Lue keskustelun säännöt.
2,5v tyttö vierastaa isäänsä
10.03.2013 |
Hei. meillä on nyt tilanne et lapsi ei halua mennä isän kanssa. Olemme siis eronneet jo kun tyttäremme oli vajaa 6kk ja isä häipy kuvioista ja palasi kun tyttö oli 2v. Hän halusi alkaa ottaa tytärtämme joka toinen viikonloppu ja tätä on nyt jatkunu sen 6kk ja aina kun vien tyttären tai isä tulee hakee minun luotani niin tyttäremme alkaa huutaa ihan hirveesti ja menee niin surkeeks. kyllä lähtee mukaan jos päiväkodista hakee. mutta jos minut näkee niin syntyy kamala itku ja huuto. Olen saanut vinkin että saattaa johtua siittä että itse tulen niin surulliseksi siittä että lähtee niin aistii sen mutta nyt oon koitttanu olla kannustava mut tytär menee pahemmaks vaan. mikähän tässä voisi olla takana ja miten tätä voisi parantaa.. olen koittanu ehdottaa isälle että vietettäisiin enemmän aikaa keskenämme et tulee vaikka meille käymään kahvilla että tytär näkee isäänsä samalla kun on äiti vieressä ja myös siksi että nähtäisiin muussakin merkeissä kun siinä että tyttäremme menee joko toiselle. mutta tälläinen ei sovi isän parisuhteen takia että vietämme keskenämme aikaa.
oon neuvoton.. kellään samaa tilannetta ja onko sellasesta päästy yli?
Kommentit (16)
Ehkä kannattaa vähentää tuota aikaa jonka lapsi on poissa esim yhteen yöhön tai yhteen päivään. Ei kuulosta vierastamiselta vaan siltä että lapsi ei jostain syystä halua mennä isälleen. Voit yrittää lapselta kysyä miksi ei tahdo mennä, onko isällä kivaa tm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi kun pahat ajatukset lähtee lentämään näitten muitten tapausten takia.. :(
Isän pitäisi viettää enemmän aikaa lapsen kanssa. Tuo joka toinen vkl on liian harvoin, koska isä periaatteessa vieras lapselle. Ehdota uudelleen tuota kahvittelua isälle, tietenkin perustelet asian hyvin. Lisäksi ehdottaisin joka viikkoista 1-2 arki-iltaista tapaamista. Isä vie lapsen suoraan päiväkodista ja palauttaa sinulle ennen nukkumaan menoa.
Jos nyxä on lapseton, ei varmaankaan ymmärrä kahvittelujen päälle. Jos ne kahvit juotaisi niin että nyxäkin olisi paikalla?
Ei tohon auta muu kuin se, että isä on enemmän lapsen kanssa ja mieluiten ilman sinua, kun kerran olette eronneet. Lisätkää yhteistä aikaa esim. arki-iltoihin.
2,5-vuotiaalta on kyllä ihan turha alkaa kysellä, onko isällä kivaa ja mitä siellä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei pysty useemmin ottaa töittensä takia. tuo joka toinenkin viikonloppu on just ja just sopiva isälle. isä tekee pitkii yövuoroja (n. 12h pitkiä.) ja päivät menee nukkuessa. vähemmän töitä hän ei pysty tekee ku on niin paljon laskuja ja menoja. Olen koittanut selittää miksi se olis hyvä jos vietettäis aikaa mut saan syytöksii että koitan pilata hänen parisuhteensa sillä. toki voitaisiin ehkä kokeilla että nykyinenkin tulee paikalle mutta se voisi olla turhan kiusallista. en tiedä.. tuun kyllä toimeen nykyisen kanssa. mutten kyllä pidä siittä että hän tunkeutuu liikaa meidän asiaan. isän tyttöystävä on se kuka soittaa ja ilmottaa millonka haetaa tai millonka tuodaan ja kertoo tyttären kuulumiset ja hän otti hieman nokkiinsa ku menin isän kanssa perhesovitteluun huonojen välien takia enkä halunnut häntä sinne mukaan.
Kukahan tässä on se tärkein ihminen????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka toinen viikonloppu yhdessäoloa on onnettoman harvoin. Ei sillä tahdilla pysty kehittämään kunnollista lapsi-vanhempi -suhdetta.
Ton ikäisellä ei ole vielä edes mitään aikakäsitystä, ei välttämättä edes ymmärrä että pääsee takas kotiin äidin luo. Kokee hylkäämisen, ahdistuu, vaikka sellaista ei aikuisten mielessä tapahdu. Miksi se isä yleensäkään pitää itteensä yli-ihmisenä joka saa määrätä muita. Ketään ei kiinnosta tän faijan parisuhteet, ihminen joka jättää lapsensa äidin on kykenemätön tasavertaiseen parisuhteeseen. Sitäpaitsi mistä sen velat on tullu, miks oikeesti pitää tehdä niin hirvesti töitä, uhkapelejä, huumeita kuvioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiän lapsessa ei näy merkkejä että olisi ahdistunut. jos olisi niin takas kotiin tullessa hänen pitäisi olla ns vihainen äidille "hylkäämisestä" käytiin näitä asioita perhesovittelussa läpi ja ei pitäisi kuulemma siittä huolestua. ihan hyvin niillä sielä isällä menee mut se lähteminen on vaa aina niin hirveetä minulle sekä tyttärelle. tänään kun tytär tuli takaisin kotiin niin kysyin isältä että mitäs me keksitään nyt tähän et yks vaihtoehto on että otat sitten tyttäremme useemmin jos joka toinen viikonloppu on liian vähän ja hän sanoi että eiköhän jotain keksitä..eli vissiin lyö tyhjää.
isä on aina ollu sellanen että työtyötyötyö. sillon kun seurustelimme vielä hän oli silloinkin aina menossa töihin ja nyt hänellä on ulosotossa velkoja typeryyksien takia ja makselee niitä.
toivoisin vaa saavani lopun tähän ja toivon että tyttäremme menisi isälleen yhtä innokkaasti kun minunkin luokse tulee. on niin sydäntä raapivaa katottavaa.. viime perjantaina kun meni niin 30min koitin kannustaa tytärtä menemään ja aina kun isä yritti ottaa syliin niin tarttu minuun kiinni ja huusi niin surullisena. loppujen lopuksi sanoin isälle että joko nyt sit annetaa tän olla tai sitten vie väkisin ku kuitenkin oikeus olla lapsensa kanssa. olisin toivonu että hän olisi luovuttanu kun ei pystyny sitä itkevää lasta viedä väkisin. isän tyttöystävä sitten otti tyttäremme syliinsä ja ne lähti ja tytär huusi äitiä ja itki hirveesti. minulla särky sydän ja oven ku sain kiinni niin itku itellekin tuli. tuntuu että tästä kärsii ainoastaa minä ja tytär ja kuitenkin sen ajan kun olin keskenäni tyttären kanssa niin en ikinä vieny sitä muualle hoitoon niin voi tietenkin seki vaikuttaa tai varmasti vaikuttaakin että nyt pitääkin mennä.
Meiän lapsessa ei näy merkkejä että olisi ahdistunut. jos olisi niin takas kotiin tullessa hänen pitäisi olla ns vihainen äidille "hylkäämisestä" käytiin näitä asioita perhesovittelussa läpi ja ei pitäisi kuulemma siittä huolestua. ihan hyvin niillä sielä isällä menee mut se lähteminen on vaa aina niin hirveetä minulle sekä tyttärelle. tänään kun tytär tuli takaisin kotiin niin kysyin isältä että mitäs me keksitään nyt tähän et yks vaihtoehto on että otat sitten tyttäremme useemmin jos joka toinen viikonloppu on liian vähän ja hän sanoi että eiköhän jotain keksitä..eli vissiin lyö tyhjää.
isä on aina ollu sellanen että työtyötyötyö. sillon kun seurustelimme vielä hän oli silloinkin aina menossa töihin ja nyt hänellä on ulosotossa velkoja typeryyksien takia ja makselee niitä.
toivoisin vaa saavani lopun tähän ja toivon että tyttäremme menisi isälleen yhtä innokkaasti kun minunkin luokse tulee. on niin sydäntä raapivaa katottavaa.. viime perjantaina kun meni niin 30min koitin kannustaa tytärtä menemään ja aina kun isä yritti ottaa syliin niin tarttu minuun kiinni ja huusi niin surullisena. loppujen lopuksi sanoin isälle että joko nyt sit annetaa tän olla tai sitten vie väkisin ku kuitenkin oikeus olla lapsensa kanssa. olisin toivonu että hän olisi luovuttanu kun ei pystyny sitä itkevää lasta viedä väkisin. isän tyttöystävä sitten otti tyttäremme syliinsä ja ne lähti ja tytär huusi äitiä ja itki hirveesti. minulla särky sydän ja oven ku sain kiinni niin itku itellekin tuli. tuntuu että tästä kärsii ainoastaa minä ja tytär ja kuitenkin sen ajan kun olin keskenäni tyttären kanssa niin en ikinä vieny sitä muualle hoitoon niin voi tietenkin seki vaikuttaa tai varmasti vaikuttaakin että nyt pitääkin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko nuo tapaamiset sovittu lastenvalvojalla/oikeudessa, ihanko oikeasti noin pienen pitää mennä koko viikonlopuksi tuntemattoman miehen mukaan? Aivan sairasta :( Ymmärtäisin jos hiljalleen tutustuisivat toisiinsa parin tunnin ajan vaikka joka viikonloppu, mutta yöksi kotiin äitin luo! Mahtaa tuntua hirveältä lapsesta...etenkin jos isää ei ole näkynyt 1,5 vuoteen, hänhän on täysin vieras ihminen!
Yritä nyt hyvä ihminen saada isä tajuamaan lapsen paras, yökylään ehtii vielä vanhemmitenkin!
Alun alkaenkaan en olisi antanut lasta miehelle joka on ollut poissa lapsen elämästä 6kk, ilman kunnollista tutustuttamista. Isyys ei ole vain oikeuksia vaan ennen muuta velvollisuuksia.
Sinuna kerta kaikkiaan kieltäytyisin antamasta lasta miehelle. Sanoisin, että lapsi kärsii aivan liikaa, mutta että haluat ja toivot miehen pysyvän tärkeänä osana lapsen elämää. Tehkää yhdessä suunnitelma siitä, että mies näkee lasta viikolla yhtenä päivänä iltana ja vaikka joka viikonloppu yhden päivän. Kun tytär kiintyy paremmin isäänsä, aikaa voidaan pidentää yön yli joka toinen viikonloppu.
Pidä tyttäresi puolia. Mies teki raukkamaisesti kun lähti ja hänen on _ansaittava_ lapsen luottamus ja rakkaus takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis poissa lapsen elämästä 1,5v.
Aina monet kritisoivat, jos 1-2 vuotiaan lapsen vanhemmat viettää viikonlopun keskenään ja lapsi on sen ajan tutun isovanhemman/isovanhempien luona ja nyt lapsi menee kuitenkin tietyllä tapaa vieraan ihmisen luo kokonaiseksi viikonlopuksi?
Lapsen aikakäsitys on kuitenkin erilainen ja se unohtaa ihmisiä, joita ei koko ajan näe ja nyt lapsi vielä viedään joka kerta äidin luota pois. Lapsi ei ehkä ymmärrä kuviota samalla tapaa kuin aikuiset... Parempi jos hakisivat lapsen hoidosta tms. Ja se, että lapsi näkisi, että äitikin viettää aikaa tämän isän ja tyttöystävän kanssa. Hankalia nämä erotapaukset. :(
Isän parisuhteen takia ei sovi että isä käy teillä kylässä? Taitaa olla supermustasukkainen nyxä vai?
Tietysti lapselle olisi parasta tuossa tilanteessa että saisi nähdä isäänsä enemmän äidinkin ollessa paikalla. Nykyinen tilanne on lähinnä verrattavissa siihen, että lapsi olisi vieraassa päiväkodissa kerran kahdessa viikossa. Tyttö on sellaisessa eroahdistusiässä, että noin harvoin tavattu isä ei tunnu kovinkaan tutulta ja turvalliselta kun pitää mukaan lähteä.