Miten voisin varmistua, olisiko minusta psykologiksi?

Kokeiles 5 minuuttia nyökkäillä ja sanoo mmm ja yhy.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 17:09"]

Kokeiles 5 minuuttia nyökkäillä ja sanoo mmm ja yhy.

[/quote]

Onnistui! Eli voisin sitten varmaan yrittää hakea ensi vuonna opintoihin...? :)

Ehtottomasti ja lycka till vaan.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 17:09"]

Kokeiles 5 minuuttia nyökkäillä ja sanoo mmm ja yhy.

[/quote]

Onnistui! Eli voisin sitten varmaan yrittää hakea ensi vuonna opintoihin...? :)

[/quote]

Tiesin, että tältä palstalta saa asiantuntevan vastaukseen mihin tahansa kysymykseen! ;)

ap

Et varmaankaan voi täysin saada varmuutta asiaan etukäteen. Sinulla on jotain epäilyksiä asian suhteen, mitä ne ovat?

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 17:21"]

Et varmaankaan voi täysin saada varmuutta asiaan etukäteen. Sinulla on jotain epäilyksiä asian suhteen, mitä ne ovat?

[/quote]

Ehkä sellaisia epäilyksiä, että minua kiinnostaa ehkä eniten se aivojen ja mielen välinen suhde noin niinkuin tieteenä, mutta kun se varsinainen työ ei ole niin "luonnontieteellistä" vaan enemmän sitä ihmisen kohtaamista ja puhumalla auttamista, että en tiedä miten se sujuisi. Olen kyllä tehnyt asiakastyötä, mutta en hoitoalalla.

En tiedä mutta mä olen käynyt psykologeilla, huonoilla ja hyvillä.

Hyvät ovat sellaisia jotka osaavat kysyä oikeita asioita, jotka osaavat saada potilaansa (vai asiakkaansa, en tiedä) ohjailla puhumaan,  avautumaan ja saavat jotenkin tietyt tunnelukot auki. Yksi sellainen hyvä psykologi sai mut itkemään jo toisella käynnilläni,

vaikka ei oikeastaan puhunut mitään. Ohjaili mua vaan puhumaan. Enkä ollut ikinä, koskaan osannut itkeä, en ainakaan 10 vuoteen.

Ne huonot, ne ovatkin sitten noita jotka eivät muuta kuin nyökkäilevät ja sanovat vähän väliä mmm ja yhy. Niitten luota haluaisi vaan pois, heti kun sinne joutuu.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 17:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 17:21"]

Et varmaankaan voi täysin saada varmuutta asiaan etukäteen. Sinulla on jotain epäilyksiä asian suhteen, mitä ne ovat?

[/quote]

Ehkä sellaisia epäilyksiä, että minua kiinnostaa ehkä eniten se aivojen ja mielen välinen suhde noin niinkuin tieteenä, mutta kun se varsinainen työ ei ole niin "luonnontieteellistä" vaan enemmän sitä ihmisen kohtaamista ja puhumalla auttamista, että en tiedä miten se sujuisi. Olen kyllä tehnyt asiakastyötä, mutta en hoitoalalla.

[/quote]tutkijaksi? Neuropsykologiksi? Kai ne testejä aika paljon tekevät?

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 17:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 17:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2013 klo 17:21"]

Et varmaankaan voi täysin saada varmuutta asiaan etukäteen. Sinulla on jotain epäilyksiä asian suhteen, mitä ne ovat?

[/quote]

Ehkä sellaisia epäilyksiä, että minua kiinnostaa ehkä eniten se aivojen ja mielen välinen suhde noin niinkuin tieteenä, mutta kun se varsinainen työ ei ole niin "luonnontieteellistä" vaan enemmän sitä ihmisen kohtaamista ja puhumalla auttamista, että en tiedä miten se sujuisi. Olen kyllä tehnyt asiakastyötä, mutta en hoitoalalla.

[/quote]tutkijaksi? Neuropsykologiksi? Kai ne testejä aika paljon tekevät?

[/quote]

Joo no tuo neuro vaikuttaa kiinnostavimmalta, mutta sehän on sitten pitkä erikoistuminen jos siihen haluaa. Se olisi ehkä parasta, jos voisi yhdistää tutkimusta ja asiakas/potilastyötä.

Asiakastyö on monesti kohtaamista ja puhumista, mutta se on vain yksi osa alaa.

Jos ala kiinnostaa enemmän tieteenä kuin käytäntönä, niin onhan mahdollista hakeutua tutkimuksen pariin. Yhä enemmän psykologit tekevät myös esim. konsultin töitä tai testaavat ihmisiä, jolloin kyse ei ole yleensä auttamistyöstä. Myös opettajan työt on mahdollisia.

No suoraan sanottuna ei kuulosta siltä, että sinusta olisi työhön tai että pitkällä aikavälillä jaksaisit pysyä motivoituneena siihen. Käytännön työssä kuitenkin on tärkeää, että on kiinnostusta ihmisten ongelmien kuunteluun, analysointiin ja vuorovaikutteiseen keskusteluun. Se, että mitä teoriassa olet oppinut, on kyllä siellä taustalla, mutta se keskustelu on se työmuoto, jolla sinun pitäisi saada asiakas auttamaan itseään.

Tietysti iso osa psykologeista suuntautuu tutkimukseen tai jos oma etiikka sen kestää, niin testaukseen. Ja no neuropsykologian puolella olisi enemmän sellainen fysiologiassa kiinni oleva työskentelytapa, vaikka siinäkin joutuu asiakkaita tapaamaan, niin lähtökohta on kuitenkin ehkä selkeämpi, eikä vaadi yhtä paljon sosiaalisia taitoja ja halua keskustella, vaan saa enemmän keskittyä niihin aivoihin itsessään.

Semmosen vinkin antaisin, että neuropsykologian erikoistumiskoulutuksen varaan ei kannata ainakaan laskea mitään, sinne ei juurikaan ihmisiä ainakaan tällä hetkellä pääse. Ja siinä tehdään sitten vähintään se lisuri samalla.

Ihmiset kai yleensä ajattelee, että psykologi=terapeutti, mikä ei pidä paikkaansa. Asiakastyötä varmaankin suurin osa tekee, mutta on niitä sellaisiakin osa-alueita vaikka kuinka, joissa ei ole pakko. Sun pitäis päästä jutteleen jonkun kokeneen psykologin kanssa aiheesta. Ei ehkä kannata hajottaa itteensä sillä pääsykoerumballa, jos on jo hakiessa epävarma olo.

Tutkimuspuolella olisi syytä olla aika näpsäkkä tilastotieteessä.