Tuska/ahdistus ja kiukku. Huomenna alkaa taas uusi viikko

Ja kiire ja riittämättömyys. En enää kestä sunnuntaisin että pikkuhiljaa yltyvää kiukkua ja väsymystä ( viikonloppuisin en tee töitä kuin hätätapauksessa) kun maanantai aamusta perjantai-iltaan menee töissä noin klo 9-18 vähintään, usein klo19  ja siitä eteenpäin teen mitä jaksan  -töitä olisi vaikka 24/7 mutta siihen en repeä. Viikot menee nopeasti mutta mitä muuta ei ehdi. Kämppä räjähtää viikossa, ateriat on eineksiä ja pienikin juttu (auton rikkoutumisesta jonkun flunssaan) suistaa kaiken raiteiltaan. Ja koskaan ei työt ole hyvin tehty, aina voisi tehdä paremmin ja enemmän. Jos ei valita esimiehet niin alaiset valittaa. Tai toisinpäin. Tai asiakkaat lykkää sellaisia selvitettäviä asioita eteen että yhteenkin menisi täydellä työpäivällä vähintään viikko. Ja niitä on edessä kymmenkunta. Lisää resursseja ei saa, ylitöistä ei makseta ja koko ajan pitäisi tehostaa ja säästää lisää. Sähköposteja ei ehdi lukea ja päivä on tapaamisia liukuhihnalla. Aika usein on luksusta päästä vessaan klo15-18 välillä.

Kuulinko jo että joku kiljuu: vaihda työpaikkaa? Ei ihan niin helppoa kun alalla on hommia Suomessa vähän ja asuntolainaa on paljon. Tuskin saan ikinä itseäni repäistyä irti ilman että tulee irtisanomisilmoitus ja siihen mennee vielä pari vuotta muttei välttämättä pidempään. Joten pieni ääni käskee kestämään siihen asti kuin työpaikka on olemassa.

Se on hienoa että jotkut jaksaa harrastaa ja opiskella ja tehdä vaikka mitä arjen ohessa ja samalla pitävät ihan normaalina että asiantuntija/esimieshommissa töitä pitää tehdä 10-12h/päivä eivätkä käsitä miten joku kehtaa valittaa asiasta. Mutta valitan silti.

Enkä jaksa lisätä liikuntaa päiviini, se mahtuisi aikaan ennen klo8 ja klo21 jälkeen ja joskus haluaisin levätä tai tehdä niitä kotihommia.