6-v. joutui harrastustunnilta kesken pois riehumisen takia - miten toimisit?

Kiitos vastauksista, mielipiteet näyttävät jakautuvan niinkuin omatkin ajatukseni...

Olen ollut tähän astikin pukuhuoneessa odottamassa, tätä lasta ei yksinkertaisesti voi jättää itsekseen sinne. Salissa ei sen sijaan voi olla, enkä usko että se auttaisikaan.

Pojan tuntien uskon, että vaikka olisi mitä keskusteltu etukäteen, niin seuraavalla kerralla saattaisi riehua jopa pahemmin, koska nyt selvästikin jännittää harrastukseen menoa ja ohjaajan suhtautumista, ja hänellä jännitys purkautuu nimenomaan päättömänä riehumisena ja impulsiivisuutena. Asiasta on siis keskusteltu useampanakin päivänä, kolmantena (!) päivänä vasta myönsi että käyttäytyi ehkä vähän tyhmästi, ja että häntä harmitti se, kun ei saanut jäätelöä harrastuksen jälkeen kuten samassa harrasteryhmässä oleva vuotta nuorempi sisarus (jonka kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia). Kolme päivää siis väitti, että hän käyttäytyi ihan oikein ja että ei olisi edes halunnut jäätelöä. Salista poistaminen ei kuulemma harmittanut yhtään edelleenkään, mutta viimeisellä tunnilla olevalle "juhlakerralle" kuulemma "voisi" mennä. (Ei tietenkään mene, jos ei mene nyt seuraavana olevalle tavallisellekaan kerralle)

Sinänsä on nyt saatu keskusteltua asia "halki" ja olen kallistunut sille kannalle, että jätetään menemättä toisten harrasterauhan takaamiseksi. Jos olisi vain oman lapsen kasvatuksesta kyse, niin ilman muuta mentäisiin, tai jos voisin uskoa siihen, että lapsi käyttäytyisi toisella kertaa paremmin - valitettavasti nyt tämän lapsen kanssa ei niin ole. Sisaruksen aion toki viedä, ja sen myötä päästään toivottavasti ainakin sitten sen "juhlakerran" tullen keskustelemaan vielä siitä, että sinne ei voi lähteä kun ei kerta osata käyttäytyä.

Ja ei, en syytä lapsen sekoilusta ketään ulkopuolista ja ohjaaja teki oikein, kun toi muita häiritsevän lapsen pois. Mutta tiedän kyllä sen, että osaltaan tähän nyt oli vaikuttamassa nuo lapsen ongelmat, jotka ovat muutenkin olemassa. Minulla on neljä lasta ja yksikään muista ei ole koskaan käyttäytynyt näin. Olen kyllä saanut tämän kanssa ihan tarpeeksi kuulla noita vihjailuja, että unohtuiko kasvatus, rajat ja rakkaus, ja että pitäisi olla vaan napakampi jne. Itse asiassa vasta nyt viimeisen puolen vuoden aikana näitä asioita on alettu selvitellä, vaikka olen jo 3 vuotta ottanut asian puheeksi kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, olen nimittäin ollut siitä asti kun tämä oli 3-vuotias, ihan varma että jotain outoa tässä lapsessa on, reagoi jotenkin niin erilailla asioihin kuin muut lapseni ja yleisesti samanikäiset. Älyssä kun ei ole vikaa ja on aina osannut mm. neuvolan tehtävät tehdä helposti, niin ei ole ketään tähän mennessä kiinnostanut.

Ilmeisesti tämän harrastuksen kanssa on käynyt niin, että vaikka oli alussa innolla mukana, on samat pelit ja leikit jo käyty niin monesti läpi, että lapsi on yksinkertaisesti kyllästynyt (kyllästyy helposti ja sellaiseen ei jaksa keskittyä, mikä ei kiinnosta).

Ap

Mun mielestä tuo ei ole oikea ratkaisu, ap. Annat periksi lapselle, oppii tuollaisesta että aina voi luovuttaa kun ei "enää huvita".

Jotenkin täältä palstalta oikein huokuu se, ettei lapsia kasvateta ja sitten kun niille tulee ongelmia niin ne on heti "erityislapsia" tai asperger-tyyppisiä. Kasvattakaa ne lapsenne, laittakaa rajoja ja olkaa vanhempia! Ei kaikilla voi olla erityislasta, ihmettelen kun meidän suvussa ja kaveripiirissä ei ole yhtäkään... Toisaalta, mä oonkin meistä ainoa joka hengaa täällä palstalla. Onneksi se kohta loppuu ja pääsee taas elämään elämää erityislasten ja niiden äitien ulottumattomiin.

17 vielä. Uskon, että näitä "lähes erityislapsia" on nykyisin niin paljon siksi, että muotti "oikeanlaiselle" lapselle on aika ahdas, eikä sinne kaikki mahdu tai halua mahtua. Omaa esikoistanikin kutsun täällä keskusteluissa usein vähän as-piirteiseksi siksi, että se käytännössä kuvaa lasta hyvin, eikä minun tarvitse erikseen luetella kahtakymmentä hänen tapaansa toimia. Olin itse lapsena mielettömän ujo ja sen myötä tulin koulussa kiusatuksi, aikuisetkin vaan suhtautui usein ivallisesti jne., eikä silloin puhuttu mistään erityislapsista, mutta oliko se sitten sen onnellisempaa? Sinänsä tämä nykyinen linja, että lasta saa kasvattaa jotenkin eri tavalla vain silloin, kun on joku virallinen diagnoosi, on huono sekin. Normaalin sisään mahtuu tuhat ja yksi erilaista tapaa toimia, ja lapsia kannattaa kasvattaa eri tavalla, vaikka haluaisi samaan lopputulokseen (esim. tasapainoinen, toisten kanssa pärjäävä ihminen). Jokainen varmaan arkijärjellä ymmärtää, että arkaa lasta kannattaa hienovaraisesti rohkaista ja tuulispäänä menevää lasta vähän hillitä - kaikki lasta kunnioittaen. Silti on vaan niin pahuksen vaikeaa, kun meidän lapsi ei osaa sitä, mitä naapurin Ylermi, ja lapsia vertaillaan armotta. Jollekin lapselle on kivaa olla tuossa ap:n lapsen harrastuksessa, toistaa samoja juttuja, ehkä miellyttää aikuista, toinen lapsi viittaa kintaalla. Kumpi heistä on sitten oikeanlainen ihminen? Kuten ap sanoi, ohjaaja teki oikein laittaessaan lapsen pois ja ap on asiasta lapsen kanssa puhunut - se on juuri sitä kasvattamista! Kun kyseessä on lapsi, se kasvatustehtävä on kesken, eli huonosti käyttäytymisestä ei voi päätellä, onko lasta edes yritetty kasvattaa vai ei. Toki sitä pitkäjänteisyyttä kannattaa opettaa (siitä jo itse kirjoitinkin), mutta lapsen kehitystaso huomioiden. Jos harrastus keittää täysin yli ap:n lapsella, siihen naapurin Ylermiin on edelleen ihan turha verrata. (Tai pienempään sisarukseen kuten tässä tapauksessa, ja tuota vertailuasetelmaa voisikin miettiä yhtenä syynä isomman käytökseen.)

Itse saattaisin tehdä niin etten veisi lasta harrastukseen, mutta keskustelisin asian lapsen kanssa läpi tarvittavan monta kertaa ja lapsi saisi osittain korvata käymättömät kerrat jollain sovitulla tavalla (esim viikkorahan pienentämisellä ,kotitöillä tms) koska lapsen kanssa oli sovittu että maksetut kerrat käydään..

En veisi enää noille viimeisille kerroille. Itsellä on kolme lasta jotka kaikki harrastavat useampaa kuin yhtä lajia, yhtä harrastusta lukuunottamatta ovat joukkuelajeja. Eli aika paljon on tullut seurattua sivusta tuota hommaa.. ja aika paljon on näitä, joissa iskä tai äiskä haluaa ehdottomasti että harrastetaan jotain, mikä ei lasta nappaa yhtään. Ja sen laskun maksaa sitten se muu joukkue, kun ko. lapsi temppuilee KOKO treenikerran valmentajalle ja tämän aika menee tuon yhden ruodussa pitämiseen. Kukaan ei nauti, ei ko. lapsi, ei muu joukkue eikä sit loppupeleissä ne vanhemmatkaan. Tuon pointin siitä, että aina ei riehumalla saa tahtoaan läpi, voi opettaa muutenkin kuin muun joukkueen kustannuksella. Eli rangaistus kotona ei viemällä harrastukseen.

Otin omani pois kauden puolivälissä, vaikka maksettu olikin. Kukaan pentu ei saa häiriköidä toisten harrastusta, vaikkakin se oma kultanuppu kyseessä onkin.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 11:25"]

Itse saattaisin tehdä niin etten veisi lasta harrastukseen, mutta keskustelisin asian lapsen kanssa läpi tarvittavan monta kertaa ja lapsi saisi osittain korvata käymättömät kerrat jollain sovitulla tavalla (esim viikkorahan pienentämisellä ,kotitöillä tms) koska lapsen kanssa oli sovittu että maksetut kerrat käydään..

[/quote]

Viikkorahan pienentäminen? Kotityöt? Korvaukset? Kyseessä oli 6-vuotias.

Poikani harrastusryhmässä on yksi ongelmallinen tapaus, jonka paikka ei kyseisessä harrastusryhmässä ole. Arvostan tosi paljon tuota linjaustasi. Kiitos.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 11:47"]

Otin omani pois kauden puolivälissä, vaikka maksettu olikin. Kukaan pentu ei saa häiriköidä toisten harrastusta, vaikkakin se oma kultanuppu kyseessä onkin.

[/quote]

Joku seuraushan siitä täytyisi tulla että oppii. Ei yksi häirikkö saa pilata toisten harrastusmahdollisuutta, siitä kai kaikki ovat samaa mieltä?

Sinänsä aika huvittavaa, niin moni on siitä kouluhäiriköinnistä sitä mieltä että ei saisi puuttua..mutta rajat ja rakkaus, siitä se alkaa, kotona kasvatus. Aloittajalle tsemppiä pojan kanssa. Jos kaikki vanhemmat kiinnittäisivät huomiota ja yrittäisivät ratkaista, puuttua pientenkin lasten häiriköintiin, miten paljon paremmaksi koulumaailmakin muuttuisi!

Vaikea kysymys, ei voi ulkopuolelta selvästi sanoa, mikä olisi parasta. Luulen, että ap pystyy sen itse parhaiten ratkaisemaan. heitän kuitenkin vielä yhden mahdollisen idean: entä jos veisit lapsen 2 vikaa kertaa katsomaan kentän reunalta harrastusta (äiti tai isä tietysti mukana, muuten ei toimisi), niin, että ei pelaisi mukana. En tiedä olisiko tässä järkeä, mutta se voisi toimia jonkinlaisena muistutuksena siitä, että sovitut asiat pidetään ja riehumalla ei saa tahtoaan läpi.

Veisin, mutta olisin itse paikalla, pukuhuoneessa tms. jos ei voi olla muuten läsnä.

Anna joku rangaitus kotona.

Ei telkkaa tai pelejä tai kavereita kylään mikä nyt lasta kiinnostaakin. Itse en enää menisi ko harrastukseen, kahdesta syystä: 1. ihan turhaa jos lasta ei kiinnosta, niin ei siinä ole mitään järkeä ja 2. juuri tuo muiden terrorisoiminen.

En veisi. Meillä oli vähän saman tapainen tilanne viime vuonna. Erona se, että päätin itse olla viemättä poikaa enää harraastukseen - olin siis mukana katsomassa harkkoja ja näin että lapsella ei ollut kivaa siellä.

Poikaa oli jo aimminkin muutamalla kertaa pitänyt maanitella ja komentaa harrastukseen ..päätettiin sitten mieheni kanssa, että ei tuon ikäistä tarvii kiusata harrastuksilla. Jos ei ole kivaa, niin miksi ihmeessä pitäisi jatkaa. Olin kyllä syyllistynyt siihen maanitteluun ja komenteluun - että pitää käydä kun kerran aloitettiin ja on maksettu jne jne. Mutta mistäs noin pieni voi tietää, ennenkuin kokeilee.

Jos olette ilmoittaneet, että maksetut käynnit hoidetaan kunnialla, niin totta kai lapsi menee jäljellä oleviin kertoihin. Ilman muuta. Ehkäpä tässä on hyvä hetki opettaa vähän häpeän voimaa sekä lapselle että äidille. Menette yhdessä, olet paikalla koko tunnin ajan ja kerrot kovaan ääneen, että olet siellä siksi koska lapsesi ei ole osannut käyttäytyä aikaisemmin. Ehkäpä sen myöntäminen julkisesti auttaa sinuakin kasvatushommassa. Kaikkea huonoa käytöstä ei voi laittaa mahdollisen diagnosoitavan häiriön piikkiin, kyllä se osasyyllinen huonoon käytökseen ja vaillinaiseen kasvatukseen katsoo sieltä peilistä sinua ap. Ja lapselle pieni häpeä  ei ole ollenkaan pahasta. Myös epäonnistuminen vanhempien manipuloinnissa on oikein hyvä asia.

Sori, mut pakko... Eikö olisi hyvä tilanne syyttää harrastustoiminnan vetäjää, opettajaa, naapurin setää tai paikallisen k-kaupan kauppiasta? :D Lapsesi sekoilusta, siis!

Säästäkää niitä muita lapsia! Jos poika ei halua harrastukseen ja kostaa pakottamisen sillä, että riehuu ja sekoilee, eiköhän se ole sitten siinä. EI näiden normaalien lasten tarvitse aina mennä sen sekopään ehdoilla.

Pojalle selväksi, että muiden rauhaa kunnioitetaan.

Veisin lapsen jäljellä oleville tunneille, odottaisin harrastetilan ulkopuolella ja pyytäisin ohjaajaa ilmoittamaan, jos lapsi ei käyttäydy kunnolla. En antaisi lapseni pilata muiden lasten harrastustuntia.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 15:21"]

Jos olette ilmoittaneet, että maksetut käynnit hoidetaan kunnialla, niin totta kai lapsi menee jäljellä oleviin kertoihin. Ilman muuta. Ehkäpä tässä on hyvä hetki opettaa vähän häpeän voimaa sekä lapselle että äidille. Menette yhdessä, olet paikalla koko tunnin ajan ja kerrot kovaan ääneen, että olet siellä siksi koska lapsesi ei ole osannut käyttäytyä aikaisemmin. Ehkäpä sen myöntäminen julkisesti auttaa sinuakin kasvatushommassa. Kaikkea huonoa käytöstä ei voi laittaa mahdollisen diagnosoitavan häiriön piikkiin, kyllä se osasyyllinen huonoon käytökseen ja vaillinaiseen kasvatukseen katsoo sieltä peilistä sinua ap. Ja lapselle pieni häpeä  ei ole ollenkaan pahasta. Myös epäonnistuminen vanhempien manipuloinnissa on oikein hyvä asia.

[/quote]

Kauhea ihminen!!! Huhhuh.

Mun mielestä voit ihan hyvin antaa lapsen jättää harrastuksen. Kuusivuotias on vielä kovin nuori, ja ei voi olettaa olevan kypsän mieltämään harrastuksen sitovuutta. Olen itsekin, ihan aikuisena jättänyt harrastuksen, eikä se ole tehnyt minusta vastuutonta lusmua.