Lue keskustelun säännöt.
Ei olisi pitänyt tehdä lapsia tuon kanssa
16.04.2013 |
Olen vakuuttunut, että miehen olisi täytynyt elää elämänsä yksin. Onkin aika erakkoluonne, vanhapoika, jonka olisi ollut parempi pysyäkin sellaisena. Päässyt elämässä liian helpolla, ei ole ollut sitkeyttä opiskella jne. Nyt sitten on isä, eikä jaksa panostaa lasten kasvatukseen. Sanoikin, ettei hänellä ole mitään tavoitteita lasten suhteen, kunhan ei mitään narkkareita tule niin sama mitä. Mieluummin laittaa lapsen katsomaan pari tuntia piirrettyjä kuin pelaa tai piirtää hänen kanssaan. Ei jaksa opettaa pöytätapoja...kaikki vaan "kunhan nyt jotenkin mennään ja päivästä selvitään..". Surettaa, kun tunnen itseni ainoaksi kasvattajaksi. Vaikka mies tekee asioita lasten kanssa, tekee ne sillälailla ettei ajattele mitään sen enempää, eikä jaksa pitkäjänteisesti kasvattaa. Jos lapsi ei tottele, antaa olla, ei mieti että lapselle pitäisi olla määrätietoinen. Tuntuu, että koko ajan kasvaa kauna ja ärsytys miestä kohtaan, inhottaa että on kumppanina tuollainen.
Kommentit (25)
niin.. no taisit tietää se jo ennen kuin teit lapsen sen kanssa.. mutta jos ei se itse tajua, niin tee viikolle suunnitelma, paperille ylös, mitä tehdään duunin jälkeen joka pvä aloita, että kerran tai pari viikossa tekevät 30 min konkreettisesti jotakin yhdessä, vaikka pelaavat sählyä (jos pojasta kyse) tai maalaavat.. minkä ikäinen lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on taipumusta tuollaiseen silloin, kun on tosi kova stressi. Voisiko miehesi olla stressaantunut tai masentunut? Voisit tulostaa netistä hänelle kasvatusohjeita yms? Jotain missä on liiasta telkkarin katsomisesta ja siitä kun vanhempi ei välitä? Jos uskoisi asiantuntijoita paremmin?
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 09:23"]
vaikka pelaavat sählyä (jos pojasta kyse) tai maalaavat.. minkä ikäinen lapsi?
[/quote]
Eikö tytöt saa pelata sählyä vai miksi tuollainen erottelu?
Mietitikö sinä pidemmälle kun aloit olla miehen kanssa? Etpä tainnut ajatella.
Jos et olisi tehnyt "tuon" kanssa lapsia niin ei olisi samat lapset sinulla. Onko lapsissa jotain vikaa?
Vaikka olen eronnut en kadu sitä että olin juuri sen miehen kanssa yhdessä sillä sainhan mitä ihanimmat lapset joita ei olisi ilman sitä kyseistä miestä. Ajattele positiivisesti.
Otat päävastuun kasvatuksesta ja sillä siisti. Teet miehelle selväksi että ei laita kapuloita rattaisiin vaan sanoo lapsille että tehkää niin kuin äiti sanoo. Ei tuossa muuta neuvoa voi antaa jos jatkatte yheiselämäänne.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 09:23"]
vaikka pelaavat sählyä (jos pojasta kyse) tai maalaavat.. minkä ikäinen lapsi?
[/quote]
Eikö tytöt saa pelata sählyä vai miksi tuollainen erottelu?
[/quote]
saa pelata :DDD ajattelin vaan erotella jotta olisi selkeät ohjeet :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon mukaan ap:llä on useampia lapsia.
Aloin miettiä tuota kolmosen ehdotusta. Jos mies on eristäytymiseen taipuvainen, tuollainen "ohjattu" toiminta lasten kanssa voisi toimia hyvinkin. Mies saattaa huomata, miten kiva on olla lasten seurassa, miten kiinnostavia he ovat ja alkaa sitten olla aloitteellisempi. Tämä tietty vaatii ap:ltä enkelin kärsivällisyyttä, mutta ehkä se tie kannattaa katsoa ennen eroa?
Vähän samaa mieltä täällä omasta miehestä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä minäkin olen surkutellut, että miksi nuita kelvottomia pitää naisten valita kun meitä parempiakin olisi ollut tarjolla. Sellainen särmätön hyvätapainen kiltti, joka varmasti olisi arvostanut perhettään ja halunnut olla kunnollinen perheenisä, ei kelvannut. Aina jotain renttua haalivat ottamaan kainaloon ja sitten jäljestäpäin itkevät tekemisiään.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 09:42"]
Sitä minäkin olen surkutellut, että miksi nuita kelvottomia pitää naisten valita kun meitä parempiakin olisi ollut tarjolla. Sellainen särmätön hyvätapainen kiltti, joka varmasti olisi arvostanut perhettään ja halunnut olla kunnollinen perheenisä, ei kelvannut. Aina jotain renttua haalivat ottamaan kainaloon ja sitten jäljestäpäin itkevät tekemisiään.
[/quote]
No hupsan. Onhan se osittain noin, mutta kyllä sitä on sitten katsellut niitä itselleen sopimattomia naisia, jos ihan noin on päässyt käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vanhapoika, jonka olisi ollut parempi pysyäkin sellaisena" - no olisit jättänyt hänet sellaiseksi! Anteeksi nyt vaan, mutta tulipa jotenkin tosi karu fiilis miehesi puolesta. Ensinnäkin, itse hänet valitsit jälkikasvusi isäksi, ja kuten sanoit, hän on aina ollut tuollainen. Miten hänestä pitäisi yhtäkkiä lasten myötä tulla joku spontaani ekstrovertti, jolla on vahva mielipide asiaan kuin asiaan?
En tarkoita väheksyä, ettäkö lasten kasvatuksen kuuluisi jäädä (tässä tapauksessa) äidin harteille, mutta jos olet jo hyväksynyt miehen sellaisenaan ok isäehdokkaaksi, niin siinä tapauksessa vastuu ei ole nyt yksin isällä.
Entä jos hän olisikin se pehmo isä lapsillenne, joka ei vaadi paljoa, ja sinä pidät sitten sitä natsikuria, jos se on sinusta oikea linja? Miksei isällä saa olla omia mielipiteitä, eikö tuo ole jo ihan hyvä ohjenuora elämään, että kunhan ei narkkia lapsesta tule, muutoin saa tulla "mitä tulee". Tarvitseeko sen tarkoittaa negatiivista, eikö se ennemmin anna lapselle mahdollisuudet pyrkiä siihen mihin rahkeet riittää, mutta että ei odoteta liian suuria?
Mikä antaa sinulle oikeuden määritellä millainen isä hänen tulee olla?!
Mitäs jos ihan aluksi lopettaisit itse sen hurkastelun ja kuvittelun, että olet suhteessa parempi ihminen. Ei se arki lasten kanssa ole sitä, että kaiken pitää mennä tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Löysää sitä nutturaa niin ehkä saatat huomata, että saatat jopa olla onnellinen. Lapsista kasvaa kyllä terveitä aikuisia vaikka ei koko aikaa olla etusormi ojossa länkyttämässä tuubaansa tai olla koko aikaa ohjaamassa ja säätelemässä heidän tekemisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en vaan voi hyväksyä sitä, että perheenisä on välinpitämätön esim. puheittensa suhteen. Kun ollut kurja päivä töissä, saattaa puhua näin "saatana sekin ämmä siellä, että mä vihaan sitä..". Todella kaunista miellyttävää puhetta kun pieni tytär vierellä kuulemassa :-( Myös minä olen ollut ämmä ja kyrpä kun miestä oikein jurppinut elämä. Joo, onhan se myös pehmoisä mutta myös tuollainen välinpitämätön. ap
Kuule, me eletään kovien arvojen maailamassa! Tässä kämpässä saa sekä vituttaa, itkeä ja nauraa. Koko ajan ei voi olla kivaa! En ole koskaa kuullut tai saanut palautetta, että lapseni kiroisivat vaikka ovat jo teinejä ja välillä saatta minun tai isä suusta kuulua vitun kusipää jne. Lapsia voi kasvattaa myös huumorilla pilke silmäkulmassa eikä vaan lässyn lässyn elämä on ikuista sunnuntaita.
Mitkä ovat sinun vikasi ja puutteesi, joista miehesi avautuu keskustelupalstoilla?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinullako ei siis koskaan mene kuppi nurin ja olet aina niin kiva vanhempi. Siinä tapauksessa metsää mene sinullakin. Ei sitä leikkimällä opita, että joskus saatta mennä överiksi sekä lapsella, että aikuisilla nekin asiat pitää osata käsitellä eikä vaan koko ajan elää tasaista kivaa arkea auringon paistaessa taustalla.
Eikö sinulla ole diktaruumimaista valtaa, että kaikki menee sinun suunnitelmien ja kaavojen mukaan. Eikö mies kysy sinulta lupaa saako hän esim. kiroilla. Voi voi!
Oletteko tosissanne, että pienten lasten on ok kuullu törkeää puhetta tyyliin vitun ämmä siellä töissä tai miehen puhuvan vaimolle että saatana olet yksi kyrpä tai että vituttaa niin että tekisi mieli ampua puolimiljoonaa ihmistä.. siis huh. Mielestäni pumpulielämän ja tuollaisen välillä on aika paljon muitakin mahdollisuuksia! ap
Miehet nyt vaan ovat niin erilaisia kuin naiset. Kannattaisi ehkä "löytää" joku asia minkä tämä miehesi tekee hyvin, kehua ja siten antaa kannustusta positiiviseen käyttäytymiseen. Usein vahvemmilla mielipiteillä varustettu puoliso alkaa jopa halveksua sitä " yksinkertaisempaa" ja jos suhteessa on lapsi, niin äkkiäkös lapsi imee sen saman asenteen tätä toista puolisoa kohtaan- siinähän sitten ollaan kahden kerroksen väkeä. Kumpikin koko ajan mieli pahana.
Keskity siis hyviin asioihin ja nauti perheestäsi sellaisena kuin se on- ilman pakottavaa muutostarvetta.
Ero ei ole ratkaisu.
Ei kyllä kuulosta kovin "särmältä" ap:n mies...
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 09:42"]
Sitä minäkin olen surkutellut, että miksi nuita kelvottomia pitää naisten valita kun meitä parempiakin olisi ollut tarjolla. Sellainen särmätön hyvätapainen kiltti, joka varmasti olisi arvostanut perhettään ja halunnut olla kunnollinen perheenisä, ei kelvannut. Aina jotain renttua haalivat ottamaan kainaloon ja sitten jäljestäpäin itkevät tekemisiään.
[/quote]
Muakin vähän kaduttaa, että tein lapsen mieheni kanssa. Mies ei ole jotenkin yhtään soveltuva perhe-elämään. Leikittää kyllä lasta jne, mutta ei koe lainkaan sellaista henkistä vastuuta. Ei myöskään tajua rooliaan esikuvana ja esimerkkinä, vaan esim. kiroilee surutta ("ei se vielä mitään tajua" - vauva 8kk), saattaa tulla humalassa kotiin kun lapsi on vielä hereillä, ei pidä sopimuksista ja aikatauluista kiinni jne. Ei tunnu tajuavan ollenkaan vastuutaan, vaan vetoaa aina siihen, että lapsi on vielä niin pieni. Juu-u, onhan se, mutta ihan kuin miehen käytöksessä tapahtuisi jokin maaginen muutos kun lapsi ylittää jonkun tietyn iän. Mies kai elää vielä jotain lapsetonta nuoruutta, vaikka on ollut isä jo 5 vuotta, hänellä kun on lapsi edellisestäkin suhteesta... Olis pitänyt joo soida hälytyskellot, mutta eipä tässä enää mitän voi.
Nyt vasta lapsen myötä tajuan nämä miehen puutteet ja ymmärrän, millaisen miehen toimiva perhe-elämä vaatisi.
Kurja tilanne, eikä jälkiviisastelu tietenkään mitään auta. Miten sä et huomannut mitään miehen asenteessa ennen lapsia?
Nyt sun pitää valita, hyväksytkö hänet tuollaisena. Jos et, niin ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin ero. Riitely käy pitkän päälle rankaksi eikä ole todellakaan hyvä lapsille.