Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko olla äitisi iässä samanlainen kun äitisi on nyt?
Kommentit (38)
Joo, voisin olla.:) Erityisen hauskaa olisi, jos minulla olisi yhtä ihana tytär mitä äidilläni. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi olla.
Noh, ei ulkoisesti ole paha, vähän ylipainoa, ei paljoa. Taloudellisestikin pärjää hyvin.
Mutta alkoholia kuluu paljon.
Hän myöskin on mummona epäreilu toisia lapsenlapsia kohtaan. Sanomattakin selvää, että tällä hetkellä minun lapseni kärsivät siitä,että mummu jakaa huomiota heidän serkuilleen ja ei taida edes muistaa minun lapsiani. Tai minua. Minä pidän yhteyttä ja katson, että lapset tapaavat joskus mummoa. (Ei mitään yökyläilyjä).
Itse en halua olla epäreilu mummu.
Äidissäni tai hänen tilanteessaan sen enempää taloudellisesti kuin esimerkiksi emotionaalisesti tai kulttuurisesti tai ammatillisestikaan ei ole mitään vikaa, mutta olemmehan me täysin eri ihmisiä ja meillä on koko elämämme ollut erilaiset tavoitteet ja unelmat. Olemme luoneet uramme aivan eri aloilla, meillä on eri määrä lapsia, jne. Ja kyllä minä haluaisin 20 vuoden kuluttuakin olla minä, enkä äitini.
Tulen todennäköisesti saamaan muutamia äitini nykyisiä terveydellisiä ongelmia, koska ne ovat vahvasti perinnöllisiä. En välttis haluaisi niitä, mittä kun sitä kerran ei voi välttää, niiden kanssa on sit vain elettävä.
Olisin luurankona haudassa, eli en haluaisi.
Todennäköisesti olenkin eli kuollut. Äitini olisi nyt 80 v ja en usko eläväni niin vanhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain kyllä, osittain en.
Haluaisin olla yhtä sitkeä ja peräänantamaton, sekä itsevarma ja yhtä hyvä kokki/leipuri kuin äitini. Haluan myös pysyä huumorintajuisena ja tietyllä tavalla ymmärtäväisenä, kuten hän.
Tahtoisin kuitenkin olla kärsivällisempi ja rennompi, sekä muutenkin vähän positiivisempi luonne. Kaikki nuorten tekoset eivät ole uutta typerää huuhaata ja uusi musiikki ei ole automaattisesti p:tä vain siksi, ettei sitä ole tehty 80-luvulla. Asioista pitää voida keskustella, myös virheistä ja vääryyksistä, ilman että huudetaan ja tuomitaan ennen kuin kumpikin puoli on kuultu ja setvitty.
Jeps. Näin.
Ulkoisesti en tule olemaan samanlainen kuin äitini, olemme jotenkin niin älyttömän eri näköisiä, että joskus oikein ihmetellään, että yleensä olemme äiti ja tytär.:D
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 11:01"]
Ulkoisesti, taloudellisesti yms.
Perusteluja?
[/quote]
En. Äidillä on mt-ongelmia ja hankala luonne. Kärsii monesta muustakin sairaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan, alkoholistipaska, jonka terveys on jo niin ja näin.
ulkoisesti ja henkisesti joo, taloudellisesti menee nyt jo paremmin. aion pysyä varakkaampana, kunnes täytän 75 v. mun äiti on erittäin hyvin ajassa kiinni ja käy avannossa, kuntosalilla yms ja on paremmassa kunnossa kuin moni teini. kroppakin kuin 30-vuotiaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi enkä olisi halunnut minkään ikäisenä olla äitini kaltainen tai tulla sellaiseksi. Marttyyri, omaan napaan tuijottelija, jolle kulissit ovat tärkeämpää kuin todellisuus tai varsinkaan vaikkapa omat lapset.
En! Että voi kuusikymppisenä olla niin pihalla maailman asioista, siis ihan perusasioista, jotka luulisi jokaisen tietävän. Lukee vain Seiskaa, että eipä sieltä tietysti mitään järjellistä tietoa saakaan. Mitään ei harrasta, asuu yksin, ei käy töissä. Muttei ainoiden lapsenlastensakaan (siis näiden minun) kanssa mitään tee. Tottunut aikanaan vain yhteen lapseen, niin meidän neljän lapsen kanssa on täydessä paniikissa koko ajan! Vaikka lapsemme käyttäytyvät hyvin, eivät riehu tai huuda, niin siltikään ei hallitse edes ihan perustilanteita kuten rapuissa kävelyä pienimmän kanssa! En voisi kuvitellakaan, että hän hoitaisi lapsiamme, vaan pelkäisin, että ovatko hengissä kun palaan. Kuitenkin on aivan terve siis, ei sairauksia. Ja koska keskittyy niin täysin omaan pientäkin pienempään elämäänsä, niin ei muista minun tai lastemme asioita, vaan kyselee kerta toisensa jälkeen samoja asioita, kuten "joko se osaa lukea!?", no joo, lukenut jo yli vuoden... Kertoo jatkuvasti televisio-ohjelmien tapahtumia, samoja uudestaan ja uudestaan..Joo, ei kiinnosta, mutta kun sen elämässä ei muuta ole.
Eli en todellakaan halua olla samanlainen. Vaan edelleen elämässä laajemmin kiinni oleva nainen, joka hallitsee tilanteet hössöttämättä ja joka tajuaa, että lastenlasten kanssa kannattaa viettää aikaa jo ihan senkin takia, että pysyy itse virkkuna. Ja jos olen terveenä ja eläkkeellä, niin tarjoutuisin auttamaan. Vaihteluahan se olisi yksinäiseen telkan katsomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan.
Äitini on ollut kuollut jo useamman vuoden.
Ikävä sanoa, mutta en. Äitini on 61v, työelämässä ja ihan hyvin toimeentuleva. Niiltä osin voisinkin haluta olla samassa tilanteessa, mutta muutoin en haluaisi olla kuin hän. On todella huonokuntoinen, ei harrasta mitään liikuntaa, sepelvaltimotauti ollut liki 20v, elää ja pukeutuu kuin vanhukset. Trendikkyys/nuorekkuus ja sellainen elämän kepeisyys on hävinnyt aikaa sitten. Anoppini on 2v nuorempi ja hän on paljon nuorekkaampi.
Mutta valitettavasti olen monessa asiassa kuin äitini, joten eiköhän tuo ole minunkin kohtaloni... Olla 6-kymppisenä kuin 20v vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On 70+, hyvässä kunnossa, aktiivinen hyväntekeväisyystyössä (mm. afgaaninaisten kotouttamsiessa Suomeen) ja käy yhä luennoimassa ammattiasioistaan ympäri maailman eri konferensseissa. on läsnä kaikkien lastensa, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa elämässä. Eli kyllä. tahtoisin itse pystyä samaan hänen iässään.
Taloudellisesti kyllä, on jo eläkkeellä ja asuu mukavasti kanarialla talvet. Fyysisesti en, ei ole koskaan hoitanut kuntoaan joten on ylipainoinen ja vaivoja on.
Ulkonäöllisesti voisin ollakin, äitini on hieman ylipainoinen, mutta muuten ihan ikäisekseen ok näköinen.
Mutta muuten äitini on ihan rapakuntoinen, tämä johtuu pitkälti huonoista elintottumuksista. Tupakoi, juo liikaa olutta, syö yksipuolista ruokaa eikä liiku riittävästi. Yritän pitää itsestäni parempaa huolta etten olisi yhtä huonokuntoinen 6-kymppisenä.
Taloudellinen tilanteeni on jo nyt parempi kuin äidilläni koskaan. Häntä on elämä heitellyt ja häntä on myös vaivannut talousasioissa näköalattomuus. Lainaa on otettu aikoinaan surutta elämiseenkin ja kun terveys petti ja ero isästäni tuli, romahti myös taloudelta pohja. Hänellä on edelleenkin pieneen eläkkeeseensä nähden liikaa velkaa eikä päivittäinen taloudenhoitokaan ole ihan hanskassa. Rahaa menee rahapeleihin, veikkaukseen, olueen, tupakkaan ja muuhun hömppään. Olen ajatellut, että vaikka mitä elämässä sattuisi, niin yritän ainakin välttää ylivelkaantumista, huonoja elämäntapoja ja huonoja miehiä.
En haluaisi olla.
Haluan, että parisuhteeni on tasavertainen myös vuosikymmenten avioliiton jälkeen. Suoraan sanoen, jos puolisoni osoittaa samanlaisia luonteenpiirteitä ja käytösmalleja kuin isäni, hän lentää pihalle kuin leppäkeihäs. En sietäisi mieheltäni sellaista, mitä äitini pakottaa itsensä sietämään.
Aion pitää itsestäni parempaa huolta, vaikka minulla onkin sama mt-ongelma kuin äidilläni. Ihan vain siksi, ettei omien lasteni tarvitsisi aikuisuuden kynnyksellä miettiä, onko äitiä olemassa enää muutaman vuoden päästä.
Aion hoitaa raha-asiat paremmin kuin äitini.
Kaikesta tästä huolimatta äitini on jaetulla ykkössijalla elämäni tärkein ihminen ja ehdottomasti paras ystäväni. Ja todella rakas. Maailman paras äiti.
En haluaisi. Olemme kyllä aivan erilaisia, hän on ehkä enemmän samanlainen siskoni kanssa. Ajattelevat monet asiat negaation kautta.
Ulkoisesti olemme myös erilaisia (toki molemmat hoikkia), hän ei harrasta mitään liikuntaa, ei ole koskaan harrastanut, minä taas kilpailen.
Hyvä ihminen hän on, mutta ei minusta tule samanlasita, sillä emme nytkään ole samanlaisia. Tai hän ei olllut kaltaiseni kolmekymppisenä.
Olisi ihan ok, jos olisin. Ätini on nyt yli 70-vuotias, mutta ei kyllä näytä juurikaan 60-vuotiasta vanhemmalta. Ollut eläkkeellä jo pitkään, saanut nauttia terveistä, aktiivisista eläkepäivistä. Pitää huolta itsestään ja nauttii elämästään. Taloudellisestikin pärjää, kun on tarkka ja huolehtii myös raha-asioistaan.
Mikäs siinä olisi ollessa.
Itse luultavasti olen tuhonnut ulkonäköni ja kroppani jo paljon aikaisemmin ja hyvä jos olen edes elossa..
En todellakaan.
Ulkoisesti: punakka, pöhöttynyt, ylipainoinen, ikäistään ryppyisempi elämäntapojensa vuoksi. Kiitos, mutta ei kiitos.
Taloudellisesti: rahaton, samaa tonnin velkaa jo monta vuotta maksava, miehen siivellä eläjä. Kiitos, mutta ei tätäkään, kiitos.
En siis halusi olla mielenterveydellisistä ongelmista kärsivä alkoholisti, joka ei itse näe omaa tilannettaan, koska ei sitä suostu myöntämään.