Olen ihan kulahtanut elämääni kyllästynyt paska!

Älä toivo kuolemaa, rakas tuntematon ystävä! Tilanteesi kuulostaa vaikealta - oletko ehkä sairastunut masennukseen siinä kaiken väsyttävän keskellä? Tässä on eräs taho, joka välittää sinusta ja voinnistasi ilman maksua ja vaatimuksia, ota rohkeasti yhteyttä jo tänään! Voimia ja kaikkea hyvää sinulle: toivoa on! http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C871691F974613C2C2257480003C5857?OpenDocument〈=FI

Voi sinua, olet todella vasynyt. Yritan iloita siita mita on, vanilla toimii. Ei kuItenkaan auta Oman ajan tarpeeseen. Hali.

Olet uupunut. Hae itsellesi apua.

Voimia!!

tässä toinen samanlainen melkein, sillä erolla että täällä alkaa aurinko jo paistamaan ja on kämppää saatu jo vähän raivattua ja minullakin on 3 lasta(+mies). Mistä päin olet? Minulla on myös vaatteita ihan ehjiä ja nättejä jota voisin antaa jos koko ois sulle sopiva ja muuten niistä tykkäisit:-) Jos asut täälläpäin missä minä niin tarjoan sulle kahvit, en viitsi mun tietoja tänne laittaa mutta jos kiinnostaa niin laitappa AP viestiä  tänne. Auttaisin sinua mielelläni.

Ap ajattele! Sä hoidat kolme lasta yksin. Jotkut ei pysty hoitamaan ja huoltamaan ees yhtä lasta. Ja tää ei ehkä lohduta kauheesti tällä hetkellä, mutta lapsetkin kasvavat. Ja kämppä vaikka oiskin sotkuinen niin mitä väliä? Sä sentään yrität siivota. 

Hullua kyllä, mulla käy kateeksi AP:ta, niistä lapsista. Minä olen myös kulahtanut elämääni kyllästynyt paska, mutta lapseton sellainen, ja liian vanha jo lapsia samaankaan. Elämä tuntuu yksinäisenä ja lapsettomana kovin tarkoituksettomalta, enkä osaa iloita siitäkään että periaatteessa mulla olisi niin aikaa kuin rahaa tehdä ihan mitä haluan. En vaan halua mitään, kaikki tuntuu turhalta.

Ei tätä elämää kannata hukata siihen, että pitää yltää jos jonkinlaisiin suorituksiin joidenkin älyttömien "pitää olla"-normien takia. Voi olla epämuodikas ja koti sekaisin. Se on ihan ok! Ei elämä saa olla kuin suoritus, jota toiset sivusta arvostelevat. Ap, käsi sydämelle, haittaako sinua itseäsi kodin sekaisuus tai oma muodittomuutesi jne? Vai onko se sitä, ettet yllä ulkoa tulleisiin normeihin. Mikä voisi ilahduttaa sinua, tee se... osta itsellesi jotain hyvää jätskiä ja katso elokuva telkkarista kun lapset nukkuvat. Menkää jonnekin lasten kanssa, koska sinä haluat sinne. Kun lämpenee kohta, menkää rannalle, puistoon, metsäretkelle, ei lasten vaan sinun takiasi. Osta marketista ruokaostoksia tehdessäsi joku uusi t-paita, no joo, ei huippumuotia, mutta pieni piristys. Tai hiusväri tai huulipuna. Katsoisiko joku lapsia ja menisit jalkahoitoon tai hierontaan? Panosta itseesi vaikkei huvittaisikaan. Ole itsellesi armollinen. Yritä nauraa vaikka väkisin, hymyile nyt vaikka väkisin, se tuottaa onnellisuushormonia.

Mun on kyllä vaikea tuntea myötätuntoa. Tuliko oikeasti yllätyksenä, että pienten lasten hoitaminen on hyvin stressaavaa? Olet kuitenkin niitä kolme tehnyt. Varmaan jossakin vaiheessa tuli mietittyä, millaisiin uhrauksiin olet valmis ja millaisia riskejä haluat ottaa, kun panoksena on oma onnellisuutesi.

Jos sinulla on kuolemaan tai itsesi vahingoittamiseen liittyviä ajatuksia, ota kiireesti yhteyttä kuntasi mielenterveyspalveluihin.

Ap mistä päin oot? Jos hankkisit vaikka uusia ystäviä :) Voisin alkaa ystäväksesi jos olet täältä päin :)? 

? 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka vaivaavat päätään tälläisillä ongelmilla. Mitä sitten, vaikket jaksaisi itsestäsi pitää huolta? Tuollaiset olotilat ja saamattomuudet ovat kausittaisia ja menevät kyllä ohi. Surkuttelemalla ja valittamalla et saa kuin huonomman olon. Jokainen meistä käy läpi viikkoja, jopa kuukausia jolloin kaikki vaan junnaa paikallaan, eikä mistään saa otetta. Täysin normaalia.

Saat mun sympatiani.. kuulostat väsyneeltä. Eikö mitään mahiksia saada lasten hoitoon apua mistään? 

Saat multa myötätuntoa ja voimahalauksia! Miten voisit saada arkeesi helpotusta, onko ystäviä, tuttavia, sukulaisia, joille voisit suoraan sanoa, että nyt apu olisi tarpeen? tai neuvolan kautta! Voimia, tulee parempiakin aikoja. 

Hei ap.

Iloitsen siitä, miten monelta ihmiseltä sait aidon kuuloista myötätuntoa.

Myötätunnon lisäksi mielestäni tarvitset lääkäriä. Univaikeudet, elämänhalun katoaminen ja muut kertomasi tuntemukset ovat mm. masennuksen oireita. Masennusta voidaan hyvin hoitaa lääkkeillä, keskusteluavulla ja näiden yhdistelmällä.

Älä 'usko' sisäistä ääntäsi joka latistaa sinua vaan usko sitä puolta itsestäsi, joka toivoo parempaa elämää; varaa aika lääkäriin ja ala hoitaa itseäsi. Niin lasten kuin ihan oman arvokkaan, ainutkertaisen elämäsi takia.

Jos et pahastu, toivotan siunausta.

Kirkkosisko