyytämättä.  Minun nykyinen avomieheni on ihan erilainen kun mun ex-mieheni. Hän maksaa tyttärensä vuokran ja hänelle osti läjän astioita, kun hän muutti opiskelukämppään toiselle paikkakunnalle ja hän osti sängyn ja pöydän. Äitinsä osti/antoi lakanoita yms... He olivat keskenään sovussa sopineet kuka maksaa mitäkin.

Vierailija
2/6 |
03.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutitte yhteen vai aikuistuivatko liittonne aikana??



Meillä siis uusperhe jossa oli 3 kouluikäistä lasta minun ed avioliitosta kun perustimme uuden perheen nykyisen mieheni kanssa. Nuo lapset ovat jo aikaa sitten kasvaneet aikuisiksi ja vain tämä yhteinen kuopus enää kotona.



Etäisä ei ollut kovin auttavainen missään vaiheessa, ei koskaan hakenut lapsia luokseen, ei kustantanut mitään heidän kulujaan (vain minimielarit 130€/kk/lapsi). Lapset kävivät epäsäännöllisesti kerran pari/kk isällään, ei koskaan lomia tms. N 15 vuotiaina eivät enää olleet yön yli, vain kyläilyjä isän luona.



Meillä lapset ovat viihtyneet aina, muuttivat kotoa 19/19/22 vuotiaina kotoa pois mutta edelleenkin käyvät 1-3 kertaa kuukaudessa syömässä tai muuten vain pyörähtävät kotiin moikkaamaan. Monta kertaa viikossa soitellaan.



Kun lähtivät kotoa maksoimme "survival" pakkauksen eli saivat ostaa taloustarvikkeita tms mitä tarvitsivat, osan saivat kotoa (esim ensimmäiset astiat) ja osa oli omia kamoja (omat huonekalut). Jos meillä on ylimääräistä rahaa saatamme kysyä tarvitsevatko vaikka mattoa tai verhoja ja maksamme ostokset.



Noita "tarpeita" on ollut vain pari ensimmäistä vuotta, ovat alusta saakka olleet tosi vahvasti omillaan. Myös opiskelijatyttö joka tekee 2 työtä opiskelun ohessa.



Viimeksi maksettiin lomamatka koko porukalle kuukausi sitten. Kaikilla olisi ollut itselläänkin varaa maksaa tämä mutta annoimme joululahjaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
03.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhempani erosivat, kun olin toisella luokalla koulussa. Aluksi minä ja pari vuotta nuorempi siskoni kävimme isän luona joka toinen viikonloppu + lomilla. Taisi olla yläasteella, kun käynnit harvenivat, kun erityisesti siskolle tuli omia menoja. Lasten toiveet otettiin aina huomioon ikäkautta vastaavasti. Pienenä vanhemmat sopivat, että tänä viikonloppuna isälle, mutta isompana järjestimme menemisemme tai menemättömyytemme itse.



Nyt olen 22. Muutin pois kotoa opiskelemaan kolme vuotta sitten. Käyn molempien vanhempien luona noin kerran kuussa, äidin luona useammin, koska minulle läheinen sisko asuu vielä kotona. Äitini meni pari vuotta sitten uusiin naimisiin itseään varakkaamman miehen kanssa. Koska hän tuli perheeseen minun jo muutettua pois, en osaa ajatella häntä "isäpuolena".



Pienipalkkainen äitini tukisi minua mielellään enemmänkin, mutta olen halunnut elää taloudellisesti mahdollisimman omillani. Pari kertaa vuodessa saatan kysyä sponsorointia johonkin tiettyyn koulukirjaan tai esimerkiksi kodinkoneeseen. Erityisesti silloin, kun muutin pois kotoa, isä ja äiti tukivat minua uuden kodin hankinnoissa (paremiin palkattu isäni kyllä vähemmän).

Vierailija
4/6 |
03.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja asuin pääosin äidillani. Täysi-ikäistyttyäni olin isälläni öitä satunnaisesti, soitin etukäteen sopiiko (aina sopi). Tämä tuntui mukavalta. Itse asiassa muutin isälleni vuodeksi kun olin 19-20 mutta se on toinen juttu. Sitten 20 vuotiaana ja siitä eteenpäin ei ollut enää samanlaisia kyläilyjä vaan suhteemme muuttui aikuisen lapsen ja isän suhteeksi (olemme läheisiä ja käymme edelleen esim. yhdessä leffassa, hiihtämässä ym. olen nyt 34v).

Itse vanhempana tuossa tilanteessa osallistuisin täysi-ikäisen lapsen kuluihin samalla tavoin kuin jos olisin lähivanhempi. Eli: kotona asuvaa lasta voisin avustaa silloin tällöin esim. osallistumalla johonkin hankintaan, JOS lapsi opiskelee. Tuntuisi myös reilulta maksaa pientä summaa lähinvanhemmalle, jos nuori asuu edelleen kotona (mielestäni nuoren on ok asua kotona 20-21 vuotiaaksi, jos haluaa).

Kotoa muuttanutta opiskelevaa lasta voisin avustaa pienellä summalla kuukausittain. Työssäkäyvää omillaan asuvaa voisin auttaa pyydettäessä, jos hän on "pulassa". Vuokratakuun maksaisin, jos pystyisin.

Ehkäpä n. 25-vuotiaalta alkaisin pitää outona, jos tarvitsee vielä säännöllistä tai usein pyydettävää avustusta. Samoin tietysti, jos rahat menevät biletykseen tai pelaamiseen, silloin en antaisi rahaa, syömään saisi tulla aina.

Lapset eivät ole yhteisiämme.

* Koska eivät ole enää halunneet yöpyä etävanhemmallaan?

* Kunnioitetaanko lapsen toivetta?

* Osallistuminen rahallisesti täysi-ikäisen lapsen kuluihin?

* Mihin kuluihin osallistutaan? Kuinka kauan?

* Muuta?

Vierailija
5/6 |
03.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

opiskelevan nuoren kuukausittainen avustuksen suuruus riippuu tietysti omista tuloista, voisi olla 50-200e. Mutta se ei ole mielestäni mikään hyvän vanhemman kriteeri. Ja vanhempien ei tarvitse mielestäni esim. mahdollistaa opiskelijan asumista yksin vuokralla, solu tai kimppakämppä on ihan ok muutamaksi vuodeksi.

ja asuin pääosin äidillani. Täysi-ikäistyttyäni olin isälläni öitä satunnaisesti, soitin etukäteen sopiiko (aina sopi). Tämä tuntui mukavalta. Itse asiassa muutin isälleni vuodeksi kun olin 19-20 mutta se on toinen juttu. Sitten 20 vuotiaana ja siitä eteenpäin ei ollut enää samanlaisia kyläilyjä vaan suhteemme muuttui aikuisen lapsen ja isän suhteeksi (olemme läheisiä ja käymme edelleen esim. yhdessä leffassa, hiihtämässä ym. olen nyt 34v).

Itse vanhempana tuossa tilanteessa osallistuisin täysi-ikäisen lapsen kuluihin samalla tavoin kuin jos olisin lähivanhempi. Eli: kotona asuvaa lasta voisin avustaa silloin tällöin esim. osallistumalla johonkin hankintaan, JOS lapsi opiskelee. Tuntuisi myös reilulta maksaa pientä summaa lähinvanhemmalle, jos nuori asuu edelleen kotona (mielestäni nuoren on ok asua kotona 20-21 vuotiaaksi, jos haluaa).

Kotoa muuttanutta opiskelevaa lasta voisin avustaa pienellä summalla kuukausittain. Työssäkäyvää omillaan asuvaa voisin auttaa pyydettäessä, jos hän on "pulassa". Vuokratakuun maksaisin, jos pystyisin.

Ehkäpä n. 25-vuotiaalta alkaisin pitää outona, jos tarvitsee vielä säännöllistä tai usein pyydettävää avustusta. Samoin tietysti, jos rahat menevät biletykseen tai pelaamiseen, silloin en antaisi rahaa, syömään saisi tulla aina.

Lapset eivät ole yhteisiämme.

* Koska eivät ole enää halunneet yöpyä etävanhemmallaan?

* Kunnioitetaanko lapsen toivetta?

* Osallistuminen rahallisesti täysi-ikäisen lapsen kuluihin?

* Mihin kuluihin osallistutaan? Kuinka kauan?

* Muuta?

Vierailija
6/6 |
03.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset ovat siis teini-iässä ja vanhempia, mutta ei täysi-ikäisiä. Olemme pohtineet näitä tapaamisasioita, kauanko on järkevää vaatia lasta viipymään etävanhemmalla esim. koko viikonlopun kahdesti kuussa.



Samalla pohtineet rahallista tukemista. Meillä ei tulollisesti mahdollisuutta suuriin hankintoihin, mutta jotain voisi alkaa jo nyt kerätä. Autokoulut ainakin ovat iso menoerä tulevaisuudessa, opintojen lisäksi.



ap