Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette kaikesta epävarmoja, kysymys parisuhteeseen liittyen!
29.04.2013 |
Olen aina ollut kaikesta epävarma, soudan ja huopaan loputtomiin ja olen huono tekemään lopullisia päätöksiä. En ole varma siitä kouluttauduinko oikein, en ole varma olenko oikealla alalla, en ole varma onko asuntomme sittenkään tarpeeksi hyvällä alueella, en ole varma haluanko sittenkään kesälomalla tuttuun kohteeseemme jne.
Toivoin aina, että kun tapaisin Sen Oikean, ei ainakaan siitä tarvitsisi koskaan olla epävarma. Mutta nyt, usean vuoden seurustelun jälkeen, olen yhtä epävarma tästä kuin kaikesta muustakin. Joinain päivinä olen varma että olen oikean ihmisen kanssa, joinakin taas en ole ollenkaan varma. Sen sentään tajuan itsekin, että täydellistä miestä en koskaan edes löytäisi.
Siispä kysyn, jos täällä on muita kaltaisiani epävarmoja ihmisiä, että onko teillä ollut samanlaisia ongelmia ja päättämättömyyttä parisuhteiden kanssa?
Kommentit (9)
Minulla ei ole epavarmuutta parisuhteen suhten. Tiedan mita haluan. Kaiken muunkin suhteen tiedan mita itse haluan, mutta ei asiat aina mene niin kuin tahtoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en varsinaisesti ole epävarma, mutta tuli tämä mieleen: http://www.lily.fi/juttu/kymmenen-vuotta-murehtimista
Eli voit vatvoa ja miettiä noita juttuja edestakaisin, mutta olennaisempaa minusta on, oletko nyt onnellinen? Miten miehesi kanssa mene nyt? Jos hyvin, niin eipä sitä kannata tällä hetkellä sen enempää miettiä.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 12:01"]
Minulla ei ole epavarmuutta parisuhteen suhten. Tiedan mita haluan. Kaiken muunkin suhteen tiedan mita itse haluan, mutta ei asiat aina mene niin kuin tahtoisi.
[/quote]
Tuota tilaa meikäläinen kadehtii. Ai että kun tietäisi mitä haluaa. Mutta olen kohta 40-vuotias ja minulla ei ole hajuakaan siitä mitä haluan oikein missään asiassa. Ei työn tai ammatin suhteen. Ei asunnon suhteen. Ei parisuhteen suhteen. Olen vaan epämääräisen tyytymätön nykyiseen, mutta vaikea lähteä muuttamaan mitään kun ei tiedä mitä tahtoo.
En ollenkaan usko, etta monet miehet on mulle sopivia. Eivat varmastikaan ole. Ei riita, etta mies on riittavan sopiva, pitaa olla tasmalleen sopiva.
Minäkin soudan ja huopaan kaiken kanssa. En ole ollenkaan varma, olenko oikealla alalla, tai mikä ala mahdollisesti olisi sitten parempi. Tai mikä asuinpaikka, minkälainen asunto ja mitä vielä. Mutta kun tapasin mieheni, olin heti melkein ensitapaamisesta varma, että tämä on tuleva aviomieheni. Se on ollut ainoa selkeä, varma tieto tähänastisessa elämässäni, niin, sen lisäksi, että tiesin varmasti haluavani lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälä yks 40+ ikänen, joka aivan ulalla kaikesta. Yhtenä päivänä haluan naimisiin miesystävän kanssa, seuraavana päivänä haluan hänestä eroon. Missään asiassa elämässäni tunne ei ole varma.
Hep, soutaja-huopaaja paikalla...
Ammatinvalinta ja mies on kyseenalaistettu monta kertaa. Hiukset on tylsän tavalliset kun mietin ja pähkäilen, että leikkaisikö lyhyeksi, mutta kun jos ne sitten näyttääkin ihan kauheilta jne.
Ainoa asia, jota en enää kyseenalaista on lapset. Ne on niin rakkaita, että niitä en pois antaisi. Mutta kyllä sitä lasten hankintaa toki aikanaan soudettiin ja huovattiin monet kerrat ja testin näyttäessä toivotusti positiivista olo oli, että APUA, miten tästä tilanteesta pääsee pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen mennyt 40 vuotta pystymättä juuri päättämään mistään, mutta tuurilla elämä on toisaalta mennyt tosi hyvin suunnittelematta suuremmin, kun on ollut valmiina hyppäämään miettimättä junaan. Mutta 40 vuoden tienoilla olen joutunut miettimään paljon parisuhdevalintaani. Nyt ajattelen, että olisi ehkä pitänyt miettiä enemmän omia unelmia ja hankkia varmuus, että toinen haluaa samaa. Tai ei ehkä yksittäisiä unelmia, mutta sitä millaista elämää toivoo: siisteyttä vai boheemiutta, turvallista ja kaunista kotia vai maailman kiertämistä ja ulkomailla asumista, jne. Jos elämä äkkiä tarjoaakin sellaista, mikä antaa sille suurta sisältöä, mutta toinen jonka kanssa olet jo rakentanut elämän ei halua samaa, se voi olla vaikea paikka.
Mä en usko mihinkäänä Siihen OIkeaan, joten moista ongelmaa ei ole ollut. Ajattelen, että monet miehet on mulle sopivia, ja sitten kun riittävän sopiva löytyy, se on tahdon kysymys tuleeko siitä minulle se kumppani vai ei. Oma (ja toki sen miehen) päätös siis. Ei mulle ollut mitenkään vaikea päättää kun mieheni tapasin jossain vaiheessa että joo, kyllä hän on riittävän sopiva, joten eiköhän me yhdessä tulla vaikka loppuelämä toimeen, kunhan tahtoa siihen on.
Muissa asioissa olen kyllä melkoisen päättämätön veivaaja, olen aloittanut ja lopettanut kesken muutaman koulutuksen, en vieläkään tiedä haluaisinko asua maalla vai kaupungissa jne.