Vauvakuume, mitä se on?

ei ole mullakaan koskaan ollut, ihmettelen samaa, ikä 52

Maanisen psykoosin muoto

Esikoisen sain, kun olin 18v ja halusin kamalasti äidiksi. Seuraavaa lasta alettiin yrittää, kun esikoinen oli 2v, koska haluttiin sisarus lapselle. Kävikin niin, että tulla tupsahti kaksoset ja esikoinen on kohta 3v. Päivääkään en ole katunut ja edelleen nautin vanhemmuudesta :) En voisi kuvitella mitään ihanampaa :)

Meillä päädyttiin ensimmäisen koska oli vauvakuume. Sitä on vaikea selittää, sitä jotenkin miettii koko ajan vauvoja. Vauvoja näkee joka paikassa ja vaikka kuinka yrittäisi välttää niin koko ajan tulee mieleen millaista olisi jos olisi vauva. Kuitenkin samalla yrittää järjellä taistella vastaan. Yksi kaveri sanoi, ettei uskonut että sellaista on oikeasti olemassa, kunnes itselle sellainen tuli.

Eka lapseni tein,koska rakastin mieheni,todella rakastin. Nyt olemme eronneet,mutta meillä jäi yhteinen lapsemme.. Tällä hetkellä vauvakuume on "hirveä",en osaa sanoilla kuvailla,en koskaan aiemmin tuntenut tälläistä. Haluan sen lämpöisen kärylen rinnallen ja sylini.

Mulle tuli klassinen vauvakuume. Se on tosiaan rakastumiseen verrattavissa oleva olotila. Koko ajan miettiin vauvoja, ihailee muiden omia, raskaana olevat näyttävät lumoavilta jne. Ja syli tuntuu tyhjältä, kauhea tarve helliä ja pitää sylissä.

Meidän esikoinen tuli vauvakuumeen takia, toinen siksi koska toivottiin kahta lasta ja kolmas olikin sitten ylläri. :D Kaikki yhtä rakkaita silti. Vauvan voi tehdä myös järkiperustein, tiedän yhdenkin äidin joka oli aina ajatellut jäävänsä lapsettomaksi, päättikin sitten miehensä kanssa hankkia yhden ja sitten huomasi että sehän oli ihan mahtavaa ja nyt lapsia on jo kolme. En tiedä yhtäkään äitiä joka ei omaansa rakastaisi mutta ikävä kyllä kai sellaisiakin on? En kyllä suosittelisi lapsen hankintaa jos ei halua, mutta kyllä muukin syy käy kuin vauvakuume, esim. se että haluaa tulla äidiksi ja ottaa vastuun uudesta ihmisestä. Kyllä se rakkaus ja ralastuminen tulee perässä.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 09:35"] En tiedä yhtäkään äitiä joka ei omaansa rakastaisi mutta ikävä kyllä kai sellaisiakin on? 

[/quote]Todennäköisesti tiedät. Kyseessä on vain niin suuri tabuaihe, että siitä ei juuri kukaan halua omalla nimellään puhua. Rakkaus ei tosiaankaan aina "tule perässä", ja on täysin vastuutonta usuttaa ketään lapsenhankintaan sillä perusteella.

Vauvakuume on jotenkin vaaleanpunainen sana, varmaankin verrattavissa rakastumiseen. Vauvat on söpöjä, kaikilla niitä on, vauvat on ihkuja, niitä pitää saada heti ja monta, ja ne pitää pukea söpöihin vaatteisiin ja niille pitää lässyttää jne. Vauvakuume on aika vaarallinen tila, varsinkin, jos ei ole kumppania, tai kumppani ei ole samalla aaltopituudella tästä aiheesta tai sen ajankohtaisuudesta.

Itselläni ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Sen sijaan kolmekymppisenä mulle tuli biologinen halu ja tarve tulla äidiksi. Ei mitään vaaleanpunaista lässysöpöä tunnetta, vaan sellainen tarve. Onneksi mies oli samaa mieltä ja meistä tuli vanhemmat. 

Mulla ei ollut vauvakuumetta ennen lapsen saamista, mutta sen jälkeen on ollut!