Ptäisiköhän tehdä itsemurha? Täytän kohta 40 ja tuleva elämäni

Hei! Kannattaa mennä psykiatrin juttusille, jos itsemurha-ajatukset vaivaavat. Apua on saatavilla ja sitä kannattaa myös ottaa vastaan, ethän turhaan halua kärsiä? Masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin on nykyään tehokkaita ja sivuvaikutuksiltaan vähäisiä lääkkeitä, esimerkiksi neuroleptit ovat tehokkaita masennuksen hoidossa. Erityisesti yhdistettynä esim. musiikki- tai psykoterapiaan tai joissain tapauksissa myös sähköshokkihoitoihin vaikeastakin masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista on mahdollista päästä eroon.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 23:22"]

Hei! Kannattaa mennä psykiatrin juttusille, jos itsemurha-ajatukset vaivaavat. Apua on saatavilla ja sitä kannattaa myös ottaa vastaan, ethän turhaan halua kärsiä? Masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin on nykyään tehokkaita ja sivuvaikutuksiltaan vähäisiä lääkkeitä, esimerkiksi neuroleptit ovat tehokkaita masennuksen hoidossa. Erityisesti yhdistettynä esim. musiikki- tai psykoterapiaan tai joissain tapauksissa myös sähköshokkihoitoihin vaikeastakin masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista on mahdollista päästä eroon.

[/quote]

Eikö sinua lainkaan häiritse jatkuva naisten iän parjaaminen. Että on aika normaaliakin masentua sellaisesta?

Ainoa ratkaisu on vaan tunkea naama täyteen psyykelääkkeitä ja hyväksyä että ikääntyvällä naisella ei ole ihmisarvoa?

ap, täällä vanhempien ihmisten seurassa on paljon rennompaa, vanheminen nöyristää, kun sille ei voi mitään, se on vaan hyväksyttävä, on parempi valita seuransa ikäistensä seurasta ja jättää noi teinit niihin omiin maailmoihinsa. olen yli 50 ja saan sellaista kunnioitusta ja arvostusta esim palvelutilanteissa mitä en saanut nuorempana, olen saanut tästä kovasti itsevarmuutta. koen tämän iän ihan positiivisesti, suuri osa ikätovereista ovat jo seestyneet ja osaavat ajatella asioita fiksummin, sellainen keskusteluseura on niin kannustavaa ja palkitsevaa, terve tuloa vaan tänne kivojen ikäihmisten seuraan. ja unohdat nyt noi synkät ajatukset kokonaan, jookos ystäväni

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 23:37"]

ap, täällä vanhempien ihmisten seurassa on paljon rennompaa, vanheminen nöyristää, kun sille ei voi mitään, se on vaan hyväksyttävä, on parempi valita seuransa ikäistensä seurasta ja jättää noi teinit niihin omiin maailmoihinsa. olen yli 50 ja saan sellaista kunnioitusta ja arvostusta esim palvelutilanteissa mitä en saanut nuorempana, olen saanut tästä kovasti itsevarmuutta. koen tämän iän ihan positiivisesti, suuri osa ikätovereista ovat jo seestyneet ja osaavat ajatella asioita fiksummin, sellainen keskusteluseura on niin kannustavaa ja palkitsevaa, terve tuloa vaan tänne kivojen ikäihmisten seuraan. ja unohdat nyt noi synkät ajatukset kokonaan, jookos ystäväni

[/quote]

Ok, kiitos kivasta viestistä Ainoa vaan, ettei ne mitään teinejä ole jotka noin puhuvat vaan monesti ihan aikuisia ihmisiä, eivät vaan ymmärrä kohta olevansa ihan saman ikäisiä. Se riepoo. Teineiltä (alle 18-v) sen vielä ymmärtääkin, että nelikymppinen on ikäloppu.

Joo, ikäkriisiä pukkaa..ap

Tai mitäs jos vaan lakkaat käymästä tällaisilla turhanpäiväisillä palstoilla (nimittäin mikäli et pysty suodattamaan täältä roskaa ja ottamaan palstailua vain viihteenä)? Aina on ihmisiä, jotka jauhavat paskaa. Netissä anonyymina se on kaikkein helpointa. Itse voit kuitenkin valita asennoitumisesi elämään ja sen, millaisilla ihmisillä ja asenteilla ympäröit itsesi!

Sanoit muuten omassa viestissäsi aina olleesi nuoren näköinen, pieni ja siro ja tyttömäinen. Mielenkiintoista, että kuvasit itseäsi juuri tällaisilla adjektiiveilla. - Mitä sitten, jos joku päivä et enää olekaan? Muuttaako se sinua ihmisenä? Tekeekö se sinusta erilaisen ja eriarvoisen? Voisiko olla niin, että nämä negatiivisesti vanhenemisesta puhuvat viestit osuvat ja uppoavat sinuun siksi, että itsekin pohjimmiltasi ajattelet samoin? Siis että naisen arvo laskee, jos hän levenee tai hänen ihonsa rypistyy? Tai ettei vanheneva nainen voi olla kaunis?

Mitä sitten, jos mies lähtee nuoremman matkaan? Jos miehelle parisuhteen määräävä tekijä on naisen sileä iho, ei hän silloin varmasti kovin fiksu ja syvällinen, sinua aidosti rakastava mies ollut alunperinkään, joten miksi haikailisit hänen peräänsä? Etsi mies, joka rakastaa ihmistä, ei ikää.

Mitä sitten, jos naama rypistyy? Niinhän kuuluu käydä iän karttuessa. Nainen voi silti huolehtia itsestään ja olla häikäisevän kaunis...niin, paitsi ei tietenkään niiden mielestä, joiden mielestä "kaunis" on sama kuin kaksikymppisen näköinen. Mutta miksipä välittäisit tällaisista mielipiteistä? Vanhenemiselle ei kuitenkaan kukaan voi mitään (ja ne, jotka kirurgisesti yrittävät, päätyvät yleensä näyttämään aika kammottavilta, epätodellisilta irvikuvilta, eivät kaksikymppisiltä), asenteilleen sen sijaan voi aika paljonkin!

Minusta iän karttuminen on fantastista. Olen nyt 36-vuotias, enkä todellakaan haluaisi olla kaksikymppinen! Tunnen itseni vuosi vuodelta paremmin. Nuoruuden kipuilut ja epävarmuudet ovat väistyneet ja elämän nautinnot syventyneet. Elämän ja ihmisyyden monipuolisuus on kirkastunut ja näin myös ulkonäön merkitys kaventunut. Itse asiassa kauneuskäsityksenikin ovat rikastuneet: pidän nykyään kauniina paljon monennäköisempiä ja eri ikäisiä ihmisiä! Parisuhteessakin olen nykyään paljon "parempi" kuin nuorempana: olen oppinut kommunikaatiota ja arjen jakamista vuosien varrella, olen fiksumpi ja rohkeampi kumppani ja seksielämäkin on vain parantunut. Ihmettelisinpä, jos mieheni lähtisi parikymppisen itseni kanssa mieluummin treffeille kuin nykyisen itseni kanssa!

Älä, ap, huoli muiden puheista. Työstä vain omaa sisäistä dialogiasi!

Siis automaattisesti ajattelet, että sen täytyy olla mies tai nuorempi nainen, joka kirjoittaa tuollaisia, ja "dissaa"? Eikö sulla käy edes mielen vieressä, että se voikin olla joku itsekin nelikymppinen, törmännyt niihin negatiivisiin asioihin ja katkeroitunut?

t. nelikymppinen kurppa 

Mua piirittää todella komea kolmekymppinen mies. Arvaa hiveleekö se itsetuntoa? Itse päälle 40 ja huomannut että vientiä olisi nyt enemmän kuin koskaan. En koe itseäni vanhaksi ja olen iloinen ja se huomataan myös muiden taholta. Mutta valitettavasti moni mun ikäinen kadottaa huumorintajunsa ja kyynistyy tässä iässä. 

Oletko siis ap sitä mieltä, että jokaisen pitäisi tehdä oman elämänsä valinnat sen perusteella, mitä hän luulee muiden itsestään ja elämästään ajattelevan? 

Olen samaa ikäluokkaa enkä todellakaan ajattele noin. En todellakaan haluaisi olla enää parikymppinen. En halua olla "siro ja tyttömäinen", vaan aikuinen nainen. Ihan vierasta, että tämän ikäiset olisivat jotenkin kateellisia nuoremmille.

Tässä iässähän alkaa olla kaikki hyvin. Lapset saatu ja ehkä jo isoiksi kasvatettu. Koulutettu ja työpaikka saatu ja sitä myötä talous kunnossa. Tässähän voi vain nauttia elämästä. Liikuntasalilla näkee paljon +40 ikäisiä, upeassa kunnossa olevia naisia, joilla tosiaan on aikaa huolehtia itsestään.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 08:01"]

Mua piirittää todella komea kolmekymppinen mies. Arvaa hiveleekö se itsetuntoa? Itse päälle 40 ja huomannut että vientiä olisi nyt enemmän kuin koskaan. En koe itseäni vanhaksi ja olen iloinen ja se huomataan myös muiden taholta. Mutta valitettavasti moni mun ikäinen kadottaa huumorintajunsa ja kyynistyy tässä iässä. 

[/quote]

Niin ja en ole edes pieni ja siro kuten ap, enkä edes ikäistäni nuoremman näköinen ja silti näin. Se asenne, se asenne... :)

Mua alkoi naurattamaan rautsikalla yhtenä päivänä kun näin varusmiehiä. Tajusin, että mulla voisi olla tuon ikäinen poika! Ikää 37v ja toista lasta odottelen. Tämä on hyvä ikä! En tule enää koskaan näyttämään kaksikymppiseltä, mutta voin paremmin kuin silloin. Vaikka hyvää se elämä oli silloinkin. Kaikki se epävarmuus kuului siihen aikaan. Nyt tietää kuka on ja mitä haluaa.

Totta hemmetissä olen ikäloppu kaksvitosten mielestä! Itsekin näin nelikymppiset tuolloin  vanhoina, vaikka sen ikäisiä kavereita olikin. Näin se vain menee :)

EI mua häiritse, mitä joku jossain nettipalstalla kirjoittaa ikäisistäni naisista. Eikä sekään, mitä kirjoitetaan vanhemmista tai nuoremmista naisista. Tämä lienee yksi nelikymppisyyden etuja. Tai sit mulla vaan on tärkeämpiäkin asioita mietittävänä (kuten onkin ja palstailu on sijaistoiminto, jonka avulla välttelen niihin tarttumista ja tyhjennän välillä päätä).

Tottakai joka iässä on hyvät ja  huonot puolensa. MInä esimerkiksi en enää ole ammatillisesti mikään nuori lupaus. Olen pätevä täti. En voi työntää asioita tuonnemmas sillä ajatuksella, että "sitten kun olen iso" näen enemmän vaivaa, otan enemmän riskejä, olen parempi. Minä olen nyt ja olen myös tarpeeksi vanha ymmärtääkseni, että sillä perusteella se tulevaisuuskin rakentuu.

Voi että, ei siitä kannata välittää. Olen itse 44 v ja voin rehellisesti sanoa, että elän ehdottomasti tähän astisen elämäni parasta aikaa. Kun täytin 40 oli pieni ikäkriisi, mutta puolessa vuodessa se meni ohi.

Jos sulla on viisas ja myös iän myötä kypsynyt mies, ei hän lähde minnekään. Miksi ihmeessä lähtisi? Tämähän on aivan ihanaa aikaa; taloudellisesti helpompaa kuin nuorena, on varaa matkustella, käydä ulkona syömässä, vaihtaa  auto. Lapset ovat jo isoja, joten ei ole niin paljon heistä työtä ja viikonloppuaamuisin saa nukkua, öistä nyt puhumattakaan. Seksi on parempaa kuin koskaan, ainakin mun halut on ihan toisella tasolla kuin 20 v sitten. Keski-ikäinen nainen on kumppanina paljon helpompi kuin nuori nainen. Aika suuri osa nuorista naisista pyörii sen parisuhteen ympärillä ja helposti ottaa nokkiinsa jos mies haluaa mennäkin kotona sylikkäin nyhjäämisen sijasta futismatsiin. Tämän ikäisenä ainakin minä ymmärrän, että me olemme kaksi erillistä ihmistä ja meillä on oma elämämme, mutta olemme päättäneet kulkea sen yhdessä. Ja jos vaihtaa vaimon nuorempaan, on helposti taas viettämässä sitä pikkulapsiaikaa. Olihan sekin ihanaa, mutta en jaksaisi uudestaan ja samaa sanoo miehenikin.

Itse asiassa tuntuu kuin elämä olisi muuttunut ihanaksi seikkailuksi viime vuosina. Olen todella ymmärtänyt ja sisäistänyt ajatuksen, että elämä on tässä ja nyt ja siitä on parasta nauttia juuri nyt eikä huomenna! Tällä hetkellä pohdimme ulkomaille muuttoa. Parina viime talvena olemme olleet ulkomailla pari kuukautta ja siitä saimme idean muuttaa kokonaan pois Suomesta. Lapset ovat aivan innoissaan.

Tämän ikäisenä on vielä terve ja hyväkuntoinen ja omassa ja mieheni suvussa on lukuisia esimerkkejä, että vielä oikeasti vanhanakin voi olla hyväkuntoinen ja nauttia elämästä. Appeni on yli 80 v ja oikein himokuntoilija, ei pärjää puolta nuoremmatkaan. Liikunta on hänelle elämän nautinto. Oma pappani taas eli yli 90-vuotiaaksi ja hänen nautintonaan oli läskisoosi ja konjakki!

Mitä merkitystä ulkonäöllä on? Se on niin tyhjänpäiväinen asia kuin olla voi. Se, että on onnellinen on oikeasti tärkeää. Ja onnellinen voi olla olipa minkänäköinen ja ikäinen tahansa. Ihan yhtä hyvin monet nuoret ja kauniit ja ovat todella onnettomia. Päätä olla onnellinen. Sinä päätät omasta mielentilastasi. Tiedän tämän kun olin itse aikoinaan synkästi masentunut, oli ollut tosi kovia asioita elämässä ja uskoin etten ikinä selviä niistä. Sitten ihan vain yhtäkkiä päätin, että alan uskoa ja kuvitella elämäni hyväksi. Mietin pitkän listan hyviä asioita elämässäni ja niitähän löytyi. Sitten aloin aamuisin ajatella normaalin "voi ein" sijaan että "ihanaa kun saan herätä uuteen päivään", koko päivän aina välillä oikein tahallaan hymyilin, etsin jotain kaunista ja hyvää, oli se sitten leppäkerttu tai vastaantuleva herttainen mummo. Parin viikon kuluttua elämäni alkoi oikeasti tuntua kevyemmältä ja paremmalta.

Tsemppiä ap, elämä vaan paranee vuosien myötä, usko pois!