dysfasia lasten vanhemmat

Milloin lapsellanne todettiin dysfasia?

* jaa-a, mistähän laskisin tuon toteamisen alkaneeksi...

2 v tienoilla aloin ihmetellä, että jotakin " outoa" tuossa puheessa on, ja n. vuosi sitten kävimme 1. kerran (yksityisesti) foniatrilla, jossa foniatri totesi, että " jotakin poikkeavaa on..." ja epäili jo dysfasiaa, tosin lieväasteista. Poika on nyt 3 v 5 kk, ja 1 kk sitten saimme diagnoosin, kun oli audiofoniatrisella osastojaksolla tutkimuksissa.



Miten se ilmeni?

* mm. näitä itse olen huomannut:

-oppii sanan, mutta sana " kääntyy" toiseen muotoon (äännettynä)

(esim. sataa--> tasaa)

-monesta sanasta puuttuu ensimmäinen kirjain (mm. velli--elli, maito--aito, jne.)

-unohtaa paljon jo oppimiaan sanoja

-sanojen tavut vaihtavat paikkaa

-ei muista/ymmärrä pitkiä ohjeita (mm. jos sanon:" tuo sukat, lapaset, hattu..." , niin muistaa niistä yhden-kaksi, tai viestistä menee perille vain osa.



Milloin lapsenne oppi puhumaan?

*ensimmäiset sanat tulivat jo n. 10 kk iässä, sanat lisääntyivät kohti kahta vuotta ihan ok, mutta 1 v 7 kk iässä tuli selkeää taantumaa.

Tosin tuolloin syntyi myös hänen pikkuveljensä, joten saattoi olla paljolti tuostakin johtuvaa taantumaa. Mutta taantuma ei palautunut " odotetussa" ajassa.



Muuta:

*meillä tuntuu ainakin hyvin pitkälti, että poika ymmärtää puhetta huomattavasti enemmän kuin mitä pystyy sanomaan. Lääkärit väittävät, että hänellä olisi laaja-alaisia ymmärtämisenkin ongelmia, mutta tähän en kyllä yhdy, ainakaan täysin.

" Arkipuhetta" ymmärtää mielestäni aivan normaalisti.

Ja meidän poikamme on muutoin mielestäni kehittynyt ok, mutta esim. kuivaksi opetteleminen on ollut yhtä taistoa, ja poika on edelleen 24 h vaipoissa (ei halua olla ilman vaippaa), enkä ota asiasta stressiä. Varmasti aikanaan oppii kuivaksi, kunhan on kypsä siihen opettelemaan.

On sosiaalinen, iloinen, kiltti (suurimman osan ajasta :) ) ja herttainen poika kaikkinensa, ja vaikka tuo osittainen puhumattomuus huolestuttaakin, niin silmissäni ja sydämmessäni hän on täydellinen ja ihana poikamme :)

Ei siis vaikuta hänen viehättävyyteensä mitenkään.

Positiivisin mielin olen sikäli, että kuntoutusta tulee saamaan, ja paljon ollaan tehty hänen vuoksensa ns. avustavaa työtä, ja tullaan jatkossakin tekemään. Joissakin paikoissa ihmiset ihmettelevät ja päivittelevät, että " eikö puhu tuon enempää?" , mutta jossakin määrin olen oppinut laskemaan toisesta sisään ja toisesta ulos.

Kotona meillä on kannustava ja rakastava ilmapiiri, ja hän saa kotona olla juuri se oma itsensä (toki muuallakin), ja tulee hyväksytyksi ja hellityksi aivan kuten pikkuveljensä (1 v 10 kk) tai isosiskonsakin (15 v)



En osaa muuta sanoa, kun että kannattaa tutkituttaa sikäli kun asia mieltä vaivaa, loppuu epätietoisuus ja saa apua/tukea asiaan.

Toki jokainen lapsi on yksilönsä, ja voi olla, että esim. lapsesi vaan alkaa juttelemaan ns. keskivertoa myöhemmin, mutta mielummin tutkii (vaikka sitten turhaan), kun jättää tutkimatta (jos vaikka syytä sitten olisikin).

Ei ole maailman loppu, vaikka diagnoosin kuuleminen ei kieltämättä järin miellyttäväkään ollut.

Loppui pähkäilyt ja miettimiset, ja nyt positiivisin mielin kohti tulevaa, nauttien tästäkin hetkestä :)

Kaikkea hyvää perheellenne toivotellen Muumimamma :)

että tuota dysfasiaahan on kolmea " luokkaa" :

lieväasteista, keskivaikeaa ja vaikeaa.

Meidän pojallamme se on keskivaikea-vaikea, mutta saattaa muuttua kuntoutuksen myötä vielä.

Milloin lapsellanne todettiin dysfasia?



poika sai dysfasia diagnoosin 4-vuotiaana



Miten se ilmeni?



puheen ymmärtämisessä oli häikkää ja sen vuoksi sai hirveitä raivareita.

puhe oli epäselvää , puihui vain sanoilla ja lauseita ei tullut.











Milloin lapsenne oppi puhumaan?



ensimmäiset sanat tulivat 10kk ikäisenä , mutta jäivät pois kokonaan kun lähti kävelemään 1v3kk ikäisenä...palautui takaisin 2vuotiaana , mutta epäselvänä.



oikeastaan nyt voin sanoa että poika on oppinut kunnolla puhumaan ja ikää on 5-vuotta. eli ymmärtämisen puolella tapahtunut huikea muutos, ja kaikki menee jo perille, nyt puhua pälpättää oikein mainiosti.

alkaa jo olla samanikäisten tasolla tuo puhe...





Muuta:



poikamme on hyvin sosiaalinen viihtyy kavereiden kanssa leikkien. olen huomannut että poika on hiljainen kaveriseurassa ja antaa kavereiden " ohjata" leikkiä ja kuuntelee tarkasti mitä muut sanoo ja tekee ja leikkii mukana.

poika on myös todella kiltti, ei ole koskaan haastanut riitaa kavereille, mutta osaa antaa takaisin jos joku häntä kiusaa =)



pojallamme on tällä hetkellä mielestäni lievä dysfasia..katsotaan mitä helmikuussa osastopäivällä lääkäri antaa diagnoosiksi.



poika aloitti vuoden aikaisemmin eskarin...mikä aivan mahtava juttu!

meillä ollaan kovasti kiinnostuttu kirjoittamisesta, kirjaimista ja numeroista...ja ne ovatkin pojan vahvuudet. koulun toivottavasti poika saa aloittaa lukiluokalla jonne on todella vaikea päästä. en ihmettelisi jos poika oppii lukemaan jo keväällä, niin kova halu pysyä 6-vuotiaiden perässä =)

Karkasi teksti ennen kuin kerkesin aloittamaan.



Minulla on 9 vuotias poika joka on lievästi dysfaattinen.

se todettiin 6 vuoden ikäisenä. Pojalla oli puheessa ongelmia.

kävi puheterapeutilla kouluikään asti.

Meni ihan normaalille luokalle vaikka tarhassa erityisopettaja sanoi että ei pärjää normaalissa luokassa kun ei osaa keskittyä jne.

No ajattelimme kokeilla. Opettaja sanoi minulle ekalla luokalla

että hän odotti tarhanpapereiden mukaan ihan erilaista poikaa.

eli sitä nk.käytöshäiriöistä. Poikani oli kiltti, ei hälissy tunnilla.

Poikani sai erityis kiitosta opettajalta siitä että vaikka se oli kirjoituksessa ja lukemisessa paljon jäljessä se jaksoi yrittää loppuun asti. Toisella luokalla päädyttiin siihen että hän käy kakkosluokan uudelleen koska kolmosella alkaa kielet, se olisi parempi käydä kakkonen uudelleen. Nyt poikani käy kakkosta ja se on ollut erittäin hyvä ratkaisu koska nyt kirjoittaminen ja lukeminen on samaa tasoa luokkakavereiden kanssa. Matikka on ollut aina hänelle erittäin vahva.

Puhe on ihan normaalia nykyään ei ole enään R-vikaa mikä oli pienenä ja puheentuotto on ihan normaalia. Poikahan on loppuvuoden lapsi että en tiedä onko tälläkin osuutta asiaan.

Nyt jännätään miten tytön kanssa käy koska hänellä on puheentuotossa myös ongelmia ja hän käy puheterapeutilla.

hänellä ei vauvana ollut minkäänlaista jokeltelukautta. Kaksivuotiaana alettiin tutkimaan mistä kiikastaa kun minkäänlaista puheentuottoa ei ollut, pelkkiä äänteitä. Kolmevuotiaana tuli sanat äiti, isi ja anna sekä oma puhekieli, josta valitettavasti ei saa selvää kukaan. Kovasti yrittää selittää mutta kun me ei ymmärretä:(



Päiväkodissa kuntoutetaan puheen kehitystä tukevilla harjoituksilla, vasta viimeisten kuukausien aikana on tullut enemmän puhetta. Pisin lause on: mummu tuu äkkiä keittiöön istuun. Kommunikaattorin avulla opetellaan valitsemaan leikkejä, ruokailun päätteeksi painaa kiitos-nappulaa ja pyytää koneen avulla lisää maitoa tai vettä.



Puheterapeuttia etsitään, koska vasta nyt puheentuottoa on sen verran, että sitä saa houkuteltua esiin.