Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono äiti/kasvattaja?
09.03.2013 |
Tuntuu että en anna lapselleni, kohta 9kk, tarpeeksi virikkeitä. Ei olla ikinä käyty missään muskarissa, vauvajumpassa, vauvauinnissa yms. Kaupassa ollaan kyllä käyty monestikki vauvan kanssa, ja tottakai kylässä vierailla, ja meillä käy vieraita. Ulkona en mitenkään käy joka päivä!
Yleensä päivisin, kun herätään, aamupuuron yms jälkeen, laitan lapsen olohuoneen lattialle, laitan telkkarin päälle ja istun koneelle(joka on olohuoneessa). Lapsi kyllä viihtyy tosi hyvin itsenään, tutkiskelee leluja, kattoo telkkari(joka ei kyllä ole hyväksi näin pienelle, tiedän..), höpöttellee itsekseen. En tietenkään täysin sulkeutunut koneelle ole, juttelen tottakai vauvalle tästä sohvalta.
Ja tottakai jos alkaa itkemään tai näyttämään kyllästymisen merkkejä, menen seuraksi lattialle/otan syliin.
Mutta tosi harvoin me miehemme kanssa laulamme tai luemme kirjoja lapselle. Tuntuu että nuo meidän lelutki on vaa tommosia iha pikkuvauvojen tylsiä leluja, ei ole mitään soivia/välkkyviä/opettavaisia leluja, ei edes kunnon kirjojakaan.
Miten muilla, oletteke paljonkin lapsenne kansa itse aktiivisesti leikkimässä, leikittämässä, vai annatteko olla yksikseen lattialla?
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 23:58"]
Ei vanhempien tehtävä ole olla lasten viihdyttäjiä. Tietysti pitää olla vuorovaikutusta ja välillä tehdä asioita yhdessä, mutta ei ole tervettä, että kaikki pyörii sen lapsen ympärillä 100%. Lapset kuuluu elämään, mutta ne ei saa olla koko elämä.
[/quote]
Kylläpä helpotti mieltä tämä vastaus! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No alle vuodenikäinen ei kaipaa kun sitä että äiti on läsnä, eli ehkä voisit ottaa päivittäin esim kaksi kertaa puoli tuntia sellaista aikaa että meet siihen vauvan viereen juttelet hänelle ja sylittelet. Ulkoiluksi riittää kun laitat vaikka ulos päiväunille. Jonkunajan päästä voit lisätä esim iltasadun vauvan päiväohjelmaan (esim vaukirja on mukava, edullinen ja tulee ikätasolle sopivat kirjat kerran kk kotiin). Ja sitten tuossa kesällä voit ottaa päiväohjelmaan esim kerran päivässä ulkoilun (meette puistoon tai kävelylle, rannalle tai jonnekin). Vatsa siinä 1,5-vuotiaana lapsi alkaa kaipaa toisten lasten seuraa, että siihen asti riittää kun sä oot siinä hänelle :)
9kk ikäinen ei taida vielä kaivata muskareita, vauvauinteja tai muuta erikseen järjestettyä aktiviteettia, turvallinen hoitaja ja perustarpeista huolehtiminen riittää aika pitkälle. Ihmiskontakti ja vuorovaikutus on kuitenkin tosi tärkeää jo ihan pienellekin. Ei se lapsi siitä telkkarin katsomisesta ja itsekseen olosta rikki mene, mutta suosittelisin kuitenkin edes joskus vähän panostamaan siihen lapsen kanssa oloon. Ei se kovin kummoista tarvitse olla; läsnäoloa ja vuorovaikutusta pienen ihmisen kanssa. Leluistakaan ei kannata stressata, napsuva purkinkansi tai rapiseva paperi kiehtoo pieniä kerrasta toiseen. Musiikista ainakin meidän lapset on pitäneet, joten laulut, köröttelyt ja tanssihupsuttelut ovat olleet meillä kova juttu. Ei vaadi paljoa, mutta tuo paljon iloa. Kirjastosta muuten saa katselukirjoja ihan pienillekin, kannattaa hyödyntää. Ja ulkoilu tekee kyllä hyvää teille molemmille joten kannattaa vaan kammeta sinne pihalle ellei ihan tolkuton pakkanen tai myrsky ole. Ulkona riittää myös lapselle paljon ihmeteltävää ja tutkittavaa.
Tosiaan aika vähällähän se lapsi pärjää, suosittelen kuitenkin olemaan enemmän LÄSNÄ, ei vain paikalla. Lapsen kautta avautuu ihmeellinen maailma, pieni kun kokee niin monia asioita ihan ensimmäisiä kertoja. Moni itselle ihan arkipäiväinen juttu onkin lapsen silmin huumaavan mielenkiintoinen ja uusi. Tämä vauvavaihe kestää niin vähän aikaa että siitä kannattaa ottaa kaikki irti, itse ainakin nautin juuri tästä kiireettömyydestä ja lapsentahtisesta arjesta johon kuuluu vauvan ja taaperon lisäksi paljon eri asioita. Itse koetan puuhailla lasten kanssa mahdollisuuksien mukaan, mutta onhan toki joskus hetkiä jolloin pitää tehdä muuta ja lapset saavat katsoa telkkaria tai puuhata muuta. Mulla on 3v ja 8kk ikäiset lapset ja jos viihtyvät vanhempi leikeissään ja nuorempi itsekseen lattialla, annan olla, mutta puuhaillaan meillä tosiaan sitten minunkin johdattelemana. Ulkona käydään joka päivä ainakin kerran. Tsemppiä sinulle ap, et ole huono äiti ja kasvatushommatkin tuossa vaiheessa ovat vasta alullaan :)
En tiedä...minulle välittyi jotenkin sellainen kuva, että sinä ap tosiaan vaan olet siellä sohvalla tai jossakin sen ruudun äärellä ja lapsesi menee siinä "sivussa" ja on itsekseen/yksikseen kutakuinkin koko päivän. Olet ns paikalla mutta et kuitenkaan erityisemmin läsnä.
Siinä olen samaa mieltä kuin muutkin kommentoineet että vanhemman tehtävä ei ole ns viihdyttää lasta ja keksiä hänelle virikkeitä, ainakaan koko ajan, mutta kyllä minusta vanhemman yksi tehtävä on myös se lapsen huomioiminen ja läsnäoleminen hänelle muutenkin kuin vain silloin kun lapsella on jokin "hätänä", hän kitisee tai parkuu tms.
Kuulostaa siltä että lapsesi on elämäsi "oheistuote" ja sinulle on tärkeämpää se ruudun äärellä oleminen kuin hänen kanssaan oleminen ja toimiminen, eikä se ainakaan helpota sitten kun lapsesi kasva ataaperoksi/leikki-ikäiseksi ja alkaa vaatimaankin asioita.
Lapsen tulee oppia sietämään ajoittaista tylsyyttäkin, hänen mielikuvitukselleen tulee antaa aikaa ja tilaa ja mahdollisuuksia mutta kyllä lapsen kanssa pitää myös ns tehdä asioita ja puuhastella.
Terv.11v ja pian 10v lasten äiti.
Ei vanhempien tehtävä ole olla lasten viihdyttäjiä. Tietysti pitää olla vuorovaikutusta ja välillä tehdä asioita yhdessä, mutta ei ole tervettä, että kaikki pyörii sen lapsen ympärillä 100%. Lapset kuuluu elämään, mutta ne ei saa olla koko elämä.